Lue keskustelun säännöt.
Olisiko jo aika unohtaa?
31.10.2008 |
Haluaisin teiltä apua jos kellä olisi kokemusta seuraavanlaisesta.
Olen pahoittanut niin mieleni etten saa asiaa mielestäni. En siis tuo pahaa oloani julki mitenkään vaan olen aina ko. henkilön seurassa kohtelias ja reipas kuten olen aina ollutkin.
Anopistani on kyse, meillä on pari lasta ja olemme mieheni kanssa naimisissa. Päätimme yrittää vielä yhtä lasta ja onneksemme tulinkin raskaaksi. Kuitenkin miehelläni oli työrintamalla liian kiihkeä tahti ja avioliittomme kärsi jonkun verran. Hän ei juuri ollut kotona. Anoppia nähdessäni hän kyseli normaalisti tilanteestamme ja vastailin totuudenmukaisesti. Hän ei vielä tiennyt uudesta tulokkaasta. Avioliittomme jostain syystä tästä iloisesta odotuksesta huolimatta kärsi toden teolla ja mieheni vajosi enemmän työn pauloihin. No anoppi sai lähiaikana tietää raskaudesta ja sanoi minulle päin naamaa ettei ole lainkaan nyt iloinen tästä raskaudesta.
Olin lähes suunniltani mutta maltoin jälleen itseni ja itkin vasta kotona.
Jonkun ihmeen kaupalla raskausaika meni kaikesta stressistä huolimatta ja mieheni oli mukana jälleen synntyksessä. Jokin herätti hänet, vauvankaan alku ei ollut paras mahdollinen hengitysvaikeuksien jälkeen kaikki oli onneksi kunnossa pikkuisellakin. Olin hyvin loukkaantunut kun mummi ei tullut edes pienokaista sairaalaan katsomaan, onneksi oma rakas äitini oli jälleen tukenani.
Vauvamme oli teholla ja minä jotenkin eksyksissä ihan kun kukaan ei välittänyt pienokaisestani. Onneksi avioliittomme kukoistaa tänään ja olin antanut anteeksi anopillekin.
Tämä tuli kuitenkin mieleeni kun mieheni veli sai vauvan ja siitä jo ennen syntymää niin höyryttiin ja kun pieni syntyi hän soitti vielä minulle erikseen ja kertoi että on juuri lähdössä katsomaan ja kun tuli sieltä soitti uudelleen että olipa ihana vauva ja niin söpö kaikin puolin mahtava. Mieleeni tulvi muistot oman lapseni teholla olemisesta ja anopista kertomassa ettei ole iloinen vauvastamme. Eihän vauvamme ollut syypää siihen että meillä meni huonosti.
Olin aivan onnellinen veljeni vauvasta ja aidosti heidän puolesta onnellinen. Kun pidin pientä sylissäni en muuta kun upeaa elämää hänelle toivonut. Ja koko ajan mieleeni palaa tämä.. itse olen päättänyt olla täysin tasapuolinen lapsenlapsille ja lapsien siipoille tulevaisuudessa
tiedoksi vielä että kyllä anoppi leikkii vauvamme kanssa kun käy/käymme ja luulen että tykkää meidän pienestä kuten veljeni pikkuisestakin mutta...?
Kommentit (14)
..luulisin että anoppisi miettii joskus hiljaisina tunteinaan mitä tuli sanotuksi tai sitten on ihan dorka ja itsekäs.
Minun anopilta kyllä suusta päässyt kaikkea mutta ei mitään lapsiin/raskauksiin liittyvää onneksi. Hyvää syksyn jatkoa sinulle !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppisi ei ole ns penaalin terävin kynä, mutta aika monet ei ole. Eikä sitä sitten voi kauhalla vaatia jos ei ole kuin lusikalla annettu. Silti sen anopin kanssa on elettävä jos aiot miehenkin kanssa elää ja pääset siinä helpommalla kun annat moisten idioottimaisuuksien mennä ohi korvien niin paljon kuin mahdollista ja yrität olla polustakin välittämättä.
Turha märehtiä sellaista, mille ei mitään kuitenkaan voi. Anoppisi on mikä on ja itse hän siinä lopulta eniten menettää. Eläkää te muut ympärillä omia elämiänne.
Ihan oikeasti kun luin tuota niin vihaksi pisti, luulisi anoppisi olevan iloinen että jaksoit hänen poikaansa vaikeat ajat vaikka odotit pienokaista. Ja törkeää ettei tullut katsomaan sairaalaan teitä. Tuntisin itsekin olevani hylkiö, sorry ei ole kokemusta mutta luen tätä mielenkiinnolla jos joku on kokenut mitään noin röyhkeää! Tsempit siulle!!
kirjoitit: "Vauvamme oli teholla ja minä jotenkin eksyksissä ihan kun kukaan ei välittänyt pienokaisestani. " Kyllähän välitti! Kerroit että miehesi ja äitisi olivat rinnallasi ja tukivat. Sinun täytyy keskittyä muistamaan nämä hyvät asiat, ei huonoja. Anoppisi on kuitenkin VAIN anoppisi. Miksi hänen huono käytöksensä pyyhkisi pois miehesi ja oman äitisi hyvän käytöksen?
Voithan joskus, rauhallisessa tilanteessa, ottaa tämän esiin anoppisi kanssa. Hän kuulostaa kuitenkin ihan syvälliseltä tyypiltä, ehkä hänen anteeksipyyntönsä lieventäisi asian merkitystä mielessäsi.
Tietääkö anoppi ihan varmasti että on loukannut sinua syvästi? Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu... Katso miten hän reagoi. Jos ei ole edes pahoillaan niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitän teitä, olen tosiaan liian suuren painon laittanut asialle. Ja niin kyllä meistä välitettiin, vauvasta ja minustakin, jostain syystä kirjoitin asian juuri niin miltä se silloin tuntui ja unohdin että moni oli erittäin paljon huolissaankin. Miksi siis halusin niin kovasti että anoppikin olisi ollut läsnä? No sitä en enää murehdi, saattaa olla etten puheeksi ota enää asiaa, miksi vatvoisin, annan anteeksi, sen taidon kyllä osaan. Ei tässä kukaan täydellisiä olla : /
Kiitos teille että tuikkasitte minua tikulla, olen lapsistani onnellinen ja myös niin monesta muustakin asiasta, näin sitä ihminen tarttuu "huonoihin" asioihin ja jää pohtimaan liikaa. Mukavaa viikonloppua teille kaikille!!!!
Hei!!
Oletpas sinä ollut herttainen tyttö, minulta on joskus päässyt miniöille kaikkea jota olen katunut ja joskus olen puuttunut rumasti lastenkasvatukseenkin. Olen saanut tuta näistä joten anteeksi on pyydetty ja toivon mukaan myös saatu. Luulen että anoppisi tietää erheensä ja ehkä oppi siitä jos koet että on tänä päivänä "mukavampi" ja ottaa huomioon sanomisiaan. Mummojen puolesta vähän hävetti oikein. Hienoa että annat anteeksi, niin sitä tulee itselle parempi olo. Kyllä sinä tuolla asenteella ainakin olet hyvä kasvattaja. Minä kun luin niin päätin että seuraavan kerran kun miniä tulee niin muistan jotain kivaa sano hälle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että katkeruuden kantamisesta kärsii aina eniten se, joka katkeruutta kantaa. Siinäkin tapauksessa, että katkeruuteen olisi oikeasti hyvä syy. Kannattaa antaa anteeksi ihan oman itsensä vuoksi.
Anteeksi anto kannattaa mutta kun luin kertomukseni niin olisin itsekin noina hetkinä miettinyt. Joskus jonkun sanat jää mieleen ja ikävä kyllä yleensä ne ikävät sanat :/ Hyvää jatkoa sinulle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä saan ikävän likan pojalleni, niin ihanko tosi joku vielä kuvittelee etten mene sairaalaan katsomaan POIKANI lasta???
Miten maailma pyöriikään SINUN asioissasi?! Eihän pojan äiti välittänyt SINUN PIENOKAISESTASI.. Voi pliiiiiis -kasva isoksi-
Ja nyt soitteli sulle ihan vaan piikitelläkseen että lähtee katsomaan toisen vauvaa ja sitten miten söpö se olikaan.
MInä ainakin "ensisijasesti" ajattelen että minun lapsi on rakas äidilleni, mutta siinä samassa sama tilanne on miehelleni: hänen äidille lapsi on yhtä rakas -vaikka sielä äitinä olisi joku ihme lyyli.
Kumma juttu miten olet sujuvasti unohtanut esim. miksi isoäiti ei mennyt katsomaan vauvaa, tai sitä miten käyttäytyi lapsen ensi kerran nähdessään.
Joskus sukulaisilla saa olla oikeus sanoa asiansa, vaikka ne ei aina olisikaan iloisia juttuja: jos teillä on suhde voinut huonosti ja anoppi on huokaillut vierestä niin raskasta se on varmasti hänelläkin. Miksi sitä ei saisi sanoa ettei nyt varmaan olisi hyvä aika?
Puhuminen kannattaa, eikä se että otat toisen jonkun asteen vihaajana. Että ihan lastenlastaan karttaa vaan koska sinä olet inhottava.
Vissiin joskus jonkun kannattaa tehä täyskäännös ja lopettaa riita.
että aina jaksetaan olla yhtä ajattelevaisia ja kohteliaita. Eli tarkoitan, että ehkä anoppisi suri myöskin miehesi huonoja aikoja, sillä äitinä hän varmaan huomasi, ettei poikansa ollut aivan tyytyväinen elämäänsä. Ja siinä huolessa sitten päästi suustaan ajattelemattomia, mutta eikö niin voi käydä kenelle hyvänsä, että kun hätä läheisestä on suuri, niin siinä tulee sanottua kärkevästikin.
Mutta kun nuo selvästi ovat taakse jääneitä aikoja, niin eihän niitä enää pitäisi pohtia, vaan keskittyä enemmän nykyhetkeen.
Ja toinen tasalaatuisuuden miete on se, että jos äitisi käy katsomassa vauvaa, niin miksi anoppisikin pitäisi. Onko jokaisen samanarvoisen sukulaisen vierailtava yhtä paljon, ettei kukaan loukkaannu. Eihän se niin mene, vaan toiset vierailevat enemmän ja toiset vähemmän, eikä niitä kannata niin tarkkaan laskea, tai pahoittaa vain oman mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun luin mitä inhottavaa kirjoitit niin hei HALOO oisit lukenut tuon tekstin. Mitä selität poikasi saanut tommosen likan. Mikä vika tuossa naisessa on? Mistä tiedät että hänen syytään oli kun avioliitossa ei kaikki ollut hyvin?
Taidat olla itse juuri tosi kusipäinen ihminen. Ihmetyttää jos joku kirjoittaa vaikeista asioista niin ollaan haukkumassa kun ei eukko edes lukenut toisen tarinaa kunnolla.
Kuule ap minä ainakin olen puolellasi tässä!!!!! Anoppisi oli idioottikäytöksinen, hyvä jos osaa jo normaalit käytöstavat.
Hauskaa syksyn odotusta sinulle.
Taitaa olla tuo 12 juupajuu ihan täysi mölli!!! Mulla sama kokemus anopistani mutta toimeen on tultava joten hyvä jos et märehdi enempää asiaa, kiititki jo vastaajia aiemmin mutta vastaan vielä vaikket enää lukisikaan että tuon 12 kirjotus sai mut kihisemään raivosta. Ei raukka osannut lukea, luki sieltä täältä tekstiäs ja päätteli loput omassa pikku päässään..
Kuulostaa tavattoman tökeröltä tuo anoppi, itse vaikutat hyväkäytöksiseltä. En tiedä tarvitseeko sinun edes unohtaa, tuli tippa linssiin kun luin kirjoitustasi. Hyvä että avioliitto kunnossa nyt ja vauva terve :)