Miten anoppisuhteesi muuttui esikoisen myötä?

ylös

Ennen lapsia hyvä kun nähtiin anopin kanssa, mutta lasten kanssa mentiin mummolaan käymään yhä useammin. Nykyään välit on niin läheiset, että anoppi on mulle jonkun näköinen varaäiti, ja käyn anoppilassa usein ihan lasten kanssa ilman miestä. Istutaan kahvilla ja juorutaan. Eikä me olla anopin kanssa edes mitenkään samantyyppisiä ihmisiä, itseasiassa hyvin erilaisia. Mutta jotenkin vaan synkkaa. :)

en voi sietää koko akkaa. Sairaalassa olessamme oli vain huolissaan, saako mies ruokaa, yritti tunkea 4kkn ikäiselle puolikasta sämpylää ja muutenkin on aina neuvomassa ja päsmäröimässä. Jos yritetetään katsoa tv.tä niin se pälpättää koko ajan ja aina niitä samoja juttuja. Juoruu tyttärensä kaikki asiat minulle ja saman tekee luultavasti toisinpäin.

Lapsen myötä tuntui että anoppi vasta kiinnostui minustakin.

Anna ihmeessä hoitaa omaa lapsenlastaan, siinähän tulevat läheisiksi. Millaista muuta apua kaipaisit? Jos haluat että hän ostaa jotakin lapselle, sano suoraan. Helpommin käy, jos anopilla on lapseen hyvä suhde, mikä syntyy helpoimmin jos saa hoitaa lasta ilman sinun "valvovaa silmääsi".

Toki anoppi alkoi tunkea itseään lähemmäs. Ja ihan kiva, tavallaan unelma-anoppi, mutta sitten on se kolikon kääntöpuoli.

Juoruilee, tutkii kaapit, ja omat vähemmän kivat tavat.



Ja kaiken kukkuraksi kun suuttuu jostain eikä tarvi olla iso asia, niin suuttuu sit temperamenttisesti ja huutaa, ja pistää välit poikki ja myös lapsenlapset saa kuulla osansa. Ihan pimee. Kyllä sitten pyytelee taas anteeksikin häntä koipien välissä. Äärilaidasta toiseen. Ihan kuin mieheni ja lapsenikin.

joten ihan hyviä " vanhan kansan " neuvoja sain :)

Anoppi loistotyyppi. Aina auttamassa kun tarvitaan. Asuu 450 km päässä meistä, joten senkin vuoksi välit pysyy hyvinä. Eipä ihan päivittäin olla tekemisissä. Tuo sisarusten asioista juoruaminen on kyllä meilläkin se ikävänpi puoli. Ja tosiaankin sitten myös meidän asioista kertoilee muille.

Minulla lapset sanoneet etteivät vielä halua noin kauas ilman meitä lähteä, joten hoitoapuna on sitten täällä ollessaan.

Kuopusta odottaessani oli meillä apuna kokonaista 2kk, koska olin itse ennenaikaisten supistusten vuoksi nostelukiellossa ja kotona taapero. Lisäksi meillä oli muutto edessä.

Tänä talvena meillä rakennusprojekti, joten anopin ja apen apua taas tarvitaan!

Esikoinen oli eka lapsenlapsi anopille ja hän halusi sitten kai elää äitiyttä uudelleen tms. kun teki kaikin tavoin selväksi, että lapsi on mummun tyttö. "Ei me äitistä välitetä"..jos oli hoidossa kehui aina ettei se kaipaa äitiä ja ei muistakaan kuka se oikea äiti on. Kun lopetin imetyksen anoppi riemuitsi kun "äitiä ei enää tarvita mihinkään ja tyttö voi vaikka jäädä mummun tytöksi". Kun tyttö oli vähän vanhempi niin mustamaalasi minua tytölle tyyliin "sano sille äitille, että keittää joskus oikeeta riisipuuroa niinkun mummu..sano äitille, että kyllä pitää lapsen saada herkkuja..jne.jne.



Nuo tosiaan kirpaisivat ja pari vuotta välttelin tilanteita, joissa noita kommentteja oli vaara kuulla, eli annoin mummun touhuta lapsen kanssa eri huoneessa kun missä itse olin tms.



Sitten syntyi kuopus ja mummun omakseen opettama esikoinen osasi vaatia mummun huomion uudessakin tilanteessa. Nyt mummua selvästi vähän harmittaa esikoisen roikkuminen kun pienemmästä ei tulekaan "hänen tyttöään"

Anopin ja minun välit ovat paranemaan päin kun ei niin voimakkaasti touhota omaa ensisijaisuuttaan ja paremmuuttaan kaikessa kun nyt kai hänen mielestään meillä on molemmilla "omat tytöt" (?) Sitä kyllä välillä jankkaa, että kolmas pitäs tehdä, "kun aina se XXX on poikaa toivonut,"

ei vaan mene jakeluun, että isovanhempi haluaa lapsen niin hoitaa ettei siinä ole miniän "VALVOVA SILMÄÄ" ...... MIKSI? MITÄ SE TEKEE ILMAN (VALVOVAA SILMÄÄ) LAPSEN KANSSA?

Paljastui esikoisen syntymän jälkeen täydelliseksi narsistiksi. Oli ihan tosissaan sitä mieltä, että hänellä on oikeus päättää lapsen nimi, uskonto, kasvatus, pukeutuminen, lista on loputon. En jaksa enempää kirjoittaa, 3,5 vuotta sitten tilitin täällä aika paljon aiheesta. Lopputulos oli, etten ole nyt kolmeen vuoteen häntä nähnyt ja hyvä niin, hetkeäkään en ole katunut. Myös mieheni katkaisi välinsä vanhempiinsa (omasta aloitteestaan, taustalla muitakin perheeseemme liittymättömiä asioita).

ei vaan mene jakeluun, että isovanhempi haluaa lapsen niin hoitaa ettei siinä ole miniän "VALVOVA SILMÄÄ" ...... MIKSI? MITÄ SE TEKEE ILMAN (VALVOVAA SILMÄÄ) LAPSEN KANSSA?

Ehkä siksi, ettei koko ajan joku kyttäisi miten sitä lasta nostetaan, miten sen puheeseen vastataan, annetaanko ruoalla maito ensin vai viimeksi, minkäväriseltä lautaselta syötetään ja onko haisuli- vai niiskuneitilusikka, pestäänkö peppu 30 vai 37 -asteisella vedellä ja minkälainen solmu siihen ruokalappuun laitetaan.

mutta toki oli aika, jolloin minäkin hormonihuuruissa loukkaannuin lähes jokaisesta anopin sanasta, tulkitsin kaiken kielteisesti. Esim jos anoppi lapsenvahdiksi ryhtyessään kysyi, miten minä haluan vaipat vaihdettavan, tulkitsin sen heti haluksi tietää, osaanko minä vaihtaa vaipat "hyväksyttävällä" tavalla. Ja vastaavaa. Eli tulkistin loukkaavaksi asioita, joilla oikeasti anoppi yrittä vain välttää loukkaamasta.



Tämä on aika tavallista, sanovat psykologit. Veikkaan, että aika monen palstalaisen huono anoppisuhde johtuu vain hormonihöyryistä.

mutta toki oli aika, jolloin minäkin hormonihuuruissa loukkaannuin lähes jokaisesta anopin sanasta, tulkitsin kaiken kielteisesti. Esim jos anoppi lapsenvahdiksi ryhtyessään kysyi, miten minä haluan vaipat vaihdettavan, tulkitsin sen heti haluksi tietää, osaanko minä vaihtaa vaipat "hyväksyttävällä" tavalla. Ja vastaavaa. Eli tulkistin loukkaavaksi asioita, joilla oikeasti anoppi yrittä vain välttää loukkaamasta.

Tämä on aika tavallista, sanovat psykologit. Veikkaan, että aika monen palstalaisen huono anoppisuhde johtuu vain hormonihöyryistä.

Esikoisen syntyessä taisin olla ihan samanlainen,vaikka anoppini on maailman ihanin ihminen,jaksaa auttaa aina pyydettäessä,kuuntelee ja neuvoo (mutta vain pyydettäessä),näkee myös oman lapsensa "huonot" puolet yms yms.Johtui varmasti vain omasta epävarmuudestani uudessa (äidin) roolissa.

Kaiken kaikkiaan välit ovat olleet aina läheiset,ja entistä läheisimmiksi muuttuivat lasten syntymien myötä :)

ei vaan mene jakeluun, että isovanhempi haluaa lapsen niin hoitaa ettei siinä ole miniän "VALVOVA SILMÄÄ" ...... MIKSI? MITÄ SE TEKEE ILMAN (VALVOVAA SILMÄÄ) LAPSEN KANSSA?

Jos pikkutarkka, valmiiksi puoliaggressiivinen miniä on koko ajan vieressä kyttäämässä, mitä "hoitamista" se sellainen on? Kyllä isovanhemmilla pitäisi olla tilaisuus olla lastenlasten kanssa ihan omilla ehdoillaan, jos vain haluavat. Kokea että kyllä me pärjätään.

Ennen esikoisen syntymää välit oli siedettävät, mutta pojan synnyttyä alkoi minun lyttääminen, sivuuttaminen ja arvosteleminen. En osannut tehdä mitään oikein. Nyt, kun lapsia on viisi, en enää ole edes puheväleissä anopin kanssa. Pelkkä anoppi-sana saa mut miltei pahoinvoivaksi.

neutraalin hyväksi, koska meille tuli yhteinen kiinnostuksen kohde