Olen se napanuoramiehen vaimo... muistatteko? (farssikomedia lapissa)

No, ihan kuulumisia vaan, jos jotakuta kiinnostaa. Miehen kanssa menee ihan hyvin, mutta anoppi on edelleen kuin punainen vaate. Lapsemme ei ole kertaakaan ollut siis yksinään mummulla hoidossa, silti anoppi kehtaa pyytää (miehen kautta, multa ei voi tulla kysymään).



Olivat lapsen synttäreillä; sanoin miehelle, että " itsepä he keväällä sanoivat etteivät astu meille enää jalallaankaan, en minä niitä ole estänyt tulemasta enkä estä. Tulevat jos on pokkaa" .

Anoppi ei koko vierailun aikana katsonut mua päinkään, ei edes tervehtinyt tullessaan. Appiukko yritti olla normaali.



Miehellä alkaa mennä hermot " kun aikuiset ihmiset tappelee kun 15- vuotiaat" . Anoppi ei ole yhtään sovintoelettä tehnyt, en sen puoleen minäkään.