Mitä mä teen kun vain itkettää :¨(
On vain jotenkin niin vellovaa pahaa mieltä. Monistakin asioista. Eniten ehkä itkettää se ettei ketään " kavereistani" kiinnosta mitä minulle kuuluu ja kuinka voin. Minut on jätetty yksin, ihan kirjaimellisesti. Olen väsynyt, stressaantunutkin, kannan syyllisyyttä asioista, koen olevani huono äiti, lapsellinen, typerä... kaikkea.
Tänään päätin etten enää yritä hankkia uusia ystäviä enkä enää pitää yhtettä niihin vanhoihinkaan joita vähät kiinnostaa mun elämä. On helpottavaa päättää näin. Miksen jo aiemmin tajunnu.
Nyt keskityn täysillä omaan perheeseeni ja kotiin. Ja lasten kanssa touhuamiseen. He ainakin minusta välittävät, aina.
Kommentit (10)
milloin viimeksi kuuntelit heidän huoliaan, ihan oikeasti?
Lapset ovat mulle kaikki kaikessa. Kukaan aikuinen ei ole yhtä välitön ja vilpitön kuin lapsi.
ap
Mutta sitten taas seuraava viikko tuo jotain positiista tullessaan ja joku tuttava pyytää kahville/lasten kanssa leikkimään jne. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan!=)
Mikä sun pointtisi on? Haluat vaan masentaa minua lisää niinkö? Siinä et onnistu. Koska mä tiedän että tämä palsta on täynnä katkeria ja typeriä ihmisiä, juuri sun kaltaisia. Onneksi seassa joitain järkeviäkin, harmi vain että niin vähän.
ap
yritän saada sua pitään yhteyttä kaveriisi vaikka tunteesi ovat tällä hetkellä tuollaiset! mä olen monesti ollut syvästi pettynyt ystäviini, mutta silti aijon pitää heihin yhteyttä... Heidän kanssaan olen kuitenkin jakanut niin paljo asioita että tarvitsen heitä!
toivottavasti joku kaverisi tajuaa nyt soittaa sulle ja sanoo että olet ihan hölmö kun ajattelet tuolla tavalla! perhe saa toki olla ykkönen, mutta mielestäni ystävät on elämän suola vaikka heitä tapaisi todella harvoin!
Toivon, että paha olo menee ohi ja valoa ilmaantuu! Mutta jos mieliala ei kohene lähiviikkoina, voisitko hakea apua jostain? Vaikka keskusteluapua terveyskeskuksesta?
Osaatko eritellä, mistä paha olo johtuu (sen lisäksi, että kaverit eivät välitä)? Siis tuota mietin siksi, voisiko jonkin yksittäisen ongelman ratkaisemisella tai helpottamisella olo muuttua paremmaksi.
Minulla on ollut elämässä joitakin kausia, joita voi kuvailla noilla sanoilla, että on ollut vellova paha olo, itkettänyt.. Ovat menneet ohi ajan kanssa, mutta jälkeen päin olen tajunnut, että olisi pitänyt puhua jonkun kanssa.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!
tapahtunut asia ts. kouluampuminen. Minulle on samantekevää mitä ystäväni minusta tällä hetkellä ajattelevat. Olen mieluusti yksin ja perheeni kanssa. Tunteet on jotenkin pinnassa vaikka en menettänyt tällä kertaa ketään.
minäkin päätin muutama vuosi sitten katkaista välit melkein kaikkiin ystäviini - elämäntilanteeni muuttui radikaalisti, oli ongelmia (joista kerroinkin) ja he eivät tukeneet millään tavalla, päin vastoin. Nyt ystävyyssuhteet ovat palanneet useimpien kanssa normaaleiksi. Ehkä on hyväkin, että nyt olet päättänyt jättää kaverisi mielestäsi, eivät ole tässä tilanteessa mielen painolastina, kun heistä ei apua ole - aika näyttää, onko ystävyyksistä jatkumaan. Eihän tuon päätöksen lopullinen tarvitse olla. Ystävät ovat elämän suola, silloin kun he ovat todella ystäviä ja kun ystävyys on vastavuoroista..
Minkä ikäisiä lapset ovat? Ja syyllisyydentunne vie voimia. Jos/kun hoidat lapset hyvin, siihen ei ole syytä?! Toivottavasti saat nukuttua ja levättyä tarpeeksi, auttaisi varmaan mielialaankin.
kyllä mä epäilen että joku välittää ja on sun kaveri, sun tarttee vaan löytä oikee tasapaino... et varmasti saa yhtä paljon tyydytystä kavereista kuin ennen mutta kyllä niihin kannattaa silti pitää yhteyttä!