Lue keskustelun säännöt.
sairaita tunteitako-ja miten niistä eroon?
15.11.2007 |
Olen 23-vuotias ja käyn samanikäisen kaverini kanssa monta kertaa viikossa hänen siskollaan hoitamassa hevosia. No ongelma on seuraava en voi olla tuijottamatta tämän siskon 17-vuotiasta poikaa. Hän on komein koskaan näkemäni nuori mies, siis ihan uskomattoman upea. Eilen hän tallin ovella hyvästeli tyttöystäväänsä, niin tunsin pientä pistosta sydämessä ja toivoin totisesti olevani vielä 16v. Ei kai se oikeaa ihastusta ole, ehkä enemmänkin toivon, että minullakin olisi nuorena ollut noin ihana ja upea poikakaveri.
en siis todellakaan voi kuvitella, että tämän ikäisenä tapailisin noin nuorta poikaa, mutta hän saa minut toivomaan itseni taasen teiniksi. Huomaan kaverini siskon, joskus katsovan minua pitkään, kun bongaa minut tuijottamasta poikaansa. He ovat ihania ihmisiä ja siskon luokse tuntee aina olevansa tervetullut, ehkä kaipaan myös sitä heidän kodin ilmapiiriään joka on niin lämmin ja mutkaton, mitä minun kodissani ei totisesti ollut.
Nyt haluan päästä eroon tästä tuijotus vimmasta, etten vaarantaisi välejäni kaveriini tai hänen siskonsa perheeseen.
Kommentit (8)
Mutta voit elää tunteidesi kanssa. Vinkkinä se, että älä sekaannu noin nuoreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunteet eivät koskaan ole sairaita. Ne vain ovat.
Pääset niistä eroon hyväksymällä tunteesi. Eli ihan kunnolla pohdit, mikä on tarkalleen se tunne, joka siellä sydämessä pistää. Mitä tunnet? mistä tunne nousee? Missä tilanteessa ennen sinulla on ollut sama tunne?
Minulle tuli kirjoituksesta mieleen, että tunne olisi suru. Suru lähtee vain suremalla.
Itsesääli on sitten eri asia. Kun suru (tai mikä se tunne onkaan) alkaa helpottaa siten, etten se pisto ole siellä sydämessä enää kuin ihan haalea, niin sitten alat ajattelemaan posititiivisesti. Rypeä ei kannata, mutta niin kauan kuin prosessi on kesken, et voi hävittää tunteitasi myönteisellä ajattelulla.
Siis käsittääkseni ikäeronne on 6 vuotta, eikä tuo 17-vuotiaskaan enää mikään lapsi ole!
Äläkä käsitä väärin, onhan hän alaikäinen ja lisäksi koko asetelma (hän on kaverisi siskon LAPSI) tekee asiasta sopimattoman. En siis sinuna koskaan tekisi mitään konkreettista niiden tunteiden pohjalta. Ajatuksina nuo nyt tuskin kuitenkaan ovat mitenkään kummoisia, saati sitten sairaita. Jos parikymppinen nainen huomioi 17-vuotiaan komean ulkonäön, niin ei se mitään pedofiliaa ole...
Jos kyseessä olisi vaikkapa 20- ja 26-vuotias pariskunta, ei kukaan ajattelisi asiaa kahta kertaa (varsinkin jos mies olisi se vanhempi osapuoli). Tietenkään tämä ikäero ei ole siirrettävissä sellaisenaan kaikkiin ikäryhmiin, tottakai 16-vuotiaan ja 10-vuotiaan suhde olisi sairas, mutta siis kun 17-vuotias nyt on jo täysikäisyyden kynnyksellä, eikä enää laillisestikaan mitenkään " kiellettyä lihaa" ja itsekään et ole mikään ikäloppu, vaan todella nuori aikuinen, niin minusta tuo ei ole kovin kummallinen asia.
Saahan sitä katsella ja fiilistellä, mutta tietenkään ei kannata tilanteessanne toimia...
enkä minäkään kyllä suhteeseen haluaisia noilla ikäeroilla tuossa iässä. mutta kuten edellinenkin sanoi, onhan poika jo miehuuden kynnyksellä eikä minusta ole sairasta vaikka etäältä vähän haaveilla, että vau kun olisi tuollaisen aikanaan napannut. itsekin huomaan joskus kaupungilla kävellessäni ajattelevan jostain nuoresta miehen alusta, että onpas siinä osunut geenit kohdalleen.
Minustakin tunteesi kuitenkin on ehkä jotain muuta kuin suoranaista ihastumista, jotenkin vaikutat alakuloiselta. Edustaako poika ja hänen kotinsa jotain mitä sinä olisit itsellesi nuorena halunnut. Ulkonäköä, suosiota, hyvän ja lämpöisen kodin, tai ehkä sinulla on pieleen mennyt suhde teininä ja olisit tuolloin toivonut ihanaa poikaystävää. rivien välistä olin aistivinani, että olet tyytymätön omiin kotioloihisi.
minäkin pysähtyisin miettimään miksi poika saa sinut tuntemaan niin voimakkaasti, tarkkaile onko se itse poika, hänen tapansa kohdella tyttöystäväänsä vai pojan kotiolot, mitä niistä sinä eniten kaipaat. Jos sinä huomaat, että muut huomaavat tuijotuksesi, olisiko parempi vaikka suoraan sanoa kaverillesi, että poika on upea, sano vaikka jotain siihen malliin , että tuosta voisi tulla vaikka malli tai muuta vastaavaa mikä selittäisi tuijotuksen.
mitään ehdottelemaan. Kyllä ne tunteet siitä talttuvat taltuttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen useinkin halunnut selittää ystävälleni miksi hän usein napaa minut kiinni tuijottamasta poikaa. Yleensä hän tosin kuvittelee minun ajttelevan kai jotain muuta, hän pukkaa minua hitusen olkapäähän ja toteaa, että herääpäs päiväunilta hommat odottaa. Olen yrittänyt että suhtautuisin poikaan neutraalisti, mutta tuo mokoma lamaa jotenkin aivotoimintani ja minä puhun sitten mitä sattuu ja hihitän typerästi.
olen itsekkin miettinyt, että nuorena minä olisin halunnut tuollaisen komean ja minua ihanasti kohtelevan poikaystävän eikä sellaisia limanuljaskoja joita vedin puoleeni. Hän on tyttöystävälleen niin suunnattoman ihana, ei flirttaile nuorille tallitytöille, vaikka kaikki hänen peräänsä kuolaavatkin. hänellä tuntuu olevan silmiä vain ja ainoataan tuolle omalle tytölleen. Samoin kuin haaveilen hänen kotioloistaan, jossa kaikki huomioidaan ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Minun omat vanhempani ovat oikeita tyranneja. Toki hän elää sellaista elämää josta minä voin vain haaveilla.
Jotenkin vaan tässä iässä, pitäisi jo pikkuhiljaa unohtaa teinivuosien haihattelut. Muut ystäväni alkavat jo suunnitella perhettä ja seurustelevat noin 25-30 vuotiaiden kanssa ja minä vain kyttään nuorta poikaa... HUOH....
Tuo viimeinen kappale viimeisimmässä kirjoituksessasi. Osaathan selvästi suhtautua asiaan huumorilla. älä ota stressiä eiköhän tuo mene ohi ja jos ei mene palaa asiaan muutaman vuoden kuluttua.
Ajatteletko poikaa silloin kun hän ei ole läsnä vai vain silloin kun näet hänet? Jos ulkonäkö vain saa plasmat sevon ei mitään hätää.mutta jos hän seuraa ajatuksissa kotiinkin, niin huonompi juttu.