Eikö teillä oikeasti ole vanhuksia elämässänne?

Hyvä vaan että on saanut virikkeitä elämäänsä kun oli niin yksinäinen mummon kuoleman jälkeen.

Häntä näemme kerran kuussa. Ajan pitkän matkan aina kun mahdollista jotta lapset saisivat nähdä häntä,hän on aivan ihana ihminen ja sen näkee miten hänen silmät oikein loistavat kun lapsenlapsenlapset tulevat käymään =)

Omat isovanhemmat ovat kuolleet, miehen mummo elää mutta asuu 500 km päässä. Omia vanhempia ei voi vielä vanhuksiksi laskea.



Arvostan kyllä sairaanhoitajia.

ap:n mummo on kanssa nykyään niin kova menemään ettei sitä ehdi saada kiinni, tarttee käydä kylässä kaunareitten aikaan niin on varmasti kotona :D

Omat isovanhempani (mummot 89 ja 79) asuvat yli 500 km päässä, miehen ovat kuolleet. Ilman autoa ei tule lähdettyä noin kauas sukuloimaan kovin usein, junaliput on kuitenkin kalliita.

Viimeinen isovanhempani kuoli jo kauan sitten. Miehen isovanhemmat ovat elossa ja heitä näemme

kerran tai kaksi vuodessa kun asuvat kaukana.

Oma isäni on kyllä jo vanha muttei hänkään aivan lähellä asu. Tuttavapiirissäkään ei ole vanhuksia.

Minun vanhemmatkin ovat jo kuolleet vaikkeivät vielä mitään vanhuksia edes olisi. Kyllä minä silti sairaanhoitajia arvostan.

Meillä on elossa mun isovanhemmista 3 (äidin äiti on kuollut, mutta äidin isällä on uusi puoliso, joka käy ihan mummista). Mun isän vanhemmat ovat yli 80-vuotiaita, äidin isä ja hänen puolisonsa 70-kymppisiä. Miehen puolelta elossa on myös 3 isovanhempaa (kaksi mummoa ja yksi vaari). Miehen kaikki isovanhemmat ovat lähes 90-kymppisiä.



Meidän vanhemmista elossa ovat mun isä ja miehen molemmat vanhemmat, eivät ole vielä vanhuksia, miehen vanhemmat ovat 60-vuotiaita, mun isä vasta 57.



Isovanhempia tavataan useita kertoja viikossa, isoisovanhemmista lähellä asuvia useamman kerran kuukaudessa, kauempana asuvia ainakin 1xkk.

9 kyllä arvostaa hoitajia+harmittelee ettei lähellä asu yhtään isovanhempaa.

minun vanhempani ja appi-vanhempani ovat siinä 70 vuoden tienoilla. En luokittele heitä vielä vanhuksiksi.



Ja minun isovanhemmistani ei kukaan ole enää elossa. He kaikki olisivat jo 95-vuotiaita, jos olisivat elossa.



Ei auta kuin odotella, että omat vanhemmat vanhentuvat, jotta niitä vanhuksia saadaan elämään.

mummuni kuoli jo vuonna 98. Isäni on 65 ja äitini 63. En laske heitä vanhuksiksi. Muita sukulaisia ei ole sen vanhempia. Se ei kuitenkaan vähennä ymmärtämystäni heitä kohtaan.

Ovat molemmat vähän vajaa 80v. ikäisiä. Nähdään heitä muutaman kerran vuodessa johtuen pitkästä välimatkasta. Eivät siis ole perheellemme erityisen läheisiä, vaikka toki aina mennään heitä tervehtimään kun sillä suunnalla ollaan, samoin laitetaan kortteja ja lasten kuvia jne. Mutta eivät siis ole perheemme arjessa mukana.

nyt ei enää kuulu lähipiiriimme mummoja tai pappoja . Paitsi naapurin pappa , josta lapseni tykkää kovasti ja sinne aina hilpasee jos pappa on ulkona .

viime viikolla. Oli viimeinen elossaoleva isovanhempani. Olen jopa asunut mummilassa lapsuudessani, vanhemmat ihmiset aina olleet minulle tärkeitä. Iso aukko jäi elämään.