Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikään ei ole niin ärsyttävää ja loukkaavaa kuin se, kun ihmiset arvostelevat rakkaansa menettäneen tapaa surra.
08.11.2007 |
Tietäisittepä miltä se tuntuu, kun kauhea, musertava suru muuttaa koko elämän, mutta ei halua eikä jaksa noudattaa oikeaoppisia suremissääntöjä. Ihan kuin omassa järkyttävässä surussa ei olisi tarpeeksi taakkaa kannettavaksi. Sen lisäksi sureva joutuu ottamaan vastaan ihmisten moittivat arviot itsestään ja suhteestaan rakkaaseensa sekä " neuvot" siitä, miten kuuluisi surra ja miten ei. Ja mitäpä siinä voi tehdä, kun ei itseään jaksa edes puolustaa.
Harkitkaa todella tarkkaan, ennen kuin arvostelette. Se mikä näkyy päälle päin voi olla todella, todella kaukana totuudesta.
Kommentit (4)
Pystytkö miettimään sellaista mahdollisuutta, että ulkopuoliset näkevät tilanteesi selkeämmin? Esim. Näkevät, että ryyppäät viinipullon päivässä suruusi, mutta tajuavat samalla mitä se tekee sinulle ja lapsillesi.
Minusta tuollaisesta asiasta huomauttaminen on välittämistä. Mut riippuu toki siitä mitä on arvosteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuulemma ollut rakastanut perheenjäsentäni, kun en näyttänyt surua ulospäin vaan jatkoin normaalia elämää.
Sisimpääni ei kukaan vaivautunut katsomaan eikä pohtimaan sitä, teinkö mahdollisesti tiettyjä valintoja kestääkseni elämää edes jotenkuten.
ap
Osa ei sitä ymmärtänyt. Osa ymmärsi kakuttelut kotona, muttei sitä, että lähdin muiden mukana käymään pubissa.
Mummoni kuolema oli surullinen, mutta luonnollinen asia. Minulla ei jäänyt mitään kesken mummoni kanssa. Halusin olla läheisteni kanssa ja jatkaa elämää kaikesta huolimatta.
Alue: Aihe vapaa
Kukkahatut.