2,5-vuotiaan päiväunet...
Hei!
Apuanne ja kokemuksianne kyselisin... Meidän 2,5v poikamme herää lähes aina päiväunilta itkien ja huonolla tuulella. Ei ole väliä onko hän nukkunut 1,5 tuntia vaiko 3 tuntia. Aina herätään itkua tuhertaen. Menee mielellään päiväunille, nukahtaa helposti (nukutan...) ja tarvitsee niitä todella! Muutaman kerran jäänyt unet nukkumatta ja loppuilta on ihan mahdotonta ja alkuyö myös levotonta. Yöuni pojalla on noin 9,5 - 10 tuntia. Mikä siis avuksi? Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan, että äiti tai isä on ihan lähellä kun hän herää ja voi tulla sängyn luo " heräilemään" ,mutta eipä taida vielä tuon ikäinen osata herätessään muistaa tämmöisiä keskusteluja... Sitten taas esim. isovanhempien luona herääminen ei tuota minkäänlaista tuskaa.
Vielä en tosiaan olisi valmis näitä unia jättamään, vaikka siirtymävaihekin joskus aikanaan saattaa viedä jonkin aikaa kunnes elo taas tasottuu.
Kiitos jos jollakin olisi heittää jokin auttava vinkki! Ü
Kommentit (3)
kunnes siirsimme 2-vuotiaan takaisin meidän makuuhuoneeseen. Nyt hänen sänkynsä on kiinni meidän sängyssä ja päivä- ja yöunilta herää iloinen pikkuihminen. Meillä on myös pieni vauva ja hänen herääminen yöllä ei 2-vuotiasta herätä. Ennen herätti, kun hän nukkui omassa huoneessaan. Siitä huomasi, että kun olo on turvaton, on herääminen muihin ääniin herkempää.
Vaikka kaikki kehuvat sitä miten meidän lapsi osaa jo nukkua omassa huoneessa, omassa sängyssä jne jne. Ajattelin, että antaa olla, jos pieni ei tunne oloaan turvalliseksi siellä niin parempi on nukkua meidän kanssa. Ehtii sitä sitten itsenäistyä vanhempanakin :) Ja nykyisin koko perhe, nukkuu paremmin eikä päiväunet ole äidillekään niin välttämättömiä :) 2-3-vuotias on vielä kovin pieni ja varsinkin kun meillä tapahtui TODELLA selvä muutos parempaan, suosittelen kokeilemaan. Nyt on vaan todella huono omatunto, että miksi edes koskaan siirsimme pikkuisen omaan huoneesen, kun hän ei ollut siihen valmis :(
Kiitos vastauksista! Unohdin vielä mainita, että olemme pääasiassa nukkuneet poikamme kanssa yöt perhepedissä viimeisen vuoden ajan... Pinnasänkyaika meni hyvin (myös päiväunet) mutta kun yritimme siirtää jatkettavaan sänkyyn päättikin poikamme muuttaa meidän sänkyyn. Ajattelimme, että ei ole vielä valmis " isojen" sänkyyn ja annoimme toki tulla meidän väliin. Sitten siitä tulikin pysyvä ratkaisu... Kaikki nukkuvat yöllä hyvin, olisi toki mukavaa joskus taas nukkua miehenkin kainalossa... Ü Meillä on myös 8kk ikäinen vauva joka nukkuu yönsä pinnasängyssä meidän makkarissa ja me vanhemmat pojan kanssa meidän sängyssä. Vauva nukkuu päiväunet tyytyväisenä ulkona, mutta miten ihmeessä pieni miehemme nukkuisi (heräisi) tyytyväisenä sisällä??? Onkohan se niin, että kun yöllä on tottunut siihen, että äiti ja/tai isä on lähellä, ei päiväunetkaan yksin onnistu..? Jotain päiväunikoulua tarttis vissiin pitää, huudattaminen ei vaan ole mun juttu.
Mutta " kiva" kuulla, että meitä on muitakin... Kauniita päiväunia myös teille!
En siis osaa antaa mitään hyviä vinkkejä, mutta voin lohdutukseksi todeta, että meillä on asiat täsmälleen samoin, ikä , nukkuma-ajat, kaikki. Nyt muutaman kuukauden ollut tällaista.. vaikka syliin otan niin huutaa vaan ja saattaa hetkeksi vielä torkahtaa, ja tästä kun herää niin on hyvällä tuulella. Eilen huomasin, kun olivat isänsä kanssa nukahtaneet olohuoneen sohvalle (yleensä nukkuu omassa tai meidän sängyllä päikkärit)ja siitä yksin heräsi, tassutteli tyytyväisenä ihmettelemään missä olen. Ehkäpä tuolla yksin, suljetussa huoneessa heräämisellä on vaikutuksensa, ken tietää... mutta toivon mukaan ohimenevä vaihe! Meillä taidetaan tänäänkin sohvalle torkahtaa...
Heluna ja muksut