Missä vaiheessa voisi odottaa miehen olevan valmis isäksi?

oli vain samaa mieltä kanssani, kun ehdotin, että mitä jos nyt tehtäs? Sanoi, että tehdään vaan. Ja niin tehtiin :)



kyllä minä sen tiesin, että se on valmis isäksi. Osasi huolehtia itsestään ja taloudestaan ja olimme lukuisia kertoja hoitanut yhdessä lapsia..eli olin jo nähnyt että homma toimii.



Ja loisto isä tuosta tulikin. Vielä parempi kuin osasin odottaa!

että sen pohjalta se ei pysty mitään päätöstä tekemään. Kannattaa hankkia nyt vaan se lapsi. Jos alat odottaa miehen aikuistumista sulla ehtii mennä hedelmällinen ikä kokonaan ohi.

-ap

Että kannattaa hankkia se lapsi nyt, mieheltä mitään kysymättä? Siihen en kyllä ala. Monia inhottavia asioita olen varmasti elämässäni tehnyt, mutta salaa mieheltä tai vasten miehen tahtoa en hommaudu raskaaksi!



ap

Eli mulle tuli kauhea vauvakuume 22-vuotiaana, vuosi häitten jälkeen. No toki miehen kanssa oltiin jo aikaisemmin asiasta juteltu ja tiedettiin, että halutaan mun opinnot hyvälle mallille ennen vauvaa. Itse aloin sitten laskemaan, että miten opintoviikot kertyy ja milloin alan tehdä gradua ja päädyin laskelmissani siihen, että 6kk kuluttua voitais jättää ehkäisy pois. Utelin sitten mieheltä, että mitä mieltä hän on, jos puolen vuoden päästä alettais yrittämään vauvaa. No vastaus oli hyvin miesmäinen: en kai mä voi tietää, mitä puolen vuoden päästä haluan.



Ok, mä kannoin vauvalehtiä kotiin, haikailin, kyselin, juttelin... Mies oli jo ihan täynnä =) Sanoin, että lopetan pillerit, että en enää halua niitä syödä (2kk oli vielä " dedlineen" aikaa), mulla oli muutenkin niistä paljon oireita. Ehkäistiin sitten kondomilla. Sanoin suoraan miehelle, että koska mä en ehkäisyä tarvi, niin en sitä käytä. Hän käyttää jos on sitä mieltä että tarvii.



Tuossa kohtaa päätin myös, että en tuo kotiin enää yhtään vauva-lehteä, en aloita " ootko ajatellut sitä yhtä juttua" -keskusteluja, annan muutenkin asian olla. Näin tein. Ja se 2kk kului uhkaavasti loppuun...



Sitten alkoi menkat, ne menkat joiden jälkeen olin ajatellut omassa päässäni, että vauvapuuhat voi alkaa. Kirjoitin miehelle kirjeen. Kerroin, mitä meidän elämältä haluan, miten näen meidän suhteen, hänet miehenä, mahdollisesti isänä... Kirjoitin, että olen itse valmis seuraavaan askelmaan, perustamaan perheen. Että en tiedä mitä se tuo, mutta haluan sen kaiken mieheni kanssa jakaa. Annoin kirjeen miehelle kun hän oli lähdössä treeneihin, sanoin, että lukee sen autossa yksin ja miettii vastausta tarkoin.



Mies tuli illalla kotiin, ei sanonut mitään, vaan kaappasi kainaloon ja kantoi sänkyyn ;) Siinä vaiheessa mun täytyi sanoa, että sori mulla on vielä ne menkat =) Mies oli vähän jopa pettynyt, oli kuulemma koko treenien ajan miettinyt sitä, että pääsee kohta tekemään vaimonsa kanssa vauvaa. Niin ja miehellä oli ikää tuolloin 21v.



Nyt ollaan 27v. ja 26v., meillä on 2 ihanaa lasta. Yhdessä ollaan oltu 10v., joista 6v. naimisissa. Kaikki on ihanasti. Myös se taloudellinen puoli, molemmat valmistui ajallaan ja työpaikat on sekä omistusasunto että farmariauto ;) Joskus olen mieheltä kysynyt, että miten koko sen mun lievän painostuksen. Sanoin, että ilman sitä hän olisi jäänyt vaille jostain sellaisesta, mitä ei ikinä olisi halunnut jättää kokematta.