olisko " osanotto" runoa?!
heips! vaikka tää ei tänne suoranaisesti kuulu niin ajattelin kysyä kuitenkin ku näitä runoja täällä liikkuu... että olisko jollakin jotain runonpätkää, runoa tms. semmoiseen tilanteeseen kun haluaa lähetää kortin kun vauva on kuollut (ennen syntymää;( tai joka sopis tuollaiseen tilanteeseen... Kiitos jo etukäteen, jos saan semmoisia!
Kommentit (7)
" Ennen kuin yksikään päivä
kehdon ylitse kulki.
Tuli enkeli valkosiipinen,
lapsenne lämpöiseen
syliinsä sulki.
Hän on perillä,
taivaankodissa siellä,
johtotähtenä teillä..."
olisko parempia " muutosehdotuksia" tähän?
Mutta myös mulla on juuri samasta syystä tarve osanottorunolle... :' o(
Joten kiitos etukäteen, jos tiedätte ja laitatte tähän.
Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille taivaan isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.
Kyyneleet tulee silmiin vaikka olenkin näitä monta kertaa lukenut...
mutta lohdutti ainakin mua silloin, kun ensimmäisen menetin:
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
LAPSEN LAULU ÄIDILLE
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
( Anna-Mari Kaskinen)
^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Sinun täytyi olla enkeli,
ja pieni tähti sisälläni.
Sinun täytyi olla enkeli,
vielä ajatusta pienempi.
Nyt sinä olet päivieni paiste,
olet öisten kuitteni kumotus.
Olet maailman kaunein keijukainen,
kevein tuulen puhallus.
Sinun täytyi olla orvokki,
kukka pieni sisälläni.
Sinun täytyi olla orvokki,
oma enkelivauva, tähdenlentoni.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-Eino Leino-
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Jospa voisin sitoa
särkevän sydämesi haavoja.
Jospa voisin kantaa
edes hiukan suruasi.
Jospa voisin olla rinnallasi,
kun ystävää kaipaat.
Mutta tiedä,
että muistan sinua.
-Marleena Ansio-
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Voi kuinka sitä voikaan olla pieni,
arka ja avuton juuri silloin kun sitä
oikein toivoisi olevansa rohkea ja turvallinen,
johon voisi nojata silloin,
kun ystävää on kohdannut
suuri suru ja järkytys.
Nyt ajatuksissani kiedon käteni ympärillesi,
puristan sinua pitkään toivoen samalla
että Luoja antaisi sinulle voimaa ja lohdutusta.
-Marleena Ansio-
¨^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
-kirjasta Siivet, Danielle Steel-
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
" Toivon sinulle ystäväni,
että elää taas uskaltaisit,
että suurienkin surujen jälkeenkin
ilon siivillä nousta saisit.
Toivon sinulle, ystäväni,
taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
että kaikkina elämän päivinä ilon löydät
ja lohdun kuulet.
Toivon sinulle, ystäväni,
ettet lakkaisi luottamasta
vaikka vielä on hämärää.
Pelko on kevään roudassa vasta.
Toivon sinulle, ystäväni,
kaikkein kauneinta elämässä,
että rakkaus puhdas ikuinen,
sinut ympäröi juuri tässä."
^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Itku tulee kyllä aina kun näitä lukee :`( Osanottoni siis ystävillenne ketkä lohtua kaipaavat!
Mikaela
Mulle tuli itku kun luin näitä, osanottoni...
" Ennen kuin yksikään päivä
kehdon ylitse kulki.
Tuli enkeli valkosiipinen,
lapsemme lämpöiseen
syliinsä sulki.
Hän on perillä,
taivaankodissa siellä.
Muistuttaa rakkaitaan
kulkemaan kaidalla tiellä."
En tiedä voisiko tuota muokata yhtään.