Välinpitämättömyyttä... Historia toistaa itseään :(
Eskari-ikäisemme harrastuksessa oli ns. avoimien ovien päivät. Kummit, papat ja mummut intoilivat kovasti tulevansa katsomaan ja kuvaamaan. Montakos tuli??? Vain minä.
MIKSI lapselle luvataan jollei kerran ole edes tarkoitusta pitää lupaustaan? Okei, aikuisten silmin tämä on mitätön juttu. Mutta merkkasi paljon lapselle, jolle oli hankalaaa käsittää että parin km:n päässä asuva 50+ mummo täyttää mieluummin sanaristikkoa ja samanikäinen ukki koluaa marketteja läpi löytääksen nykyiselle rouvalleen lämpöiset talvikengät... No, yksi kummeista oli todistettavasti ylitöissä, toinen taas ei kuulemma vaan jaksanut lähteä' ' kulkemaan julkisilla' .
Kiva oli olla lapsen kanssa kahden, muilla oli KIINNOSTUNUTTA porukkaa mukana. Ehkäpä 6-vuotias osaa unohtaa. Toivon niin.
Itse en odottais, että kukaan tulisi, mutta jos lupaa niin pitää tulla.
Itse en kerro lapsille (3 ja 5 v)mistään sukulaisvierailuista ennen kuin pari päivää ennen, jotteivät pety. Ehtivät innostua jo ihan tarpeeksi siinä parissa päivässäkin ja orientoitua ajatukseen.
Taustana se, että äitini alkoholisti, joskus (onneksi harvoin) on vierailut menneet mönkään. Toisaalta vaikka isäni ei ole alkoholisti, on senkin vierailu saattanut peruuntua sairauden vuoksi.
Mielestäni samanlainen juttu kuin että lupaa tulla johonkin lapsen rientoon.