Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten valmistella lasta leikkaukseen

02.11.2007 |

Eli 4-vuotias menossa toiseen leikkaukseen ja vanhakin operaatio vielä hyvässä muistissa. Tiedossa on kivulias toipumisaika, pari kuukautta tod.näk. vatsallaan ja selällään maaten, uudestaan kävelemään opettelu=kolmanteen kertaan, vessassa käyminen ei alussa mahdollista eli paluu takaisin vaippojen käyttöön jne.



Hyviä neuvoja kaipaisin lapsen psyykkiseen selviytymiseen vaikeassa tilanteessa. Kiitos.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
05.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kivunhoito on yleensä anestesialääkärin vastuulla ja tehohoitoa pyörittävät anestesialääkärit. Kivunhoidon tiimoilta kannattaakin kääntyä heidän puoleen.

Meidän talossa on käytössä selkeä esitietolomake leikkaukseen tuleville potilaille (myös lapsipotilaille), laita siihen ylös kaikki mielestäsi tärkeä. Siitä anestesiahenkilökunta saa tärkeää tietoa sairauksista, allergioista ja mahd. toiveista.

Ihanteellista olisi, että anestesialääkäri kävisi tapaamassa potilasta/vanhempia ennen toimenpidettä, mutta nykyään sitä tapahtuu harvoin. Voit kuitenkin toivoa sitä, jos sinulla on epäselviä asioita.

Tsemppiä teille!



Anestesiahoitaja

Vierailija
2/6 |
02.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisenä tulee mieleen, että onko siellä sairaalassa jonne olette menossa, mahdollisuutta psykologin tapaamiseen? Voisit saada psykologilta neuvoja siihen, miten tilannetta voi lapsen kanssa käsitellä etukäteen, ja psykologi voisi myös käydä tapaamassa lasta ennen ja/tai jälkeen leikkauksen, vaikka useammankin kerran jos teillä on pitkä sairaalajakso tiedossa. Teillä on tiedossa iso leikkaus ja pitkä toipumisaika, mahdollisesti myös kipua ja ainakin lapsen normaaliarkeen katkos. Se vaatii myös hyvää psyykkistä hoitoa, joka lasten kohdalla jää monesti somaattisissa sairaaloissa valitettavan puutteelliseksi. Mutta siis: ota selvää psykologin tai lastenpsykiatrin konsultaatiomahdollisuudesta sieltä sairaalasta jonne olette menossa. Jos ei onnistu, laita listalle sähköpostiosoitteesi niin voisin palata asiaan tarkemmin.

-aranja-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
02.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moikka!



Ja ihan ensin voimia tulemaan koitokseen.



Meillä ennen pojan leikkausta (pieni sellainen tosin) painottivat sitä että lapselle ei kannata puhua leikkaamisesta tms vaan korjaamisesta, parantamisesta positiiviseen sävyyn.



Teillä lapsi kuitenkin muistaa edellisen kerran hankalan toipumisen, se asettaa haasteita. Tuli kuitenkin se mieleen että lapsesta varmasti vaipan pitäminen on vastanmielistä, olisiko mahdollista saada käyttöön pojalle ankka tai jos tyttö niin ihan alusastia? Luulen että tuon ikäinen ei mielellään vaippaa enää laita.



Voitte myös miettiä mitä teette yhdessä sinä aikana kun lapsi ei pääse liikkumaan, esim järjestää televisio lähelle, katselette sylikkäin/vierekkäin lastenohjelmia. Itse lahjoisin lastan myös uusilla leluilla, joilla sitten kiva leikkiä sängyssä. Mitä tahansa jotta lapsen olo olisi siedettävämpi. Ja tietysti kunnollinen kipulääkitys on ihan ehdoton!



Toivottavasti kaikki menisi hyvin!

Vierailija
4/6 |
02.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toi psykologi/lastenpsykiatria kuulosti hyvältä lapsen kannalta. Pitääpä yrittää lähisairaalan tehokkaan lastenneurologin kautta, vaikkei hoitava lääkäri olekkaan.

Lapsen on vaikeaa ymmärtää, että viime kerralla operaation tarkoitus oli korjata, nyt korjataan, kun edellisellä leikkauksella ei saatu toivottua tulosta...tai suoraan sanoen lääkärit kuvittelivat että eka korjaus riittäisi...mutta kun ei ole vastaavasta kokemusta. Kaiken takana kun on hoitovirhe...hoito yli kolme vuotta myöhässä...oltaisiin selvitty ilman ainuttakaan leikkausta ajallaan.

Viime kerralla yritin saada turhaan itselleni tukea...kun aikansa kyseltyään ei mitään saa, niin sitten ei enää jaksa pyydellä.



Olen siitä samoilla linjoilla, että uusilla leluilla/tekemisellä on tärkeää ilahduttaa lasta, mutta siinä täytyy säilyttää järki. Lahjominen ei mielestäni ole järkevää, palkitseminen urheudesta yms. ok.



Kipulääkitys ei valitettavasti ole minun hallinnassani. Lasten teholla on riippuvainen anestesialääkäristä, vaikka kuinka viestittäisi lapsen tuntemuksista...kokemusta tästäkin. Oxanest, selkäydinpuudute, Pronaxen, Panadol noin ensi hätään tulee mieleen edelliseltä reissulta. Siitä huolimatta jouduimme tilanteisiin, joissa lapsen lepopulssi 180 ja lapsi ei anna enää koskea eikä puhua...



Vierailija
5/6 |
04.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!

Itse lasten teholla työskentelevänä sairaanhoitaja sanoisin sinulle, että ole kovana ja vaadi lapselle kunnon kipulääkitys, sellainen kyllä löytyy.

Jos on isosta leikkauksesta kysymys, niin lapsi voidaan ensimmäinen päivä / päivät pitää hengityskoneessa " unessa" vaan sen takia, että voidaan lääkitä kunnolla, näillä kunnon kipulääkkeillä kun on hengitystä lamaava " sivuvaikutus"

Vierailija
6/6 |
04.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

asiasta enemmän tietäviltä, että keneltä järeämmistä kivunhoitotavoista kannattaa kysellä/vaatia? Leikkaava lääkäri vai anestesialääkäri? Teholla kun ei välttämättä näe lääkäreitä ekaan vuorokauteen, jos jollakin lapsella niin tiukka tilanne, että muiden vanhemmat laitetaan käytävään juuri siloin kun lääkärit kiertää.