Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsesi on suhtautunut hautajaisiin ?
19.11.2007 |
Meillä on meno hautajaisiin viikonloppuna ja 5v tyttö lähtee mukaani . eilen itki minulle , kuinka hänellä on ikävä isomummua ja halusi , että kerron hautajaisista ja kyseli itse . kerroin ja sanoin , että saavat serkkujensa kanssa pudottaa sitten kukan arkun päälle hautausmaalla niin tyttö rupesi itkemään vuolaasti , että mummu ei saa sitten siellä happea . Ja sitten itkettiinkin molemmat : ( Nyt sitten tilanne on se , että jännitän jo valmiiksi , että miten lapsi reagoi sitten itse hautajaisissa , kuinka kova pala tulee olemaan . Tyttö on hirmuisen herkkä , mutta tilanne on kuitenkin se , että meidän on mentävä hautajaisiin , vaihtoehtoja ei ole .
Kommentit (3)
hautasimme keväällä isomummun, ja poika osasi olla kiltisti. Kyseli kirkossa paljon, kun arkku tuotiin. Selitettiin vaan, että isomummu nukkuu siellä. Itselleni se oli enemmän paha paikka, kun suri ja joutui lapselle tilanteen selittämään. Onneksi vanhempani olivat läsnä, joten sain surra itsekin hieman rauhassa.
Uskon, että hyvin menee, koska olette jo asiaa etukäteen käsitelleet. Ei siis tule tytöllesi yllätyksenä tilaisuuden kulku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tyttö lähes samanikäinen oman rakkaan isoisoisänsä kuoltua ja hautajaisissa. Hautajaiset oli rankka paikka mutta mielestäni oli silti tärkeää, että lapsi sai olla niissä mukana. Etukäteen kerroin hautajisten vaiheet, jottei mikään tulisi yllätyksenä eteen. Siunaustilaisuudessa tyttöä itketti kovasti, kuten minuakin, pidin hänet kainalossani ja silittelin. Olimme etukäteenkin puhuneet siitä että olemme surullisia ja saamme ollakin, joten mitenkään en yrittänyt hyssytellä tms vaan annoin tytön rauhassa surra häntä tukien. Hautauksesta jutttelimme etukäteen että se on enää pelkkä kuori ihmisestä joka haudataan ja ihmisen henki, sielu tai miksi sitä haluaa nimittääkään on muualla. Muistotilaisuuteen sisälle tyttö ei ensin meinannut haluta mennä, mutta tuli sitten ja loppu tilaisuudesta leikki jo kaukaisimpien sukulaisten lasten kanssa. Positiivista asiassa on se, että meidän herkkä huolehtijamme on mielestäni tämän " koulun" jälkeen oppinut ymmärtämään kuoleman osaksi elämään, samoin sen että vaikka nyt on vaikeaa niin se alkaa helpottamaan. Osasipa tyttö pari vuotta myöhemmin olla tukena pikkusiskolle toisen isoisovanhemman kuollessa.
tähän tulee jonku idiootin ihme kommentteja , että älä vie lasta sinne yms . . . olen samaa mieltä , että lapsen kuuluu nähdä tämä elämän surullisempikin puoli ja että se käsitellään lapsen ehdoilla . Tuttavani juuri kertoi , että häntä ei otettu pienempänä hautajaisiin ja sitten kun isompana meni niin oli täys shokki . Toisaalta olen " itsekäskin" , että kun lapsi on mukana (ja nehän innostuu jossain vaiheessa ihan muista asioista kun suremisesta , leikkimään ym . )niin saan sitten tavallaan muuta ajateltavaa , kun joudun seurailemaan tyttöni puuhia ja kuten kerroin niin vaihtoehtoja ei ole mukaan ottamiselle , koska hautajaiset ovat kaukana niin olen ottanut viikon loman ja olemme koko viikon mökillä josta huomattavasti lyhyempi matka hautajaisiin . Kova pala se tulee minulle olemaan , mutta toivon , että selviän hengissä : ( AP