muita joiden 6v. pelkää hirviöitä niin, että se haittaa jo normaalia päivää?

Ei sen tarvitse mitään kauhean pahaa olla, lapsi voi reagoida voimakkaasti johonkin sellaiseen, mitä vanhemmat ei osaa edes epäillä pelon aiheuttajaksi. On vaikka kuullut sivukorvalla juttuja Jokelan ammuskeluista tms. Kannattaa ainakin kysellä ja jutella lapsen kanssa laajemminkin tästä pelosta.

mutta kun se asia halutaan työntää jonnekin pois, niin sitten tulee näitä hirviöitä. Joillekin taas omat pahat tunteet voivat olla hirviöitä, pelkäävät sitä, että tuntevat vihaa tai kiukkua, vaikka ei saisikaan. Jne.

jos jollain olisi antaa jotain vinkkejä, niin olisin kiitollinen.

Lapselta kysellään tarkemmin millainen hirviö se on. Minkä kokoinen, minkä värinen, kuuluuko siitä ääntä. Sitten aletaan muuttaa näitä piirteitä. Sanotaan esim että mitäs jos se olisikin rusinan kokoinen? Ja näytetään sormilla kuinka pieni hirviöstä tulee. Entä jos se olisi vaaleanpunainen ja tanssisi tiputanssia? Jos se sanoisi tui tui tui? Tehdään hirviöstä vaaraton ja naurettava, käytetään mielikuvitusta. Jos hirviö on jossakin tietyssä suunnassa, josta se on tulossa, niin pienentämisen ja muiden muutosten jäkeen napataan sien niskasta kiinni siinä suunnassa, jossa se on, ja heitetään isossa kaaressa ihan toiseen suuntaan.



Serkkupoika pelkäsi navetassa olevaa kummitusta ja kun sekin saatiin tanssimaan tiputanssia vaipat valskaten niin johan katosi pelko.