Yhdistystoiminta - onko ihan " out" ?

Sanovat ihmiset mitä vaan, mtta nykyään puuttuu sellainen pyyteettömyys, että ihmiset antaisivat omastaan. kaikilla on niin kiire, ja mitäköhän tekevät? joku niitä salkkareitakin katsoo.



Ennenvanhaan ehkä kasvatus vaati sen, että kylällä autettiin toisia, puhallettiin yhteen hiileen - nykyään saan vastaukseksi



*miks mä leipoisin jotain mikä tulee muiden (koulun) hyväksi?

*ei me anneta sp-osoitettamme ULKOPUOLISILLE

*ei mulla ole aikaa olla mukana tollaisessa



- ja siis kyselen ihmisiltä osallistumista vanhempainyhdistyksen toimintaan - joka kustantaa niillä rahoilla sitten pullat ja mehut joulujuhlaan...



Eli mä olen mukana, koska jonkun on tehtävä nämä asiat, eikä mua ole siihen motivoinut mikään muu kuin että isoisäni sentään perusti kouluja ja vanhainkoteja viime vuosisadan alussa omalla paikkakunnallaan. Yritän edes tehdä sen velvoittamana _jotain_ hyödyllistä.



Minua ottaa päähän ihmiset, jotka ovat koko ajan vaatimassa itselleen ja lapsilleen jos jonkinlasta erityiskohtelua vaikka vanhemmuus ja yhteisöllisyys on heillä aivan hukassa. Haluamisesta se vaan on kiinni.



Itse en ole kasvatusalalla, ja tätä nähneenä on selvää etten tule koskaan hakeutumaankaan.

Eli itse kuulun erään yhdistyksen hallitukseen myös ja se on vain tosiasia, että nykyään yhdistystoiminta ei kiinnosta sillä tavoin kuin ennen. Kuulumme isompaan kattojärjestöön ja joka puolella on sama juttu.



Joskushan saattaa olla myös niin, että jäsenet kuvittelevat, että hallitukselle maksetaan jotain, vaikka kyseessä olisikin vapaaehtoistyö ja tätä seikkaa olemme yrittäneet tiedottaa eli, että kaikki jäsenet ovat tervetulleita suunnittelemaan, tekemään jne.



Yhdistyksemme on spesifille ryhmälle, joten olemme ihan tyytyväisiä, kun olemme saaneet kuluvankin vuoden aikana uusia jäseniä ja tapahtumissakin on ollut aina väkeä.



Meillä tuntuu auttavan jonkin verran hyvin toimivat nettisivut ja hyvin toimiva tiedotus yleensäkin, mutta eihän pienellä hallitusporukalla millään voida saada ihmeitä aikaan, kun kellään ei tosiaan ole koko päiväisesti aikaa.

Yhdistystoiminta joutuu kilpailemaan harrastusten, palvelujan, telkkarin ja netin kanssa, ja kaikkeen ei vaan riitä ihmisiä.



Ja mua ainakin tympii se, että heti jos johonkin liittyy jäseneksi, tai auta armias, jos käy jossain tapahtumassakin, niin seuraavalla kerralla ollaankin jo vinkumassa, että alkaisitko johtokuntaan. Siis just siksi heti pyydetään, kun niitä vapaaehtoisia ei liiemmin ole. Mutta kun minä taas oon sitä mieltä, että jäsenillä pitää myös olla oikeus käydä tapahtumissa ilman, että siitä alkaa heti seuraamaan jotain velvollisuuksia. No, kyllä minä oon oppinut kieltäytymään hymyillen, mutta ei se mikään maailman mukavin tilanne ole.



Ja sit mä luulen, että ihmiset ei koe järjestöjen ja yhdistysten tarjoamia juttuja enää niin ainutlaatuisina. Samat palvelut saa yleensä ostettua rahallakin jostain, jollin itse selviää sillä, että maksaa vaan maksun, eikä oo vaaraa, että joutuisi itse tekemään jotain homman hyväksi. Eli halutaan valmiita palveluja eikä joutua tekemään itse.



Näin minä oon näitä asioita ajatellut. Itse voin alkaa jonkin yhdistyksen aktiivijäseneksi, jos koen asian omakseni. Mutta jos en koe, niin en ala. Ja pari johtokuntapestiä kerrallaan riittää. Enemmän jos on, niin sitten niistä tulee jo liikaa hommaa. Ja sehän siinä just on, että kun johonkin alat, niin kohta sitten kaikki ovat pyytelemässä. Eli ne samat aktiiviset ihmiset ovat joka yhdistyksen johtokunnassa, vaikka varmasti hyödyllisempää olisi käyttää laajempaa pohjaa, eikä kuluttaa tekijöitä loppuun.

Toimintaa on tarjolla yllin kyllin ja liikaakin.



Minäkin kuulun yhdistyksen hallitukseen, mihin aina revitään ihmisiä, jotta olisivat toiminnassa mukana. Kuitenkin sekin yhdistys on ihan kiva ja järjestää toimintaa lapsiperheille.

Kun tehdään suuria suunnitelmia lasten luokkaretkelle, ja toitotetaan, kuinka JOKU voisi sitten järjestää rahojenkeruuta, ja JOKU voisi toimia rahastonhoitajana, ja JOKU voisi etsiä retkikohteita, ja JOKU voisi pyytää tarjoukset linja-autoista.



Tulee sille JOKUlle aika paljon hommia...

Näyttää olevan vähän samaa ongelmaa kaikilla.



Meidänkin yhdistys on ns paikallisyhdistys joka kuuluu valtakunnallisen liiton " alaisuuteen" . Yhdistys järkkää kaikenlaisia tapahtumia tässä meen keskisuuressa kaupungissamme (jossa siis on yli 200 jäsentä). Jäsenkyselyn mukaan ollaan suunniteltu toimintaa mutta niissäkin tapahtumissa käyvät yleensä muut kuin jäsenet. Onko pelko hallitukseen joutumisesta tosiaan niin suuri ettei uskalleta edes paikalle tulla :o ? Emme mekään nyt ihan ketä vain hallitukseen kelpuuta vaan kyllä kaipaamme tyyppiä joka ihan omasta halustaan siihen tulee ;).



Niinhän se on, ettei sitä aikaa ole. Kuitenkin moni täälläkin on yksinäinen - tällaisista paikoista niitä tuttavia juuri löytää, ei kotona salkkareita katsomalla...



Sekin on raivostuttavaa, ettei enää vanhempainyhdistyksiinkään osallistuta vaikka niiden toiminta tapahtuu ihan koulun hyväksi - varmaan ne kahvit ja mehut kuitenkin ihan tyytyväisyydellä otetaan vastaan....Eipä taida minikaan ihminen enää tehdä yhtään mitään ilmaiseksi : /.



Hyvää alkanutta talvea kuitenkin kaikille yhdistyksissä puurtaville vapaaehtoisille - ilman yhdistyksiä moni juttu jäisi kuitenkin tekemättä!

hallituksiin ja aina sekään ei auta. Itse olen kolmen yhdistyksen hallituksessa, yhteenkään en varsinaisesti olisi halunnut. Kahteen annoin ylipuhua, kolmanteen pakotettiin kaikista vastaväitteistä huolimatta.

Vierailija:

Onko pelko hallitukseen joutumisesta tosiaan niin suuri ettei uskalleta edes paikalle tulla :o ? Emme mekään nyt ihan ketä vain hallitukseen kelpuuta vaan kyllä kaipaamme tyyppiä joka ihan omasta halustaan siihen tulee ;).

tosin niissä parissa joissa olen kaikkein aktiivisin, itse asiassa sellaista satunnaisapua saa kyllä jäsenistltä, mutta pitempiaikainen sitoutuminen, esim. järjestämään jokin tapahtuma 2 krt/ kk vuoden ajan, on tosi vaikea saada vastuuhenkilöitä.



Ehkä yhdistysten toiminta pitäisi paremmin muokata ihmisten arjen rytmin mukaiseksi? Hallitusten kokouksista lyhyempiä ja jäsennellympiä, osa kokouksista sähköpostikokouksina jne.

Jopa kuulostaa työläältä! Meillä on kaksi vuosikokousta jotka on avoimia jäsenistölle (arvatkaapas montako jäsentä siellä on paikalla) ja kerran kuussa hallituksen kokous. Jos joka kerta pitää vältellä niin hankalaksi menee elämä. Mikä sun yhdistyksissä on sellasta että et halua ilmaantua paikalle?? Meillä hallituksen jäsenten ei välttämättä tarvi tehdä muuta kuin päättää asioista kun meillä on palkattu työntekijä eli ei ole pakko kutoa villasukkia myyjäisiin ;). Kokouksetkin on paikassa missä lapset voi olla mukana ja on tilaa ja leluja. Kovasti ollaan yritetty kehittää toimintaa lapsi/perhe yms myönteiseksi mutta silti ketään ei vaan tunnu kiinnostavan - siis uusia ei saada toimintaan mukaan *huoh*. Meillä ne muutamat aktiiviset alkaa tosiaan väsyä kun jäseniltä ei tule mitään vastakaikua. Taidamme pyörittää touhua vain omaksi iloksemme.

hallituksessa ja asianmukaisissa lautakunnissa. Keskimäärin 4-5 kokousta viikossa. Hän on kuitenkin eläkeläinen, joten hänellä on aikaa harrastaa. Äitini on erittäin taitava hallituspaikkojen väistelijä, joten hänellä niitä on vain kaksi.

Yhdistykset, joihin minä kuulun, eivät myöskään ole sieltä vähiten työllisttävästä päästä. Esimerkiksi nämä, joiden hallituksessa olen vaativat paljon muutakin kuin kokoukset. Urheiluseurassa on jatkuvasti talkoita kisajärjestelyissä, varainhankinnassa, urheilupaikkojen huollossa jne, nuorisoseuralla on myös talkoita vähintään kerran kuussa. Varainhankintaa, tapahtumia, nuorisoseurantalon huoltoa, tempauksia jne jne. Pahin on metsästysyhdistys, riistapellon hoitoa, riistanhoitoa, kokouksia, metsästysmajojen ja laavujen talkoita, hirvikylmiön rakennusta, ampumaradan hoitoa, koirakokeita jne. Ja päälle tietysti sitten vielä se oma metsästysharrastus.

Lasten harrastuksiin liittyen olisi vaikka kuinka paljon tekemistä " aktiiviselle yhdistysihmiselle" , vesiosuuskuntaan on varmaan jossain vaiheessa ihan välttämätöntä osallistua aktiivisemmin, kun sitä nyt pyörittävät ikääntyvät ja me kuitenkin haluamme niin juomavetemme kuin viemärimmekin jne.

Vierailija:

Jopa kuulostaa työläältä! Meillä on kaksi vuosikokousta jotka on avoimia jäsenistölle (arvatkaapas montako jäsentä siellä on paikalla) ja kerran kuussa hallituksen kokous. Jos joka kerta pitää vältellä niin hankalaksi menee elämä. Mikä sun yhdistyksissä on sellasta että et halua ilmaantua paikalle?? Meillä hallituksen jäsenten ei välttämättä tarvi tehdä muuta kuin päättää asioista kun meillä on palkattu työntekijä eli ei ole pakko kutoa villasukkia myyjäisiin ;). Kokouksetkin on paikassa missä lapset voi olla mukana ja on tilaa ja leluja. Kovasti ollaan yritetty kehittää toimintaa lapsi/perhe yms myönteiseksi mutta silti ketään ei vaan tunnu kiinnostavan - siis uusia ei saada toimintaan mukaan *huoh*. Meillä ne muutamat aktiiviset alkaa tosiaan väsyä kun jäseniltä ei tule mitään vastakaikua. Taidamme pyörittää touhua vain omaksi iloksemme.

🏡Oi tätä siirtolapuutarhan ihanuutta, yhdistys sekin.

Kukaan ei mieluusti lähde hallitukseen, kun saa osakseen vain haukkuja ja arvostelua .

Nyt ei saatu koko huvitoimikuntaa ja juhannusjuhlat jäi pitämättä.

Omatoimisesti kahvinkeittoa ja makkaranpaistoa yhteisellä grillikodalla oli.

Talkoisiin ei saada ketään mukaan, muuta kuin kevätalkoisiin seisomaan haravan varteen. Että saadaan velvoitteet täytettyä, osa toki maksaa talkoot rahalla.

Talkoolaisille tarjottava  ruoka ja kahvi kyllä maistuu.

Nyt sitten kehdattiin valittaa, kun ei oltu mitään juhannus ohjelmaa järjestetty.

Uhottiin, ettei osallistuta  mihinkää muuhunkaan. ( eihän he ole osallistuneet tähänkään asti😆).

Tämä sama porukka ei osallistu muutenkaan mihinkään työhön , jota olisi tarjolla yhdistyksen jäsenille, esim päämajan maalaus tai siivous.

Mutta sirkushuveja pitäisi järjestää.