G: Minkäikäiselle pleikkari?

sillä pelattiin sitten pääsääntöisestiyhdessä, äiti ja poika :-) tasohyppelypelit kivasti treenasi ongelmanratkaisukykyä meillä molemmilla...

Meillä ei muuten tulloin ollut tietokonetta tai muita pelikoneita, eikä pleika missään vaiheessa korvannut ulkoilua, lukemista tms. ei siis ollut ongelman aiheuttaja, joten tätä taustaa vasten voin suositella myös tarhaikäisille.

En hankkisi sellaista konetta kotiini ennen kuin lapset ehdottomasti alkavat vaatia. Meillä se aika koittaa varmaan joskus kouluiässä, jos silloinkaan (toivottavasti ei!). En ole totaalikieltäjä, mutta asian pitäisi olla lapsille todella tärkeä ja siitä pitäisi aika paljon keskustella, ennen kuin menisin hankkimaan laitteen.



Lapsen ajanvietteeksi koneet ja tietokone/playstation-pelit ovat minusta täysin turhia, ehkä jopa haitallisia. Vaikkapa ongelmanratkaisua oppii myös muuten kuin koneiden avulla.



Mistä urheilevassa, aktiivisessa perheessä otetaan aika pleikkarille? Mistä peliaika on pois? Ainakin meillä kaikki hereilläoloaika menee ulkoiluun, liikuntaan, harrastuksiin, yhdessä kokkaamiseen ja syömiseen, piirtämiseen ja lukemiseen, juttelemiseen. Minkä näistä jättäisi pois?



Fysiikan kehittymisen kannalta koneen ääressä kököttäminen tuntuu myös pahalta. Itse kun istun työssäni ihan liikaa tietokoneen ääressä, tekee mieli suojella lasta istumiselta ja töllöttämiseltä niin kauan kuin voi. Pienen lapsen tulee liikkua ja puuhata aktiivisesti kaikenlaista, ja pikkukoululainen istuu jo koulussa ja läksyjen parissa ihan liikaakin.



Koska en itse pelaa, en siis näe asiassa mitään plussia. Monet kyllä ovat noista peleistä ihan innoissaan, joten kai niissä jotain on... Mutta leikki-ikäiselle?

Vaikka ovat eskarissa / päiväkodissa.

Aikaisintaan 7-8 vuotiaalle!!! Mielellään vasta 10-vuotiaalle. Ja silloinkaan ei tietenkään mitään väkivaltapelejä vaan ehkä jotain autolla ajamispelejä tms

Haluan vielä kommentoida tuota ainakin maravillasin kysymystä " mistä aikaa"



Eli meillä pleikka ei korvannut ulkoilua, lukemista tms. Meillä ainkain tilanne oli se kun poika oli tuon 5 vuotta, että olin yksinhuoltaja, asuimme kerrostalossa jossa ei ollut leikkikavereita eikä muutenkaan kovin kiva tai turvallinen piha-alue.

Tarha ja työpäivän jälkeen saatetaan olla kovinkin väsyneitä, jolloin yhteinen pleikkahetki (esim 30 min), on oikein mukavaa yhteistä rentoutumista äidille ja pojalle. Jää siinä leikkiaikaa sun muuta vielä useampi tunti. Tietokonetta meillä ei tuolloin ollut, eikä muitakaan konsolipelejä. Lastenohjelmatkin oli jo loppu siinä vaiheessa kun tarhasta oli kotiuduttu kuuden maissa.

Ei pleikat kaikissa perheissä ole kaiken pahan alku ja juuri, mutta toki konsolipelit (kuin myös tietokonepelit) vaativat selvät pelisäännöt mm peliajan suhteen.

Samainen poika on nyt 12-vuotta, urheilutreenejä on kolmesti viikossa, siihen lisäksi pihalla oloa päivittäin. Edelleenkin saa pelata pleikkaa hetken vaikka päivittäin, mutta käytännössä se kaivetan esille talvikaudella ja keväällä alkaa taas kerätä pölyä.

Vaari innostui ja osti pojalle 5 v lahjaksi pleikkarin, meiltä kysymättä. Toisessa paketissa oli Nemo-peli.



Tosi vähän poika sitä on pelannut, isi enemmänkin. Eniten poikaa on kiinnostanut Disneyn Cars. Ikää on nyt 7 v. Pleikkaria ei meillä pelata edes joka viikko, voi mennä kuukausikin ettei kukaan koske koko laitteeseen.



Nintendo DS on enemmän pojan mieleen, mutta senkin pelaaminen on vähentynyt ensi-innostuksen jälkeen.



Kumpikaan laite ei ole vienyt leikkimisen ja ulkoilun paikkaa.

ja mieluiten vasta 10v!



Omistamme pleikkarin(vanhempien), poika 1v8kk... Joten ei tietenkään sillä pelaa;) Ja varmaan tulee itsellekin kohta 2vuotta siitä että olisin jotain kerinnyt pelaamaan.





Mutta tutun perheessä poika sai pleikan 3vuotiaana käyttöönsä... Ja on edelleen hurja ongelma(nyt 7v). Siellä ei nimittäin kontrolloitu(eikä edelleenkään kontrolloida) peli aikaa, vaan lapsi sai pelata illat läpeensä sillä. Sitten vanhemmat ihmetteli miksi poika on niin villikko,hurja ja ei saa nukutuksi ja näkee painajaisia... -niinpä-



Toisessa perheessä konsoli oli alku huuman jlk kovassa käytössä, mutta nyt pojat ei siitä juurikaan välitä. Ja valittavat että kun kaverit tulevat kylään, eivät kaverit haluaisi kuin pelata pleikalla...



Tuo peliaika on minusta aika mielenkiintoinen... ½tuntia olisi minusta aika maximi, mutta kuka oikeasti malttaa pelata VAIN sen puoli tuntia... Eihän siinä ehdi kuin yhden Crash Bandicoot kentän aloittamaan ja sitten saakin jo sammuttaa... ;) Olen varmasti hidas pelaaja;)





Olemme mieheni kanssa keskustelleet ettemme missään nimessä anna pojan pelata pleikalla ennen kouluikää, jos edes silloinkaan! Meillä pelataan lautapelejä nyt ja tulevaisuudessa pojan kanssa!!! Niissä kyllä pystyy ratkaisukykyään harjoittamaan ja vuorovaikutus taitoja!



Mutta tähänkin aiheeseen pätee että kukin tyylillään jne!

Mielestäni sopivampi ikä olisi ollut 6,5-7-vuotiaana



Voin sanoa, että aluksi oli hermo kireällä sekä pojalla, että vanhemmilla! Poika olisi koko ajan halunnut pelata. Kun kiellettiin ja laitettiin pleikkari kaapin päälle niin sai raivareita. Alussa kun pelaaminen ei sujunut niin pojalta meni hermot ja paiskoi ohjainta. Pleikkari on ollut meillä puoli vuotta ja nyt tilanne on rauhoittunut aika paljon. Poika haluaa pelata ehkä kerran viikossa ja silloin saakin pelata 45 min -1h. Meillä pidetään pelittömiäkin viikkoja.



Muutamia pelejä ollaan hankittu. Näistä ongelmanratkaisupeli Stuart Little 3 on ehdoton suosikkipeli. Seuraavaksi tulee mansikkamarja (josta äitikin on innoissaan, tulee mieleen oma lapsuus, commodore65 ja Giana sisters) Mansikka marja peliä voin suositella muillekin. Myös pojan kaverit (osa tyttöjä) on kiinnostunut tästä pelistä.



Miksi? Pleikkari on ihan kivaa ajanvietettä pieninä annoksina. Sillä voi korvata vaikka osan lastenohjelmista viikossa. Poika on hyvin aktiivinen fyysisesti; pelaa mm. tennistä niin ei ole riskiä, että lösähtää pleikkarin takia.



Onko pleikkari hyvä vai paha? Se on aivan vanhempien vastuulla.

Katti26:

Onko pleikkari hyvä vai paha? Se on aivan vanhempien vastuulla.

Juuri näin! Millään en voinut pitää sormiani poissa tästä keskustelusta, nyt kun Katti näin hyvin asian kiteytti. Lapset voi sitäpaitsi hullaantua ihan mistä vaan niin paljon että siitä aiheutuu " ei haluttua käyttäytymistä" . Tällä palstalla kun yllättävän paljon on musta-valkoisia mielipiteitä asiasta kun asiasta, niin otetaan tähän nyt vielä näinkin tyhmä juttu että pitäiskö lapselta joka lukee tuntitolkulla ottaa kirjat pois koska lasta ei kiinnosta ulkoilu vaan Harry Potterin velhomaailma!?

meille xbox tuli taloon, kun esikoinen oli vuoden - isän pelikone siis - eikä meillä ole eikä tule olemaan kuin autopelejä/ lumilautapelejä... Luonnollisesti ihan pienenä ohjaimen nappulat kiinnostivat kamalasti ja isän kanssa sai " pelata" . Nyt 5 v, ja ensimmäisen oman pelin sai noin vuosi sitten - autot leffan pelin - koskaan ei lasta varten olisi pelikonetta hankittu, mutta kun se on, en näe sitä niin pahana. Pelaa rajoitetun ajan, kun äiti sen sallii, ei koskaan jos kavereita kylässä ja 3x viikossa korkeintaan. Jos on menoja tai muuta niinä päivinä, pelaaminen jää väliin, eikä siitä pulista. Ja yleensä äiti tai joku muu pelaa seurana. Mikä tahansa on huono juttu liiallisena - jopa se urheilu tai harrastukset tai tosiaan kirjojen lukeminen- mutta sopivissa määrin siinä on monta hyvää puolta.



Ja mistä se aika on poissa -meillä ehkä sitten niistä maksullisista harrastuksista, sellaisille kun Jari Sinkkosta toistaen meidän mielestä " parempi myöhemmin" - ja " lapset ilman harrastuksia ovat suuressa riskissä kasvaa ihán normaaleiksi" . Jokaisella siis omat juttunsa, jotka ei välttämättä toisia huonompia tai parempia. Vain erilaisia valintoja.

Mies hankki pleikkarin siis itselleen ja 4-vuotiaana annettiin pojan alkaa pelailla.



Mielestäni yhteinen pleikkaripeli välillä (esim. autokisa) on ihan kivaa " laatuaikaa" lapsen kanssa. Välillä poika pelaa yksin ja sitten voi mennä pitkään ettei edes halua pelata. Tykkää kyllä kovasti pelailla ja välillä pitää toki rajoittaakin, mutta silti liikkuu, leikkii ja puuhaa paljon muutakin. Minusta pleikkari ei ole ongelma.

Tai nykyisin ei enää pelata, mutta ennen...

Lasten pelejä on hankittu muutamia, ja pian 4-vuotiaamme jo osaa niitä pelatakin. Ja ajottain innostuu niistä. Mutta en ostaisi varta vasten lapselle ellei tämä itse vaatisi. Kyllä se 4v olisi varmaan se alaikäraja jos pleikkari hankittaisi ihan lasta varten...enkä olettaisi että siitä heti innostuttaisi kamalasti tai jos innostuttaisikiin, niin peliajat aika lyhyinä.

Siinäpä se on tekemistä niinkuin moni muukin asia, ei sen kummempaa.

mutta sitten se oli usean vuoden tosi vähäisessä käytössä. Perheen esikoinen (nyt 4 v 8 kk) on pelannut noin vuoden ajan pleikkaria, viime aikoina ehkä vähän enemmän. Poika ei juuri telkkaria katsele, mutta pelaa mielellään, lähinnä autopelejä. Ja saa pelatakin, kunhan kohtuus kaikessa.

eikä siinä mitään, kukin tyylillään tosiaan. Jos itse pelaa, on tietysti ihan luonnollista että siitä tulee lapsellekin normaalia.

Minä taisin tällä kertaa tahtomattanikin edustaa täällä sitä mustavalkoista kirjoittelijaa:

Sokeritoppa:

Tällä palstalla kun yllättävän paljon on musta-valkoisia mielipiteitä asiasta kun asiasta, niin otetaan tähän nyt vielä näinkin tyhmä juttu että pitäiskö lapselta joka lukee tuntitolkulla ottaa kirjat pois koska lasta ei kiinnosta ulkoilu vaan Harry Potterin velhomaailma!?

Leikki-ikäiset (joista viestissäni puhuin) nyt harvemmin Harry Pottereihin uppoutuvat ainakaan kovin moneksi tunniksi. Ja jos meidän leikki-ikäinen niin tekisi, niin taatusti pakottaisin ulos reippailemaan! No, turha tarttua pikkuseikkoihin, ei tarkoitukseni ole nimittäin mitenkään kritisoida toisten elämäntapaa. Kysyin ihan vilpittömästi ajasta, koska meillä sitä ei todellakaan riittäisi pelaamiseen.

Jos tosiaan kotiuduttaisiin kuuden maissa töistä ja hoidosta, niin aikaa jäisi meillä kaksi ruhtinaallista tuntia suorittaa seuraavat toimet: laittaa ruoka (vähintään 20 min), syödä se (ainakin puoli tuntia), leikkiä omilla leluilla tai piirrellä tai rakentaa legoilla, siivota huone, kylpeä ja rasvata (atoopikkoja), vaihtaa yöpuku ja pestä hampaat, lukea iltasatu ja mennä nukkumaan (klo 20). Ja usein tähän vielä lisätään kaupassa käynti, muskari, jumppa, pihatöitä, pihaleikkejä kavereiden kanssa tai omalla perheellä, pyöräilyä, pallon potkimista jne, talvella hiihtoa, mäenlaskua... Mutta ehkä monet pelaajat on kotiäitejä?

Koska ilta-aika todella hupenee käsistä meidän perheessä, meillä avataan telkkarikin nykyään vasta klo 20 jälkeen, kun lapset nukkuvat omissa huoneissaan. Ei vaan ehditä katsoa mitään aikaisemmin.

No joo, monet varoittelee ryhdin kärsivän, samoin jotkut ovat huolissaan leikki-ikäisten kehittymässä olevan hermoston puolesta, jos vilkkuvaa kuvaa (myös TV) tuijotetaan liikaa liian pienenä. Jotkut puhuvat levottomuudesta yms. En edes jaksa huolestua näistä niin paljon, koska mediasukupolvi on niin tuore ettei tutkimustuloksia vielä ole ja yhtäläisyyksien vetäminen on vaikeaa. Kuten asiaa paremmin tuntevat ovat täällä sanoneet: tuskin se pelaaminen yksin mikään mörkö on. Perheissä, joissa vanhemmat viettävät aikaa pelaten, on varmasti luontevaa ottaa lapset mukaan. Mutta ehdoin tahdoin en leikki-ikäiselle laitetta ostaisi, jos se on sen ainoa tarkoitus. Varmasti ehtii istua koneen ääressä ihan tarpeeksi koko loppuikänsä (nimimerkillä: jo 35-vuotiaana tietokoneen äärellä istumiseen puutunut).

sanoisin, että älkää ehdoin tahdoin hankkiko ainakaan kovin pienille, jolleivät väen vängällä itse halua tms.! Siihen rumbaan ehtii kyllä...



Meillä on ollut pleikka n. 6 vuotta ja näin jälkikäteen ajatellen vetäisin (huom! tämä toki riippuu paljon lapsen luonteestakin!) sellaisen karkean linjauksen, että se oli kyllä ihan sopivaa ajanvietettä silloin esikoiselle, joka oli 6v. Mutta pikkuveli oli vasta 3v ja vaikka tietenkään ei pelannut samalla lailla - ja muutenkin peliaika oli rajoitettua - niin jossain vaiheessa siitä tuli pikkuveljelle voisipa melkein sanoa, että addiktio. :-( Ihan uuvuttavaa kädenvääntöä ja raivokohtauksiakin, kun ei saanut pelata... Ja JATKUVAA kyselyä, että MIKSEI SAA?! MIKSI?! Aaaarrrgh! Tilanne oli jossain vaiheessa niin paha, että hyllytin pleikan pariksi kuukaudeksi... Tosin se kyllä olikin ihan hyvä juttu. ;-) Perheen kuopus sitten on puolestaan " kasvanut pleikkaan" eli se on meillä ollut hänen näkökulmastaan aina ja nyt piirun vajaa 5-vuotiaana on hänkin lähes addikti. Äiti ei siis opi virheistään... :-(



Olen siis nyt omin empiirisin tutkimuksin ;-) ollut havaitsevinani, että jos pelaamisen aloittaa niinkin varhain kuin 3-vuotiaana tai 4-vuotiaanakin, se on helpommin addiktoivaa ja " tyhmistävää" kuin vähän myöhemmin aloitettuna. Eikä se pleikka tietenkään mikään kaiken pahan alku ja juuri ole, kyllä siitä voi olla jopa silmän ja käden yhteistyön kehittymistä ajatellen ihan hyötyäkin - vaikka sama hyöty ihan tasan tarkkaan saavutetaan esim. liikuntaharrastuksilla tai ihan vain ulkoleikeissä!! Eli pleikkaa siihen EI missään nimessä tarvita...! Mutta elämme teknologian ja tietotekniikan ym. aikaa ja sekin näkökulma on ihan hyvä ottaa huomioon.



Minusta kaikkein tärkeintä on pitää tarkat rajat pelaamisen suhteen - EI pitkiä aikoja ja vielä tärkeämpää on vahtia pelien laatua sekä niitä ikärajoja! Meillä on kaikenmaailman autoilupelit suuressa suosiossa, samoin jonkin verran nk. tasohyppelyitä, mutta kaikki ovat 3+ versioita! Olen tosi tarkka ikärajoista ja pyrin ikärajojen lisäksi jonkin verran vahtimaan itsekin pelien sisältöä. Onneksi esikoinen pystyy toimimaan jo vähän kaksoisagenttina ja kertoo rehellisesti, jos joku peli ei hänen mielestään sovi pienimmälle.;o) Niitä paria hassua korkeammalla ikärajalla varustettuja pelejä pelaavat isommat lapset kontrolloidusti...



Mutta vielä palaan sen verran tuohon aloittamis- ja pelaamisikään, että onneksi se pahin addiktio näkyy myös hiipuvan (toki jälleen riipunee lapsen luonteestakin), sillä jossain vaiheessa pahastikin " koukussa" ollut keskimmäinen lapseni on nyt jo 9v ja pelaa nykyään sen viikkotuntimäärän, mikä kaikille on sovittu eikä oikeastaan ikinä kärtä enempää ja viettää PALJON aikaa ulkona kavereiden kanssa. Joskus on jäänyt se pelivuoro väliinkin. Eli tasapaino on kaikesta huolimatta hyvin löytynyt! Mistä olenkin tosi iloinen. Kuopuksen kanssa käyn vuorostaan nyt sitä jokapäiväistä taistoa, sillä meillä saa, loma-aikoja lukuunottamatta, pelata vain viikonloppuisin. Joillekin voi sopia paremmin se 1/2h-1h joka päivä, mutta meillä on ongelmana se, että useimmiten kaikki katsovat kun yksi pelaa, mikä meidän perheen tapauksessa ikään kuin kolminkertaistaa sen peliajan... Ei toki aina, kun kaikki eivät ole kotona yhtäaikaa, mutta nimenomaan kuopuksen tapauksessa ainakin näin käy. Niinpä peliaika on aika tarkkaan rajattu...



Eli näinkin voidaan toimia ja kaikenkaikkiaan ihan hyvin menee. Mainittakoon vielä, että em. " addiktioista" huolimatta poikani ovat varsin rauhallisia tapauksia eikä sen kummemmin päiväkodista kuin koulustakaan ole koskaan tullut viestä, että olisivat millään tavoin poikkeuksellisen levottomia. Meillä siis pelaaminen ei ainakaan ole mitenkään automaattisesti tuottanut riehumista! Mutta olen vankasti kyllä sitäkin mieltä, että levottomuuteen vaikuttaa varsin paljon pelattavien pelien laatu... Pelejä on valittavana markkinoilla aivan hulvattomat määrät, joten niitä taistelupelejä ei tarvitse kotiin kantaa lainkaan...



Summa summarum: pleikka (vaikka olenkin pahimman kädenväännön aikaan välillä kutsunutkin sitä " helvetinkoneeksi" ...) ei ole millään tavoin kaiken pahan alku ja juuri ja vaikkei sitä varsin *tarvita* edes teknologia- tai muussakaan kasvatusmielessä, niin ehkä jollain tavalla siitä voisi ajatella samoin kuin tietokoneista ja niihin tutustumisesta - ne ovat tulleet jäädäkseen... Mutta kysymykseen minkä ikäiselle itse ostaisin pleikan, niin vastaisin, että en alle 6-vuotiaalle. Vaan niinhän se on, että useimmissa perheissä on eri-ikäisiä lapsia ja joko se vanhin joutuu odottamaan pikkusisaruksen 6-vuotispäivää tai nuorempi joutuu pleikan lumoihin liian varhain... Mutta muistakaa ennen kaikkea se vanhempien kontrolli peliajan ja pelien laadun suhteen!

meillä ainakin on tilanne se, että ollaan kotona paljon, kaksi kertaa viikossa kerhossa vain... Jos lapset olisivat hoidossa, luonnollisestikaan arkena ainakaan ei ehtisi mitään pelata, eikä kyllä lauantaisinkaan, kun silloin on jo muutenkin niin paljon puuhaa, viikonloppuna meillä ei kukaan pelaa. Enpä kyllä hoitopäivän jälkeen lähtisi lapsia mihinkään harrastuksiinkaan viemään, arvostan kiireetöntä aikaa yhdessäololle.

eli meillä siis pleikkari on aikoinaan hankittu vanhempia varten, mutta nykyisin sillä pelataan vain lastenpelejä. En ole itse pelannut enää moneen vuoteen, paitsi joskus auttanut poikaa jonkun vaikean pelitilanteen ohi. Meillä pelataan lähinnä Autot-peliä, mikä on mielestäni erittäin harmiton.



Useat ovat ottaneet kantaa siihen, että missä välissä sitä EHTII pelaamaan tai että miltä muulta toiminnalta se on pois. Meillä pleikkari ei tosiaankaan korvaa mitään muuta tärkeää toimintaa. Mutta fakta on se, että päivässä on välillä sellaisia hetkiä, jolloin lapsi pitää saada rauhoittumaan hetkeksi jonkun toiminnan pariin. Esim. esikoisemme herää joka aamu viideltä. Päiväkotiin lapset lähtevät vasta kahdeksan jälkeen, joten aamuun jää kolme tuntia yhteistä aikaa (isä ja lapset, minä olen jo töissä). Isä ehtii leikkimään ja lukemaan lasten kanssa aamullakin, lisäksi he istuvat pitkään ja kiireettä aamiaispöydässä. Mutta kuitenkin isän on pakko päästä suihkuun yms. aamulla ja sen hetken isompi lapsista voi vaikka pelata pleikkaria. Ei ole mielestäni mistään laadukkaamasta tekemisestä pois. Toinen tilanne on iltapäivisin. Tulen lasten kanssa kotiin siinä puoli neljän aikaan. Yleensä isompi lapsista saa pelata sen hetken, kun laitan meille ruokaa. Sitten loppuilta (noin 16-20) käytetään johonkin muuhun toimintaan: ulkoilemiseen, leikkimiseen, pesuihin, iltatoimiin.



Eli ainakin meidän perheessä aikaa kyllä jää pelaamisellekin, ilman, että se on jostain muusta pois. Eikä poika edes pelaa joka päivä, eikä muuten katsele juuri koskaan tv:tä, joten mielestäni pleikkari on hänelle ikäänkuin tv:n korvaaja.