Mua ahdistaa ROMU!!!! Sitä tunkee joka kolosta vaikka kuinka yritän päästä eroon!!

Itse haluaisin tilaa ja mielummin askeettista olemista, mies sen sijaan kerää kaikkea kuin hullu hamsteri. Huoh.

Romusta pääseminen vaatii vähintää kolme tehokasta kierrosta, jossa käyt kaiken tavaran läpi ja laitat tarpeettoman pois. Kolmannella kerralla maltat luopua jo niistäkin, jotka vielä ekalla kerralla tuntuivat välttämättömiltä.



Lisäksi tulee viikoittain kulkea koti läpi ja laittaa kierrätykseen menemään kaikki viikon aikana tarpeettomaksi tullut roina.



Tsempppiä!!!!

käy läpi kaapit ja varastot - vuoden käyttämättä olleet tavarat/vaatteet tms surutta heität pois, jos et ole niitä vuoteen tarvinnut niin todennäköisesti et tarvitse niitä ollenkaan.

Nurkissa pyörii kasetteja vuodelta -85, äidin kutomia villapaitoja, salibandymailan lapoja, tapettirullia vuoden -99 remontista... Kaikkea voi vielä tarvita / on tunnearvoa. Itse joudun heittämään kaiken pois, koska muuten hukumme roinaan.

Huoh, pakko vaan jaksaa raivata, raivata, raivata...tuntuu ettei toi roina ikinä lopu!!!

kaikki pitää säästää, kaikkea voi tarvita. " työhuone" on roinavarasto, hädintyskin pöytä mahtuu sinne sekaan. Kun ne olis edes jossain järjestyksessä, mutta kaikki on aivan sikin sokin eikä edes tiedä mitä siellä on, mutta mihinkään ei saa koskea. Sietämätöntä, raivostuttavaa! Olisi edes autotalli meillä, sellaiseen nuo kuuluisi, jos ei kaatopaikalle. SUUTUTTAA! minulla on siellä keskellä kaksi pientä laatikkoa omia tavaroita.

En raaski poiskaan heittää, enkä kaikkea lahjoittaakaan eteenpäin kun olen työtön yksinhuoltaja. Kirppikseltä saamani lisätulo on tervetullut.



Hänelle joka aikoo sanoa, että mene töihin niin kerron, että olen myös sairauslomalla syövän takia.



Tavaraa pitäisi " hävittää" säännöllisesti.

Vaatteiden kanssa olen aika hyvä. Käyn aika ajoin vaatekaapin läpi ja jos en jotain usein pidä, lahjoitan hyväntekeväisyyskirpparille, vaikka vaate olisi kalliskin.



Muuten olen pulassa tavaran kanssa.

Meillä on järkyttävät määrät vain paperia. Valokuvia, vanhoja tiliotteita, vakuutussopimuksia, muistoja matkoilta. Siis ihan vain mappeihin menee monta hyllyllistä.



Lasten vaatteita ja tavaroita säästän, koska toivon, että joskus saamme vielä vauvan.



Koriste-esineitä en juuri keräile enkä säästele. Mutta meillä on perintöastioita vaikka muille jakaa enkä niistä voi kyllä luopua.



Ja sitten harrastustavarat. Tarvitsisimme ylimääräisen huoneen vain erilaisille urheiluvälineille ja tamineille. Mailat, sauvat, erikoiskengät, nyrkkeilyhanskat, painot ja pallot, sukelluslaitteet ja märkäpuvut...Ei niitä voi pois heitttää, kun mies niitä kaikkia noin kerran vuodessa käyttää.



Joskus heitän jonkun lapsen lelun pois, mutta 3-v jo muistaa lelunsa ja itkee sitten juuri sen pallon tai nallen perään. Eli en tiedä, mitä voisimme tehdä, mutta tavara pursuaa hyllyistä, vaikka kaiken vapaa-ajan järjestelen kaappeja tai siltä se ainakin tuntuu.