Onko mielestäsi ok jättää 2v lapsi yksinään pinnasänkyyn nukahtamaan?

Lapset ovat nukahtaneet ihan itsekseen viidessä minuutissa sänkyihinsä.

Äiti vaan kylmästi tekee askareitaan.



ap

Se ei ole oikein jos lapsi jää peloissaan huutamaan. Sen sijaan se on oikein ettei " nukuta" tuon ikäistä. Kyllähän lapset saattaa itkeskellä kun eivät haluaisi nukahtaa mutta eri asia on jos huutaa paniikissa.

mutta ikinä ei olla sen kummemmin nukutettu kumpaakaan.

mutta ovi on tietenkin auki ja mennään heti jos on itkua. Jos itku on vain väsymysitkua niin sitten saa olla rauhassa, mutta olemme n. 3 metrin päässä olohuoneessa, josta valo kajastaa lapsen huoneeseen.



En itse hyväksy huudattamista ja sitä, että lapsi suljetaan oven taakse yksin piemään huoneeseen itkemään joka ilta tuntikausiksi.

Vierailija:

Äiti vaan kylmästi tekee askareitaan.

ap

Meillä lapsi muutti pois pinnasängystä 1v 6kk ikäisenä, tavalliseen lastensänkyyn, josta pääsee itse pois. Eikä meillä ole iltaunet itkuja, ei lainkaan, päikyille menosta joskus porataan, mutta yleensä ilman rutinoita.



Siis nukkumaanmenon pitää olla lapselle mukava tapahtuma. Ei leluja sänkyyn, vai se nalle tai nukke. Sängyn on oltava turvallinen paikka, myös lapsen mielikuvissa. Meillä nukutaan lasten huoneen ovi auki, hyvin on siellä pysynyt. Ja saa tulla yöllä äidin ja isin huoneeseen jos siltä tuntuu. Lapsi nyt 2v 4kk ja on tasan kahdesti tullut aamuyöstä meidän sänkyyn.

aika ahdistavaa se on jos opetetaan, että nukkumaan menossa on jotain pelottavaa, jonka takia vanhemman pitää häälyä paikalla. kun opettaa lapsen alusta asti nukahtamaan yksin, lapsi oppii, ettei nukahtamisessa ole mitään ihmeellistä. osaa sitten yölläkin herätessään paremmin rauhoitell aitsensä takaisin uneen, eikä huutele.



huudatusta en kuitenkaan ihan rajattomasti hyväksy, mutta eipä se ole tarpeellistakaan tämän opettamiseksi.

mä en ollut nukkunut melkein kahteen vuoteen yhtään yötä hyvin, alkoi väsymys painamaan ja oli pakko opettaa lapsi perhepedistä omaan lastensänkyyn (ei pinnikseen). Oli iltarutiinit, laulut ja sadut, ja sit " äiti lähti hommiin" , eli jätin oven auki ja kolistelin keittiössä, jotta lapsi kuuli mun olevan lähellä. Jos älyttömän kauheasti huusi (mitä ei kyllä juurikaan tapahtunut), kävin sanomassa, että äitillä on vielä hommat kesken. Lapsi oppi äkkiä, että äiti menee hommiin, sanoi sen itsekin iltajuttujen jälkeen.



Mulla oli kuitenkin jonkinasteista syyllisyydentunnetta tuosta nukuttamistavasta, ja pidinkin lasta lähellä ja hyvänä päiväsaikaan paljon enemmän kuin ennen.



Nyt lapsi nukahtaa itsekseen, mikä on ehkä parasta ikinä. Nukkuu omassa sängyssään (tätäkin huudatusta kesti pari vkoa), mutta heräilee joka yö (nyt 3v).



Jospa tämä tästä, kai se sitten rippikoulussa nukkuu..



Mut ei se lapsi siihen huutamiseen ja yksinoloon kuole.

Itse asiassa joskus on kokeiltu illan huutoraivariin sitä, että viedään kaikesta huolimatta nukkumaan kuin ei mitään ja kas, toinen on huokaisuut helpotuksesta saatuaan pään tyynyyn ja unilelun viereen. Siihen on siis loppunut itku ja raivo ja poika on jäänyt tyytyväisenä juttelemaan lelulleen. me olemme toivottaneet hyvää yötä, sammuttaneet valot ja poistuneet huoneesta.

Itksekeen nukahtamisessa ei ole mitään pahaa ja on jopa suositeltavaa, mutta huudattaminen ei ole. Lapsen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi, eikä se ole turvallinen jos lapsi on vankina pimeässä huoneessa, eikä kukaan ikinä vastaa itkuun.



Satunnaisen väsy/kiukkuitkut erikseen.

Tietysti jos hirveästi itkee, eikä helpota ajan kanssa miettisin jo uudelleen asiaa. Meillä oli ainakin ipana, joka ei nukahtanut vanhemman ollessa vieressä. Tapitti vaan kiinnostuneena, ja silmät sirrillään tuntikaupallakin varmaan olisi jaksanut. Kun lähdimme huoneesta satujen, laulujen ym jälkeen itkeskeli hiukan ja sitten nukahti kyllä aina nopsaan.

Lapset voi opettaa jo pienestä nukahtamaan ilman tissittelyjä, silittelyjä, vieressä istumista jne. Tästähän on kyse ns. tassuhoidossakin, ensin lapsi rauhoitetaan (jos on tarvetta) ja rauhoittelu lopetetaan ennen kuin lapsi nukahtaa -> oppii nukahtamaan itsekseen. Iltarutiinit tietysti ennen nukkumaan menoa: iltapesu, iltasatu, hyvänyöntoivotukset jne.



Isompien lasten kiukuttelukitinät ovat kyllä toisinaan vähän eri juttu.. silti tietysti pitää ainakin käydä katsomassa mikä on hätänä/ onko oikeasti hätä.

Ja ihan vauvasta pitäen lapset on saanu jäädä sänkyynsä nukkumaan. Muistaakseni aina silloin tällöin tulee kausia, jolloin lapsi yrittää itkulla päästä pois sängystä. Kun itkuun ei reagoi, se loppuu. Pieni hyväntuulinen mekkalointi, kovaääninen tiskaus tai puhelimeen puhuminen siinä lapsen oven takana auttaa lasta ymmärtämään, että kaikki on kunnossa.



Minä en jaksaisi nukuttaa minkäänikäistä lasta. Nukahtamisessa ja nukkumisessa ei ole mitään vaarallista eivätkä lapseni tarvitse suojelijaa nukahtamishetkellä.

Toinen asia on se, että harva lapsi haluaa mennä nukkumaan illalla. Päinvastoin tahti vain kiihtyy illalla.

Mitä ton ikäinen tekee pinnasängyssä? saathan sä paapoo sitä kersaa vaik aikuiseks asti jos sille linjalle haluut lähtee.

Jos lapsi on selkeästi hädissään eikä huutele vain juoksuttaakseen äitiä, on äidin homma tuossa tilanteessa mennä rauhoittamaan lapsi.



Harmittaa lapsen puolesta.

Vierailija:

Mitä ton ikäinen tekee pinnasängyssä? saathan sä paapoo sitä kersaa vaik aikuiseks asti jos sille linjalle haluut lähtee.

Päiväunet hän nukkui ihan levollisesti vanhempien sängyllä, yössä omassa sangyssään, kun vanhempien sänky oli varattu. Sitten tuli muutto ja lapselle hankittiin toinen sänky. Mitään ongelmia ei tullut siitäkään., vaikka muutti sitten peräti toiseen kerrokseen nukkumaan omaan huoneeseensa. Parissa minuutissa on aina nukahtanut iltahalejen jälkeen.