" Vuosittain tehdään yli 1000 turhaa keisarileikkausta"

Se on vain sinun mielipiteesi, tilastot sanovat kuitenkin muuta.

Vierailija:

Kolme sektiota olen jo kokenut, yksi vielä edessä.

Onneksi ketään ei enää tänä päivänä pakoteta alatiesynnytykseen.

ja kaikista toipuminen on ollut tosi nopeaa. Joku tuossa väitti, ettei vauvaa voi nostella leikkauksen jälkeen. Höpö höpö, ihan normaalista voi vauvaa nostella jo samana päivänä kun on leikattu. Ja ihan vaan tiedoksi, leikkaukset on tehty ahtaan lantion takia, ei turhamaisuudesta.

Sitten yritettiin käynnistää- turhaan. Kaikki mahdolliset asiat olivat viitanneet sektion tarpeellisuuteen (näkyi mm. käyrissä), mutta viimeiseen asti vaan jankattiin! Sitten kun fiksu lääkäri tuli ja tutki minut, sektio tehtiin tunnin sisällä, koska vauvan vointi alkoi olla vaarassa. Myöhemmin sain tietää että vauvan pää oli ollut " vinossa" eikä hän olisi jaksanut tulla alakautta. Että se siitä " turhuudesta" ..!

Rahahan tässäkin on taustalla. Sektio on huomattavasti kalliimpi operaatio kuin alatiesynnytys. Sektiot ovat Suomessa turvallinen tapa synnyttää, joten lapsen tai äidin turvallisuuteen vetoaminen ovat heppoisia argumentteja.



Kannatan sitä, että sektioita tehtäisiin enemmän yksityissektorilla. Olen valmis maksamaan siitä, ettei minun tarvitse alkaa vänkätä lääkäreiden ja kätilöiden kanssa valitsemastani synnytystavasta. En pelkää alatiesynnytystä, mutta haluan valita sektion. Mielestäni nykyaikaisessa yhteiskunnassa naisella tulee olla siihen mahdollisuus.

Kielletään samantien naisilta kaikki muutkin " luonnottomat" leikkaukset ja kivunlievitykset... Miehethän niistä voivat tietysti nauttia. Jos miehet synnyttäisivät, niin saattaisi olla sektioluvutkin hiukan korkeammat. Olisi kiva lukea noiden lääkäreiden mielipiteitä siinä tilanteessa.



Ottamatta nyt sen enempää kantaa sektioiden syihin, voin kertoa kolme sektiota kokeneena, että synnytystapa ei vaikuttanut maidontuloon tai vauvanhoitoon minun kohdallani. Kaikkia olen hoitanut ja imettänyt.

äiti, jolle jäi vammoja alatiesynnytyksestä.. jos vielä tulee lapsia, niin sektiolla tulevat ja sen jälkeen menen korjausleikkaukseen. Näin lukee papereissa.



Kammoa ei jäänyt alatiesynnytystä kohtaan. Mutta en ilolla odota leikkauksiakaan.

Joskus se vain on pakko tehdä joko äidin tai lapsen tai molempien takia. Mutta pelko ei ole mikään pakottava syy, kai tuon nyt jokainen tajuaa.

että äiti voi halutessaan tappaa lapsensa raskauden alkuvaiheessa abortilla, mutta synnytystapaa äiti ei voi valita vapaasti.



Kertoo jotain yhteiskunnan arvoista.

vaikka faktat sanoo muuta.

Eikö lääkärin vala velvoita enää ottamaan huomioon muuta kuin kustannukset?

Esim. mikä on hinta niille muutamille tuossa 1000:ssa synnytyksessä, joilla vauva tai synnyttäjä sitten vammautuu tai jopa kuolee alatiesynnytyksessä?

Toiseksi, alatiesynnytyksen mahdollisten vammojen (sekä lapsi että äiti) myöhempi korjailu menee muualta kuin synnytyssairaalan budjetista, joten siitä vinkkelistä ymmärrän tuon uuden linjausyrityksen.

Valitettavasti tiedän tuon kokemuksesta, että alatiesynnytyksessä äidille tulleet vammat eivät kuulu kattavasti kunnallisen terveydenhuollon piiriin, esim. korjausleikkaukset ja fysioterapia, jos ei repeä todella pahasti. Vain pahimmat korjataan, esim. peräsuoleen asti tulleet repeämät. Kaikki muu, mikä jää korjaamatta heti synnytyksen jälkeen, jää jatkossa potilaan omalle kontolle.

Näkisin mieluummin, että aloittavat kamppanjan omassa keskuudessaan, miten vältetään lisäämästä synnytyspelkoa ja kesksutelun miten hoidetaan tehokkaasti aiheutuneet vammat. Tiedän että useimmilla on hyviä kokemuksia pelkopoleista, mutta minulle siellä käynnit olivat paha kokemus, jota en soisi toistettavan muille.

Olen kuullut oman osani uskomattomia kommentteja pelkopolilla kun yritimme purkaa aiempia tapahtumia ko. sairaalan synnytyssalissa, kun synnytys ei sujunut turvallisella tavalla ja lääkistysohjeiden mukaisesti. Jäimme onneksi henkiin ja lapsi oli paremmassa kunnossa kuin äiti. Kovapäisenä uskalsin hankkiutua raskaaksi uudelleen, mutta kohtelu oli lievästi sanoen outoa. Pelkopolilla tosiaan osataan myös pelotella, ihan nimensä mukaisesti, jos asikas ei ole mieluisaa potilasainesta (joo, ja loppuvuosi budjetista oli silloinkin kulumassa...). Ainakin minulle tuli selväksi, että ensimmäisen synnytyksen (synnytyssali-leikkaussali-hoito-osasto) ongelmista ja niiden syistä ei haluttu keskustella, koska lääkärien keskinäinen lojaalisuus oman organisaation toimintatapojen aiheuttamille virheille ja vahingoille on laaja ja avara.

Jos tuota kielteistä sektiolinjaa lähdetään Suomessa noudattamaan, niin silloin tosiasiassa eriarvoistetaan synnyttäjät. Varakkaammat ja koulutetummat saavat taatusti sen pelkosektion edelleen jos jaksavat vääntää ja köyhemmät tai muuten puollustuskyvyttömämmät eivät.

Eikö lääkärin vala velvoita enää ottamaan huomioon muuta kuin kustannukset?

Esim. mikä on hinta niille muutamille tuossa 1000:ssa synnytyksessä, joilla vauva tai synnyttäjä sitten vammautuu tai jopa kuolee alatiesynnytyksessä?

Toiseksi, alatiesynnytyksen mahdollisten vammojen (sekä lapsi että äiti) myöhempi korjailu menee muualta kuin synnytyssairaalan budjetista, joten siitä vinkkelistä ymmärrän tuon uuden linjausyrityksen.

Valitettavasti tiedän tuon kokemuksesta, että alatiesynnytyksessä äidille tulleet vammat eivät kuulu kattavasti kunnallisen terveydenhuollon piiriin, esim. korjausleikkaukset ja fysioterapia, jos ei repeä todella pahasti. Vain pahimmat korjataan, esim. peräsuoleen asti tulleet repeämät. Kaikki muu, mikä jää korjaamatta heti synnytyksen jälkeen, jää jatkossa potilaan omalle kontolle.

Näkisin mieluummin, että aloittavat kamppanjan omassa keskuudessaan, miten vältetään lisäämästä synnytyspelkoa ja kesksutelun miten hoidetaan tehokkaasti aiheutuneet vammat. Tiedän että useimmilla on hyviä kokemuksia pelkopoleista, mutta minulle siellä käynnit olivat paha kokemus, jota en soisi toistettavan muille.

Olen kuullut oman osani uskomattomia kommentteja pelkopolilla kun yritimme purkaa aiempia tapahtumia ko. sairaalan synnytyssalissa, kun synnytys ei sujunut turvallisella tavalla ja lääkistysohjeiden mukaisesti. Jäimme onneksi henkiin ja lapsi oli paremmassa kunnossa kuin äiti. Kovapäisenä uskalsin hankkiutua raskaaksi uudelleen, mutta kohtelu oli lievästi sanoen outoa. Pelkopolilla tosiaan osataan myös pelotella, ihan nimensä mukaisesti, jos asikas ei ole mieluisaa potilasainesta (joo, ja loppuvuosi budjetista oli silloinkin kulumassa...). Ainakin minulle tuli selväksi, että ensimmäisen synnytyksen (synnytyssali-leikkaussali-hoito-osasto) ongelmista ja niiden syistä ei haluttu keskustella, koska lääkärien keskinäinen lojaalisuus oman organisaation toimintatapojen aiheuttamille virheille ja vahingoille on laaja ja avara.

Jos tuota kielteistä sektiolinjaa lähdetään Suomessa noudattamaan, niin silloin tosiasiassa eriarvoistetaan synnyttäjät. Varakkaammat ja koulutetummat saavat taatusti sen pelkosektion edelleen jos jaksavat vääntää ja köyhemmät tai muuten puollustuskyvyttömämmät eivät.

Sektio EI ole riskialttiimpaa lapselle vaan äidille! Itseasiassa alatiesynnytyksessa on lapsen kannalta enemmän riskejä jos viittii edes vähän miettiä asiaa.

eikä pelottanut yhtään. Siksi ihmettelen miksi jotakuta pelottaa niin kauheasti jo ensimmäinen synnytys että jättää sen mieluummin tekemättä? En mitenkään väheksy ns. tarpeellisia sektioita, mutta perusteeton pelko menee yli ymmärryksen. Kaikessahan on omat riskinsä, ei ne sektiotkaan 100% turvallisia ole.