Ärsyttää nämä "kyllä se vauva sieltä syntyy"

ja positiivista mieltä.älä vaivu synkkyyteen.

niin ja ps.ei se vauva sieltä koskaan synny:D

raskaana valitti, valitti, valitti joka kerran kun nähtiin mitenm rankkaa ja raskasta on. Ja että saisi vauva pian syntyä. No, mitä siihen muuta voi todeta kuin että kyllä se sieltä ajallaan tulee. Yleensä olin vain hiljaa ja mietin kaikkea muuta kuin sitä valitus ryöppyä.. Alussa jaksoi ymmärtää ja kuunnella, muttei joka ikinen kerta tavatessa ja soitellessa.

Viimeisen kuukauden ajan joka paikkaan sattui, en saanut nukuttua, oli paha ja tukala olo. Viikolla 38 tehty painoarvio kertoi tulossa olevan n. 3,5 kiloisen vauvan, totuus oli viikolla 42 4,5 kiloa.



Silti mä sanon edelleenkin kaikille tuntemilleni yliaikaisille odottajille, että "ei se sinne iäksi jää" tai "kyllä se ennen rippikouluikää syntyy". Koska ne on totuuksia.

Minusta on ihan OIKEIN, ettei synnyksiä lähdetä käynistämään ennenaikaisesti! Käynistyksessä on oikesti riskinsä, ei se ole vain pieni juttu. Monet käynistyksest päättyvät ikävästi kiireelliseen sektioon. Itse olen odotelllut lapsiani kaikessa rauhassa syntyväksi lapset kooltaan 3200 - 4500, yhtä helposti on tuo iso tullut kuin pieninkin.



Malttia vain odotukseen, kyllä ne odotusajan murheet häviävät kun saat pienen suloisen nyyttisi syylliisi...

terv. keskosen äiti, joka ei muista kiireeen ja huolen keskeltä vauvan ensimmäisistä kuukausista mitään ja joka vieläkin suree lapsensa ennenaikaisuutta.

"Kyllä on kauheeta, toi sun vauvas ei varmaan ikinä synny"

Kolmas lapsemme syntyi vasta kolme viikkoa lasketun ajan jälkeen. Ei laskeutunut kun vasta synnytyksessä. Hiukan ärsytti tuo "kyllä se vauva sieltä syntyy" Kun oli vielä pelko, että istukka pian lopettaa toiminnan. Muutenkin vauva vaan kasvoi ja pelkään tosissani sektiota. Oli 2 lasta 2v ja 5v siinä hoidettavana ison mahan kanssa. Hengittäminen oli vaikeaa ja minullakin oli iskias, jonka vuoksi mm. nukkuminen oli hankalaa. En saanut käynistystä, koska vauvalla oli kaikki hyvin. Jouduin kuitenkin ravaamaan sairaalalla ultrassa joka päivä raskauden lopulla ja se sairaala oli toisessa kunnassa ja sinne oli pitkä matka.



Lopulta kun vauva oli syntynyt olin niin onnessani. Olo oli kuin ennen raskautta. Nautin vauvan hoidosta ja kyllä se oli helpompaa kuin raskaus aika.

Mua ainakin on piinannut yli kaiken kaikkien tuskien lisäksi ystävien ja sukulaisten "eikö se vieläkään ole syntynyt"-taivastelut. Olen myös itse epätoivon vimmalla kokeillut kaikki mahdolliset konstit jolla vauvan saisi syntymään ja jouduin kolmoseni kohdalla toteamaan että kun ei niin ei.



Mulla on kuitenkin takana kaksi tosi inhottavaa kokemusta käynnistetystä synnytyksestä, enkä missään olosuhteissa aio siihen enää kolmatta kertaa ryhtyä. Vaikka olo olisi kuinka kauhea, niin odotetaan, vauva tulee kun aika on.



Ap:lle voimia, pystyn kyllä täysin eläytymään sun oloon. Vaikka hyvin tietää että se vauva ei sinne mahaan jää, niin kyllä siinä itsellä jossain rv 42 iskee sellainen tunne että tämä ei tosiaankaan synny ikinä. Ja siinä kohtaa ne hyvää tarkoittavat lausahdukset tuntuu tosi ilkeältä piikittelyltä. Voisi ehkä olla kohteliaampaa vastata että "uskon, että olosi on tosi hankala" .



Ap:lle ainoa mitä tuossa tilanteessa voin suositella on hakeutua esim. vyöhyketerapiaan. Se ainakin rentouttaa ja mm. helpottaa kipuja sekä laskee turvotusta, saattaapa sillä olla jotain apua synnytyksen käynnistymiseenkin.

vauvalla on siellä massussa niin kivat oltavat että sinne se jää ikuisiksi ajoiksi ja sinä olet tuollainen märisijä loppuelämäsi (ja olet varmaan siinäkin tapauksessa että sieltä se syntyisikin).



On olemassa ihmisryhmä, joiden kanssa jutustelua pitäisi välttää raskauden, imetyksen, vauva-ajan, uhmaikäajan, murrosiän ja kaiken mahdollisen aikana koska joka ikinen small-talk -mielessä sanottu juttu herättää sitä pahaa mieltä.

että ne todella tekevät joidenkin - kuten ap:n - elämästä helvettiä. Kun on 40 viikkoa jaksanut, niin mikä ihme jaksamisen raja siinä 2 viikossa oikein menee? Ei pitäisi nyt olla niin vaikea tajuta, että on IHAN YHTÄ NORMAALIA että raskaus kestää 42 viikkoa kuin jos se kestäisi 38 viikkoa. Se on ihan yksilöllistä ja todellakin raskaus on täysiaikainen viikolle 42+0 saakka, vasta sen jälkeen ns. yliaikainen.



Omat raskausteni ovat kestäneet viikoille 41+6, 41+6 ja 42+1 saakka. Missään vaiheessa en ole pitänyt pitkiä raskauksia ongemana tai rasitteena - päin vastoin nauttinut viimeisistä päivistä ja siitä jännityksestä, kun tietää vauvan tulevan ulos hetkenä minä hyvänsä. Ja oikeastihan mulla ainoastaan tämä viimeisin raskaus on laskettavissa (yhden päivän) yliaikaiseksi.



Eka synnytykseni käynnistettiin, sen jälkeen ole kieltäytynyt jyrkästi edes moisen ehdottelusta... Luonnollisesti käynnistyneet synnytykset ovat olleet niin paljon parempia kokemuksia ja vauvat selvästi "valmiimpia" tähän maailmaan. Lapseni ovat painaneet 3,5-4,5kg ja kaikkein isoin tuli kaikkein helpoiten ulos, ponnistus 3 minuttia ilman mitään kudosvaurioita.



Jos oma ystäväni tulisi lasketun ajan jälkeen avautumaan ja valittamaan kuten ap, ei minulta kyllä moiselle vuodatukselle ymmärtämystä riittäisi... 2 viikkoa sinne tänne...

niin koita hyvä ihminen muistaa että jollain toisella on olo voinut olla helvetillinen jo rv 36 alkaen... joten kaikki ei todellakaan nauti niistä viimeisistä viikoista. Jos ei ole nukkunut pitkään aikaan ja särkee sekä kolottaa niin voi olla että mielessä käy ajatus "tulis jo". Siinä ei todellakaan kaipaa yhtään lisäpäivää vaikka kuinka tietäisi että on normaalia että raskaus voi kestää 42 viikkoa ja että raskaus on yliaikainen vasta kun mennään yli 42 viikkoa.

Tiedän mitä on KÄRSIÄ jokaisen päivän joka ikinen tunti, tiedän että kaksi viikkoa helvetissä voi tehdä ihmisestä raunion!

Mitäänhän ei varsinaisesti voi tehdä, muuta kuin luottaa siihen että jonain päivänä olo helpottuu. MUTTA sitä odotellessa saat kaiken sympatiani ja myötätuntoni, tuo on hirvittävä vaihe!

"kaunis ilma tänään" tai jotain sen suuntaistako?



en mä ainakaan muuta keksi kun nuo mainitsemasi kliseet. itsekin niitä kuullut joka raskauden lopussa, oli sitten vaikea tai helppo raskaus, niin vittumaiseltahan se aina tuntuu.. mutta enpä mä mitään muuta osannut odottaakaan kun just noita lauseita.

- ikävää että sulla on kurja olo

- odottaminen on aina tylsää

- voitaisko keksiä jotain ajanvietettä yhdessä?

- voisinko mä jotenkin auttaa sua tai tehdä jotain että olosi helpottuisi?



ja jos on itsellä asiasta kokemusta, voi sanoa vaikka että:

- tiedän tuon tunteen



Esimerkiksi näin voi vastata, jos ei halua kiertää puukkoa odottajan nahkassa. Suurin osa ihmisistä ilmeisesti kuitenkin haluaa, koska ei muka keksi mitään muuta sanottavaa oloaan tuskailevalle odottajalle.

Jos raskausaika on sinusta noin vaikeaa, niin ÄLÄ OIKEASTI enää haaveile isommasta perheestä, koska siinä kärsivät puolisosi ja isommat lapsesi..



TIEDÄT varmasti, että "kärsimystä" ei kestä enään kauan, kun vauvasi syntyy.



Itsellänikin on kokemusta tuosta yliaikaisuudesta. Lapseni ovat syntyneet 10 pv, 20 pv ja 14 pv yli lasketun ajan, mutta mutta oikestaan vain tuo 20 pv on yliaikainen. Niinhän jopa siinä meille tulee vauva kirjassa kerrotaan, että normaali raskaus kestää 38 - 42 viikkoa. Ylesitä on, että seuraavat raskaudet ovat aina "hankalampia" paikat venyy, ikää enemmän jne. joten jos et kestä älä hankkiudu raskaaks....

Kun oikeasti ne ei sinne jää.

Ja jos ihmisellä on helvetillinen tuska koko ajan, niin hänelle on kyllä turha esittää mitään ajanvietettä. En minä ainakaan uskaltaisi, lättyynhän siinä lätisisi.



Parempi ettei ota mitään yhteyttä viimeisillään oleviin odottajiin, kun kuitenkin tulee sanottua päivää väärällä äänenpainolla.

paree sitten pitää jalat tiukasti yhdessä tulevaisuudessa. Ja miks sitten valitat ja tuskailet ääneen jos kerran sua ärsyttää suurimman osan kommentit. Mitä niitten pitäisi sitten sanoa??? Vai kaipaatko vain kruunullesi kiillotusta?

Tuleehan se lapsi sieltä ulos, ei ole kenenkään vauva jäänyt sinne. Joten tottahan se on.

Ja nykynaiset on vaan niin typeriä, että tuijotetaan sitä laskettua päivää. Pitäisihän se aikuisen ihmisen tajuta, että on normaalia syntyä +/- 2 viikkoa, ennenkun puhutaan edes ennenaikaisista tai yliaikaisista.

Ja kun miettii omaa elämää, muutamaa hassua viikkoa,niin sehän on oikeasti todella lyhyt aika. Tuntuu pitkältä, kun odottaa jotain, mutta pari viikkoa on VAIN pari viikkoa.Ajatellaan, että "joo, muut voi odottaa rv 42, mutta mun vauvan on synnyttävä mielellään rv 38."

Tää on tätä "kaikki mulle heti"-ajattelua. Ei osata olla luonnon armoilla. Kyllä se vauva yleisemmin tietää milloin syntyä. Ja raskauden nimikin on RASKAUS, joten saa se hieman raskasta ollakin.

Mä en ainakaan säälittele ketään jolla menee yli lasketun ajan.

Mua ärsyttää ihmiset jotka valittaa ympäristölleen oloaan ja asioitaan ja sitten kun niille yrittää jotain lohduttavaa tai kannustavaa sanoa niin seuraavaksi ne tulee nettiin vinkumaan, kun heille on sanottu sitä tai tätä. Älkää sitten valittako, kun ette halua kommentteja.



Mulla on kolme lasta ja tosi vaikeat raskaudet, joten aivan tasan tarkkaan tiedän, miten hankalaa loppuvaiheessa voi olla.

jos raskaudun vielä niin saan HYVISSÄ AJOIN sektion........ Ärsyttääkö???