piparkakkutalon historia

http: //www. verkkouutiset. fi/arkisto/Arkisto_2000/22. joulukuu/pipa5100. htm



ihmettelen miksi sinä et Googlettanut

Piparkakkutalon taustalla leipurin kaamea kohtalo



Piparkakuilla pitkä ja värikäs historia





- Joulua ei voi ajatella ilman piparkakkuja, nauraa jyväskyläläinen Anna-Liisa Mattila. Täksi jouluksi hän tekee ainakin kuusi piparkakkutaikinaa, josta syntyy sekä pipareita että piparkakkutaloja. Eniten hän leipoo kukan mallisia joulupiparkakkuja. Ne symboloivat hedelmällisyyttä ja rikkautta.



Anna-Liisa Mattila ei ole kuka tahansa piparinpaistaja. Hän toimi Keski-Suomen kotitalousopettajaopiston ravintotalouden lehtorina ja on eläkkeelle jäätyään tutkinut perinpohjaisesti mm. piparkakkujen historiaa.



- Jokaisessa Euroopan maassa syödään omien perinteiden höystämiä piparkakkuja, kertoo Anna-Liisa Mattila.



Piparkakkujen nautiskelu on hänen mielestään kuin ihmeellinen ateria, joka on siirtynyt perinteeksi vuosituhannesta toiseen. Se ravitsee sekä ruumista että sielua.



Aikoinaan pipareita pidettiin jopa lääkkeenä, joiden uskottiin auttavan moneen vaivaan. Tämä perustui hunajan ja mausteiden käyttöön.





Taivaallisia tuoksuja ja viestejä paratiisista



Piparkakkujen juuret juontavat tuhansien vuosien taakse Indusvirran laaksoon. Sieltä leivonnaisperinne on siirtynyt Egyptin kautta omaan maanosaamme yhteiseksi juhlaleiväksi.



Alkuaan kakut tehtiin taikinasta, jossa oli pelkästään jauhoja ja hunajaa. Kun Kaukoidästä ryhdyttiin tuomaan mausteita, niitä lisättiin taikinaan. Mausteet antoivat leivonnaisille taivaallisen tuoksun ja maun. Hunajan uskottiin olevan jumalten ruokaa ja mausteet toivat viestin paratiisista.



Hunajakakkujen maaginen vaikutus tehostui, kun niitä alettiin muotoilla ja koristella. Vanhimmat kakut olivat reliefimäisiä, puu- tai savimuoteissa valmistettuja. Kuvaleipien avulla voitiin välittää viestejä myös jumalille.



Kristityissä maissa kuvaleipä saattoi olla raamatullisin kuvin varustettu pyhä ehtoollis- tai muistoleipä.



- Kakut toimivat aikoinaan myös lemmenviestien viejinä tai välittivät poliittisia mielipiteitä, kertoo Anna-Liisa Mattila.

Kun kansalliset tunnukset olivat kiellettyjä Unkarissa, paistoivat leipurit vaakuna- ja kansallissankariaiheisia hunajakakkuja.

Suomessa piparkakut tunnettiin jo keskiajalla



Meillä piparkakut tunnettiin luultavasti jo keskiajan loppupuolella. Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan Turkuun tuotiin Saksasta kaksi tynnyrillistä piparkakkuja vuonna 1685.



Piparkakkujen valmistaminen on ilmeisesti kulkeutunut pohjoiseen luostareiden välityksellä. Ensinnä niitä ryhdyttiin leipomaan kartanoissa ja pappiloissa, joista tapa siirtyi myös kansan käyttöön.



Porvaristo oppi juomaan kahvia 1700-luvulla ja koko kansan tavaksi se juurtui 1800-luvun lopulla. Piparkakut olivat omiaan nautittaviksi juhlissa kahvin kanssa.



Piparkakkutaikinan raaka-aineet vaihtelevat jonkin verran alueittain. Pohjoismaissa käytetään runsaasti voita, eteläisissä maissa taas hunajaa. Sokerin tulo mahdollisti aikoinaan uusia koristelumenetelmiä. Saksalaisissa piparkakuissa on kosolti mantelia.





Pipareilla haviteltiin onnea ja menestystä



- Monilla piparkakkumalleilla on omat vertauskuvalliset merkityksensä vaikka emme niitä enää tunnista, kertoo Anna-Liisa Mattila. Possupipari on symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta.



Meillä suosituin kukan mallinen piparkakku on hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden vertauskuva. Piparkakku-ukko ja -akka puolestaan kuuluvat ikivanhaan elämänpuuaiheeseen, joka on pitkän ja onnellisen elämän symboli. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia.



- Rikkautta ja onnea haviteltiin piparkakkujen avulla aikana, jolloin ei esimerkiksi lotosta tiedetty mitään, naureksii Anna-Liisa Mattila.



Aikojen saatossa on muotteihin ilmaantunut myös uusia malleja: mm. autoja, viuluja, piparkakkuja ja muumeja.



Anna-Liisa Mattila itse paistaa kukan ja sydämen mallisia pipareita sekä piparkakku-ukkoja ja -akkoja. Joulukuuseen hän leipoo pikkaraisia possuja ja hevosia. Hänen piparkakkuluomuksiaan on nähtävänä myös näyttelyssä Jyväskylän yliopiston etnologian laitoksella.





Julma tosikertomus leipuri Katarinasta



Piparkakkutalot ilmaantuivat kuvaan paljon piparkakkuja myöhemmin. Suomessa pystytettiin ensimmäinen piparkakkutalo Lucian päivän tienoilla vuonna 1919. Siitä lähtien ovat lapset ja aikuiset posket innosta hehkuen värkertäneet niitä joulun alla lukemattomissa kodeissa.



- Piparkakkutalon alkujuuret ovat Saksassa, kertoo Anna-Liisa Mattila. Grimmin veljesten satu Hannusta ja Kertusta on innostanut kotileipureita joulusta jouluun rakentamaan noita-akan mökkejä. Ajan mittaan on tietysti kehitelty myös lukuisia muita malleja.



- Sadun taustalla on julma tosikertomus leipuri Katarina Schraderin kohtalosta 1600-luvun puolivälissä, paljastaa Anna-Liisa Mattila.



Katarinan surmaaminen ja uunissa polttaminen johtui kahden leipurin välisestä riidasta, jossa toisena osapuolena oli leipuri Hans Metzler. Katarina Schrader kyllästyi riitaan ja muutti pois Nürnbergistä. Myöhemmin hän kuitenkin palasi läheiselle metsäseudulle, osti sieltä mökin ja perusti leipomon.



Katarina kehitteli omia piparkakkuja ja myi niitä hyvällä menestyksellä kartanoihin ja luostareihin. Tämä suututti kateellista Hans Meztleriä niin, että hän päätti kostaa. Metzler väitti käräjäoikeudelle, että Schrader oli noita, joka ottaa vangikseen lapsia, lihottaa heitä ja pistelee lopuksi poskiinsa.



Käräjäoikeus päätti peukaloruuvikokeen perusteella, ettei Katarina Schrader ollut noita. Metzler tuohtui asiasta pahanpäiväisesti, otti mukaansa sisarensa Gretelin ja lähti tapaamaan Katarinaa. Perillä sisarukset surmasivat Katarinan ja polttivat hänet uunissa.



Kaameasta tarinasta vääntyi kansan suussa vähitellen satu Hannusta ja Kertusta.



STT-IKK

22.12.2000

Piparkakkujen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse



FF-IA, 29.11.2001



Suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluvilla piparkakuilla on pitempi ja värikkäämpi historia kuin äkkiseltään uskoisi. Pipareitten historiaan perehtynyt kotitalousopettaja Anna-Liisa Mattila paljastaa vastikään ilmestyneessä Pipari-kirjassaan, että meille tutun piparkakun edeltäjä on ollut hunajakakku, josta löytyy viitteitä jo tuhansien vuosien takaa.



Indus-virran laaksossa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on löydetty tutunoloisia leipämuotteja, joiden arvellaan olevan peräisin ajalta 3000 vuotta eKr. Erään faaraon hauta taas on kätkenyt uumeniinsa ihmisen muotoisia hunajakakkuja, jotka on leivottu vuoden 1500 eKr. tienoilla.



Egyptistä hunajakakut kulkeutuivat ensin Kreikkaan ja levisivät sieltä vähitellen muuallekin Eurooppaan. Saksalaisesta Nürnbergistä kehittyi keskieurooppalainen hunaja-piparkakkukeskus, sillä seudulla tuotettiin runsaasti hunajaa.



Euroopassa hunajakakkujen valmistusoikeus oli pitkään vain luostareilla, sillä hunajaleivillä oli myös uskonnollisia merkityksiä, eikä pyhän leivän valmistusta haluttu uskoa ulkopuolisille.





Pohjoisen leipurit lisäsivät reilusti rasvaa



Pohjoismaissakin hunajakakut tulivat tunnetuiksi osittain luostarien välityksellä. Vadstenan luostarissa niitä tiedetään olleen ainakin vuonna 1444. Kakut saapuivat pohjoiseen kuitenkin sen verran myöhään, että sokeri syrjäytti pian hunajan ja taikinaan alettiin lisätä myös mausteita.



Pohjoisen leipurit eivät myöskään tyytyneet pelkkään makeaan, vaan taikinaan ryhdyttiin lisäämään reilusti rasvaa.



Aluksi pipareita myytiin toreilla ja markkinoilla kappalekaupalla. Vähitellen niitä opittiin leipomaan kodeissakin. Reseptit olivat kallista omaisuutta, ja ne yritettiin pitää salaisuutena. Kartanoiden ja pappiloiden keittiöistä valmistustaitoa kulkeutui muualle palvelustyttöjen esiliinan taskuissa.



Perinteisten suomalaisten piparkakkujen nimet tuovat tuulahduksia entisiltä kotiseuduilta ja lapsuusajoilta. Kotiseudultaan muualle muuttanut maistelee tuttuja makuja leipoessaan esimerkiksi Pohjanmaan, Ahvenanmaan, Rauman tai Naantalin piparkakkuja. Lapsuuden kodin perintöpipareita taas ovat Isoäidin parhaat, Anopin nuoruusmuistot tai Oikein vanhat piparkakut.



Yksi suosikki suomalaisten kahvipöydissä ovat edelleenkin Paraisten piparkakut, joiden reseptin on kehittänyt rouva Lyydia Ekroos Paraisilta vuonna 1920. Reseptejä liikkuu kansan keskuudessa kymmenkunta, ja keittokirjoihinkin Paraisten piparkakut ovat ilmestyneet, mutta aito, alkuperäinen ohje pysyy salassa.





Rakenna jouluksi oma piparkakkutalo



" Koko mökki oli rakennettu leivästä ja peitetty piparkakuilla, ikkunat olivat silkkaa sokeria. Hannu mursi palasen katosta ja kehotti Kerttua syömään makeaa ikkunaa." Grimmin veljesten satuklassikko syötävästä ihanuudesta, piparkakkutalosta, on piparkakkutarinoiden ykkönen.



Piparkakkutaloja on Suomessakin rakenneltu joulunaikaan 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Suomeen piparkakkutalon rakennusidean toi alun perin Ruotsista kotitalousopettaja Runa Melander. Hän oli oppinut taidon opiskellessaan Uppsalan talouskoulussa. Ensimmäisen kerran tämä historiallinen rakennus valmistui Suomessa vuonna 1919 Lucian päiväksi Helsingin kasvatusopillisessa talouskoulussa.



Omasta piparkakkutalosta tänä jouluna haaveilevien kannattaa mennä Finfoodin www-sivuille, minne on kaikkien piparinikkareiden iloksi lisätty ohjeet makean herkkutalon valmistukseen. Herkullisesta ohjeesta vastaavat keittiömestarit Jaakko ja Petri Kolmonen.

http: //www. adlibris. com/fi/product. aspx?isbn=9517964099