Se ihonalainen.

Jos sattumalta tapaatte, ei mitään yhteisiä hetkiä edes kahvittelun merkeissä tms. Moikkaus ja kuulumisten vaihto, ei muuta. Tee tietoinen päätös ja toimi sen mukaan.

Kun tapasin hänet, levisi leveä hymy molempien kasvoille ja hän halasi minua pitkään. Emme saaneet juttuamme loppumaan.

Mikä siinä on että hänen kanssaan sitä kemiaa on niin paljon?

-ap

jossa joudun tai saan miten vaan tehdä projektin yhdessä tyypin kanssa, joka ei varsinaisesti ole soulmate, mutta hyvin lähellä ja äärimmäisen jännitteistä oli duuni silloin. Mitään ei tapahtunut, mutta itse olin todella pihalla koko projektin ajan ja pitkään sen jälkeen.



Pitäisikö kieltäytyä tai keksiä jotain?

Vetovoima välillämme on käsittämätöntä. Tanssikin tuntui jo esileikiltä. En uskonut että monen vuoden jälkeen sitä kemiaa enää löytyisi, mutta ei ollut kadonnut mihinkään. Meilläkin ollut yhteinen proggis joskus ja se työnteko oli outoa. Keskityttiin työhön kyllä, mutta vähän väliä vilkuiltiin toisiamme ja vaan hymyiltiin. Onneksi emme silloin olleet kahden, tuskin muuten olisimme saaneet työtä valmiiksi. Olemme tutustuneet kaverien kautta toisiimme ja tutustuessamme olimme molemmat varattuja.

Silti ihan alusta asti on jokin vetänyt meitä toisiimme. Aluksi sitten lähinnä juttelimme ja tuimme toisiamme. Kun erosin omasta miehestäni, oli meillä yhden illan juttu. Se oli ihmeellistä. En ole kokenut samanlaista yhteyttä kehenkään seksin aikana.

Hän muutti pian toiselle puolen Suomea ja erosi omasta tyttöystävästään. Tutustuin nykyiseen mieheeni ja aloin seurustella hänen kanssaan. Ihonalainen otti yhteyttä jossain vaiheessa ja vaikka sydämeni itki vielä omalla tavallaan hänen peräänsä, kerroin että olen löytänyt hyvän miehen itselleni. Ajattelin silloin, että vaikka välillämme oli jotain, niin elimme erilaisissa maailmoissa. Hän keskittyi uraansa ja minä halusin perustaa perheen ja saada vakautta elämääni.

Sittemmin emme ole tavanneet, emmekä pitäneet yhteyttä. Hän on täällä lähistöllä pari viikkoa ja ehdotti että tapaisimme uudelleen vielä. Sanoin että haluaisin kyllä tavata, mutta töissä kiireitä, en tiedä ehdinkö. Tekosyy, mutta tiedän että se seuraava tapaaminen olisi kohtalokas.

Hän olisi nyt siinä vaiheessa, missä itse olin silloin vuosia sitten. Nyt hän haluaisi keskittyä muuhunkin kuin työhönsä. Tänään on ollut ahdistava olla. Olen kaivannut häntä. Illalla uneen vaipuessani näin unta hänestä. Aamulla herätessä oli valtava kaipauksen tunne. Kävin kylmässä suihkussa, eikä tunne helpottanut yhtään. Äsken googletin hänen kuvansa netistä ja kaivoin vanhan valokuva-albuminkin esiin. Tänään on pääkoppa ihan sekaisin. On sellainen tunne, että hänkin ajattelee minua juuri nyt. Jotenkin vain aistin sen.

Auttakaa selvittämään pääni, ennen kuin teen mitään hölmöä. Onneksi mies nukkuu ja lapset on hereillä. Lasten takia en voi pakata kamoja ja lähteä. Mieskin on niin rakas, todella hyvä. Ongelmia on ollut, mutta kun niistä päästään, olemme taas onnellisempia. Järjellä ajatellen kaipaan vain läheisyyttä ja ihonalainen tarjosi sitä minulle. Jos oma suhde olisi kunnossa, olisin pystynyt vastustamaan häntä. :( En ole koskaan halunnut muuta miestä niin paljon kuin häntä ja silti minun pitää saada hänet pois mielestäni :( Miksi elämä on näin epäoikeudenmukainen?

-ap

Vierailija:

jossa joudun tai saan miten vaan tehdä projektin yhdessä tyypin kanssa, joka ei varsinaisesti ole soulmate, mutta hyvin lähellä ja äärimmäisen jännitteistä oli duuni silloin. Mitään ei tapahtunut, mutta itse olin todella pihalla koko projektin ajan ja pitkään sen jälkeen.

Pitäisikö kieltäytyä tai keksiä jotain?

että miksi ja miksi näin on. Olen koittanut kylmettää itseni, hukuttaa tunteeni mutta ei se onnistu kovin pitkäksi aikaa. Aivoja on pakko käyttää tai muuten tunteet ottaa vallan ja silloin mennään ja kovaa. Ketään ei pidä tuomita tunteistaan ei niille voi mitään.

nyt järki käteen ja lopetat lapselliset romantisoidut kuvitelmat siitä ukosta, se on vaan hetken huumaa, jonka vietäväksi ei kannata sortua!!!



siinä sulle lynkkausta.

Tämä mies ei koskaan jättänyt minua. Sen yhden yön suhteen aikana hän seurusteli. Se mitä tapahtui välillämme oli jotain jota emme vain voineet enää estää. Kun tuli aamu, päätin yrittää unohtaa kaiken. Hän oli kuitenkin tekemässä muuttoa toiseen kaupunkiin ja oli varattukin.



Sain vasta myöhemmin tietää että hän oli hyvin pian yömme jälkeen jättänyt tyttöystävänsä. Kun hän sitten myöhemmin otti minuun yhteyttä, olin ehtinyt jo tavata mieheni ja asui vielä tietenkin siellä toisaalla. Olisin toki voinut seurata sydäntäni, mutta silloin järki sanoi että pidä kiinni siitä mitä on äläkä haikaile sitä mikä on kauempana jossain.



Nyt luin rivien välistä, että hän haluaisi minua yhä muutoinkin kuin sänkykumppaniksi. Eikä se vetovoima välillämme muulla selitykään. Ei ne kemiat voi olla yksipuolisiakaan.



Olo on ihan kamala. :(



-ap

Samalla rakastan miestäni. En vain tunne häneen niin voimakasta vetoa kuin tähän toiseen. Eikä välillämme ole koskaan ollut sellaisia kipinöitä kuin tämän toisen kanssa.

-ap

Vierailija:

että miksi ja miksi näin on. Olen koittanut kylmettää itseni, hukuttaa tunteeni mutta ei se onnistu kovin pitkäksi aikaa. Aivoja on pakko käyttää tai muuten tunteet ottaa vallan ja silloin mennään ja kovaa. Ketään ei pidä tuomita tunteistaan ei niille voi mitään.

olet mennyt naimisiin miehesi kanssa ja hankkinut lapsia. elä sen päätöksen kanssa. sinulla olisi ollut tilaisiitesi vuosia sitten.



tottakai hänen peräänsä haikailet- koittehan jotain ihanaa ja paljon jäi myös ihanaa kokematta hänen kanssa.



mutta lastenhankinta on sellainen päätös jonka jälkeen ei ole enää varaa sekoilla ihmissuhteissa. ja usko- kyllä se arki olisi tämän ihonalaisenkin kanssa koittanut.



ota sinä ihanat muistot ja pysy erossa tuosta miehestä. haluatko todella pilata ne ihanat muistot uusilla pahoilla, jotka tulevat perheen hajoittamisella ja pettämisellä?



aika kasvaa aikuiseksi? aikuisuuteen kuuluu hyväksyä tosiasiat.

on kans olemassa tollanen tyyppi. Ei olla tavattu vuosiin, mutta muista yhä joka solullani miten erotessa hän halasi minua. Ei kulu päivää etteikö jokin asia muistuttaisi hänestä. Voi kuinka haluaisinkaan unohtaa hänet! En todellakaan unelmoi hänestä enkä yhteisestä tulevaisuudesta, mutta silti hän ei pyyhkidy mielstäni. Lähes alusta asti oli selvää ettei meistä mitään koskaan tule, mutta jotain kummaa tapahtuu kun tapaamme. Sen sähkön on havainnut monet meidät yhdessä nähneet. Tahtoisin vain jo unohtaa sen.

Mieheni tuntee tämän " ihonalaiseni" ja tietää että meillä oli säpinää ennen häntä. Sitä ei tiedä että tuo mies on " tatuoitu muistiini" ja hyvä niin! Sillä minä olen irtisanoutunut tuosta miehestä, muistini ei vaan suostu samaan...

eteen sen ihonalaisenkin kans?

Tietysti aluksi kaikki olisi niin ihanaa ja jännittävää,mutta ei kauaa....



Lopeta haihattelu ja kasva aikuiseksi.

Sen kanssa et elä arkea koska silloin se olisi kumppani, joku jonka näet aina kun haluat eli on arkipäivää. Tähän toiseen, saavuttamattomaan voi sitten liittää niitä ominaisuuksia joita ei ole tai ainakin olla näkemättä niitä vikoja joita hänessä on (esim. pettämisestä väkivaltaan).

Siis sellaista oikeaa kemiaa, joka vetää toista puoleensa kuin magneetti. Se kemia ei koskaan katoa, jos sitä on ollut. Ja taas, jos sitä ei alusta saakka ole, sitä ei koskaan tulekaan.



AP:lle toivottaisin malttia, malttia ja malttia. Sulla on hyvä mies ja elämä, eikä ole mitään mieltä sekoittaa niin monen ihmisen elämää tämän takia. Ole onnellinen tuntemuksistasi mutta älä tapaa ihonalaistasi enää.

Ei tullut mitään eräästäkään tälläisestä parista kun heidän " vetovoima" tuli toisen puolison tietoon...

Ei tuntenut mies enään vetoa siihen sielunkumppaniin. Toki tunteiden kohde vaihtui eli sielunkumppaniksi tuli toinen nainen ja tämä edellinen on nyt ei mitään miehelle..