Minusta kaasous ja kummius ovat kunniatehtavia, joista ei ole kohteliasta kieltaytya. Nykyaan vaan ihmiset ovat epakohteliaita lue itsekkaita ja kieltaytyvat naistakin.

Musta taas on itsekästä lupautua kun ei uskalla kieltäytyä ja ei hoida tai kerkeä hoitaa kummiuttaan!

Myöskään lahja-automaattina olo ei kaikkia miellytä!

Jos ei oikeasti ole kiinnostusta, halua tai aikaa on reilumpaa sanoa se suoraan.



Mun käy sääliksi niitä lapsia joille on valittu ' huono' kummi alusta alkaen. Kummi on tärkeä ei pakkopulla.

Jos kummilapsiakin on jo esim. viisi tai yli, niin on ihan kohtuullista kieltäytyä jos kokee, ettei vain ehdi hoitaa kummin tehtäviä niin hyvin kuin haluaisi.



Mutta mä olenkin uudenaikainen ;)

Näin jouduin toimimaan (taas) n. kolme viikkoa sitten. Olen 4:lle lapselle kummi (2 poikaa ja 2 tyttöä) ja se yksinkertaisesti riittää.



Haluan osallistua kummilasteni elämään muutenkin kuin olemalla vain " lahjamagneetti" . Ja 4 kummilasta on minulle max. määrä.



Joten asiasta on turha kenenkään sen enempää loukkaantua.

Mutta jos minulle olisi jo esim. 4 kummilasta, niin miettisin kyllä sen jälkeen tarkasti, pystyisinkö enää hoitamaan kummin " velvollisuuksia" sitä useammille lapsillle. Kummin tehtäviin kuuluu minusta ennen kaikkea se että viettää aikaa lapsen kanssa. Hoitaa häntä ja tekee kaikkea sellaista mitä esim. vanhemmat eivät ehdi tai halua tehdä.



Lahjojakin toki ostan, mutta Burberry-potkupukuihin ei valitettavasti ole varaa, eikä kiinnostusta.

välimatkaa on 500 km.

Ei minulla olisi aikaa olla kaaso. Kaksi pientä lasta + täyspäivätyö + pitkät työmatkat = ei mitään ylimääräistä! Kummilapsia on kolme ja se riittää minulle. Enempään ei riitä rahkeet. Eli kieltäydyn kohteliaasti, vaikka vanhanaikainen olenkin, enkä mielelläni kieltäydy.

Tärkeintä kieltäytyä ajoissa, jos jotain ei halua. En ikinä olisi kenenkään kaaso. Kiitos, ettei kukaan ole kysynyt :))))

Kumminhan pitää olla evlut kirkon jäsen.

Minusta on reilua kieltäytyä kunniasta jos ei ole resursseja ottaa tehtävää vastaan. Omalle lapselle kun kummeja kysyttiin niin aivan oman harkinnan mukaan pyydettiin vastaamaan ilman pelkoa meidän loukkaantumisestamme. Eihän sitä pakolla voi olla kummi/kaaso.

Samaten kaasoksi halusin ihmisen, josta on hoitamaan homma. En halunnut hääpäivänäni enää stressata mistään, ja olimme kaasoni kanssa sopineetkin, ettei hän kerro mulle, vaikka jotain menisikin metsään. Luotin täysin kaasoni kykyyn hoitaa yllättävätkin tilanteet.

vanhempien tukena ap ,niin ja koen sen jotenkin niin että kun kummiksi tai kaasoksi pyydetään yleensä ystävää, jos kieltäytyy, on se ystävyydestä kieltäytymistä ihan kuin sanoisi, en ole ystäväsi. en minä ymmärrä miten kiire pitää olla ettei ehdi kummilasta iltarukouksessa muistaa ja kylässä käydä. kai nyt jokainen ystäviensä menot tietää, kaikillahan se on samanlaista lapsiperheen kiireet. se nyt ihmeellistä olisi jos kummiksi voisi pyytää vain työttömiä, lapsettomia ja eläkeläisiä, kun niillä on aikaa

Mä näen kummisuhteen lapsen ja kumminsa välisenä. Vaikka on mun ystäväni, ei ole pakko rakastaa mun lastani. Paria ystävääni en olisi missään nimessä edes yrittänyt pyytää kummeiksi, vaikka ovatkin läheisiä minulle, koska tiesin, että heidän kiinnostuksensa mun lapsiani kohtaan perustuu vain ja ainoastaan minun ja heidän ystävyyteensä.

Silloin kärsii siitä ne kaikki. Mielummin niin, että pari kummilasta ja hoitaa sen kunnolla, kuin että on 5-6 ja kenellekkään ei ole aikaa ja rahaa.

Tai.. Voihan sitä sanoa joo ja sitten laiminlyödä koko touhun. Onko se sitten parempi? Kukaan ei kuitenkaan niitä kummilapsia pistä oman perheensä edelle!

Vierailija:

vanhempien tukena ap ,niin ja koen sen jotenkin niin että kun kummiksi tai kaasoksi pyydetään yleensä ystävää, jos kieltäytyy, on se ystävyydestä kieltäytymistä ihan kuin sanoisi, en ole ystäväsi. en minä ymmärrä miten kiire pitää olla ettei ehdi kummilasta iltarukouksessa muistaa ja kylässä käydä. kai nyt jokainen ystäviensä menot tietää, kaikillahan se on samanlaista lapsiperheen kiireet. se nyt ihmeellistä olisi jos kummiksi voisi pyytää vain työttömiä, lapsettomia ja eläkeläisiä, kun niillä on aikaa

16: kun minun kummitätini huokaili tuossa kuinka oli liikaa kummilapsia että olis ehtinyt pitää tarpeeksi yhteyttä jne...niin vielä vähemmän ymmärrän miksi pitää jos ei itse jaksa ja kerkiä? Siitä voi tulla taakka jos monet pyytävät ja tuntuu että täytyy suostua. Tasan en halua pakottaa ketään lapseni kummeiksi.

Mutta mielestäni minulla on siihen hyvä syy (Lapsettomuushoidot alkavat keväällä ja häät ovat alkukesästä), lupasin olla kaikessa mukana voimieni mukaan.

Kummiudesta en kyllä ihan kevyin perustein kieltäytyisi (en edes tämän syyn takia, koska toivottavasti on väliaikainen syy).

T: nimim. 3:n kummitäti

Kyllä voi ja saa kieltäytyä. Ja siitä on turha kenenkään suuttua. Kenen luulet hyötyvän siitä, jos ihminen vastentahtoisesti kuitenkin suostuu? Kyllä minäkin olen monissa asioissa " vanhanaikainen" , mutta sillä verukkeella ei kannata kuitenkaan tehdä elämästään toisten mielipiteiden mukaista ja unohtaa itseään.

Mitä ap näkisit oikeaksi sellaisessa tilanteessa, kun henkilöä pyydetään kummiksi, ja pyydettävän arvomaailma, uskonnollinen eetos ja sosiaalinen kenttä on hyvin erilainen kuin pyytävän perheen, mutta pyytävä perhe ei sitä tiedä.

Minä olen kahden lapsen kummi, enkä kuulu kirkkoon.

Myös omalla lapsellani (jota ei ole kastettu) on neljä kummia; osa kuuluu kirkkoon ja osa ei.



Kummius(kin) on vanhempaa perua kuin kristinusko.

Ilmoitin sen jälkeen, että mua on turha siihen hommaan pyytää ja nyt on kaikilla tiedossa, ettei mua kannata pyytää!