Oletko koskaan tullut vahingossa iskeneeksi silmäsi väärää sosiaaliluokkaa olevaan mieheen?
Siis jos esimerkiksi olet itse tohtorisnainen ja huomaat ravintolassa komean herrasmiehen ja teille tulee pientä säpinää... sitten saatkin tietää hänen olevan autonasentaja.
Tai jos itse olen laitoshuoltaja ja isketkin vahingossa silmäsi filosofian maisteriin?
Onko koskaan käynyt näin! Kertokaa reaktionne kun saitte tietää vastapuolen ammatin ja miten sitten kävi?
Kommentit (10)
Ei se duunarius sinänsä ole este vaan se yksinkertaisuus mikä siihen yleensä liittyy.
Terv. Itse akateeminen, ja duunarin kanssa onnellisesti aviossa 14 vuotta
ps. Mieheni on älykäs, sitä ei voi sanoa kaikista tuntemistani akateemisista...
ja mieheni teki tavatessamme hitsaajan työtä.
Meillä kipinöi niin kovasti, että yhteisiä vuosia on nyt 7 takana.
Mä arvostan häntä paljon persoonana - on todella vahvatahtoinen ja itsenäinen mies, joka tekee mitä itse haluaa ja mistä pitää. Ja mahtavaa kun on käytännön ihminen kotona!
Mä olin seurustellut aikaisemmin lyhyen aikaa diplomi-insinöörin sekä kauppatieteiden maisterin kanssa, mutta niistä suhteista ei seurannut sen vakavampaa.
Ei se todellakaan ole koulutuksesta kiinni. Ja on sääli jos akateemiset naiset karsivat miehiä tälläisten kriteerien vuoksi. Usein ne vastakohdat vetävät puoleensa...
Toki on myönnettävä, että alussa muiden mielipiteitä hieman arastelin. Mutta olimme niin rakastuneita toisiimme, ettei niillä ollut loppujen lopuksi merkitystä.
Ja edelleen elämme onnellisena. Olen löytänyt puoliskoni.
Mulla on " alemmasta sosiaaliluokasta" mies (kuulostaa naurettavalta ilmaisulta) ja olen ollut tosi tyytyväinen. Ei tarvitse sietää mitään tyhjäntärkeää p*skaa ja saa olla ihan oma itsensä. Kelpaan juuri sellaisena kuin olen ilman että pitäisi esittää jotain muuta...Kokemusta on myös ylemmän sosiaaliluokan akateemisista ja voin sanoa, että en ole katunut valintaani : ). Tosin itse taidan olla oman sosiaaliluokkani mustalammas....
Olen seurustellut sekä duunarin että tohtorin kanssa ja molempien kanssa on syntynyt säkenöivää älykästä keskustelua.
Tosin jonkun aiemmin mainitsema tyhmyys huonosti koulutettujen kanssa korreloituu useammin ja tunnenkin miehiä, joita en voi sietää - nimenomaan tyhmyyden vuoksi.
Sinkkuaikoina tuli törmättyä duunareihin -miehiä on enemmän kuin naisia ja täytyy sanoa, että tässä otoksessa houkuttelevampaa oli miehellä saada akateeminen nainen kuin toisinpäin..
Aikuisiällä en ole liikkunut duunariporukoissa, opiskelin yliopistossa ja sosiaaliset ympyrät olivat joko yliopisto-opiskelijoita, hoito- ja sosiaalialan ihmisisä tai taiteilijoita. Nyt vakiintuneena en pyöri missään miehiä katsomassa. t. 2
akateemisille miehille kelpaa tavallinen, nätti ja mukava suomalainen nainen kun taas useimmat akateemiset naiset hamuavat kuuta taivaalta ja tähdet kans.
Eihän se kerro ihmisestä juuri mitään.
aikaa se oli, mutta kun itse kasvoin aikuisemmaksi niin kasvoin myös eroon. Minulle ei riittänyt autolla ajelu pitkin kaupungin katuja ja videoiden katselu, mielenkiinnon kohteet muuttuivat erilaisiksi.