Lue keskustelun säännöt.
Lukekaa ja hämmästykää! (Jos hämmästytte)
22.10.2007 |
Tässä henkilökohtaisen pätemisen kehdossa tulen esiin omana itsenäni, henkilönä, joka on saavuttanut harvinaisen vähän ja mitättömiä asioita.
Luettelen tähän muutamia faktoja itsestäni:
-En ole milloinkaan käynyt Suomen rajojen ulkopuolella. En ole myöskään matkaillut paljon rajojen sisäpuolellakaan.
-En ole koskaan ollut häissä, enkä hautajaisissa. Enkä ylioppilasjuhlissa. En edes rippijuhlissa.
-En ole koskaan tuntenut ketään ihmistä, joka olisi nyt kuollut.
-En ole koskaan käynyt missään harrastuksessa, en lapsena, enkä aikuisena.
-Olen harrastanut seksiä vain yhden ihmisen kanssa.
-En ole koskaan omistanut mitään merkkiesinettä- tai vaatetta. Oikeastaan en ole koskaan omistanut yhtään kaunista, minulle mieluista vaatetta.
-Olen matalasti koulutettu, keskinkertaisin paperein. Alalle, jolla en edes ole työskennellyt.
-Olen ollut töissä vain pari vuotta elämästäni.
-En tunne montaakaan ihmistä. Minulla on ollut 4 ystävää elämäni aikana, enkä heistä enää tapaa kuin yhtä joskus. Kavereita ei ole paljoa enempää, enkä heitä koskaan tapaa.
-En tunne yhtäkään akateemisesti koulutettua ihmistä.
-Minulla ei ole lainkaan sukulaisia.
-Olen melko köyhäkin.
-En tiedä yhtään mitään etiketistä, pukeutumissäännöistä. En edes tunne eri vaatekappaleiden nimiä. Juuri ja juuri osaisin ehkä jakun määritellä.
-En ole koskaan maistanut mitään ruokaa, joka ei olisi eksoottisuudeltaan lihapullien tasoa.
Nyt en keksi enempää, mutta varmaan jotakin vielä löytyisi.
Näillä meriiteillä minä en käytännössä ole mitään. Ihme olio, joka on täysin kokematon ja mitään saavuttamaton.
Mutta kuitenkin olen onnellinen, mielestäni kohtalaisen kunnollinen ja elämässä menestynyt! Olen joutunut oppimaan tässä elämässä niin syviä juttuja, että ne vaikuttavat minuun koko ajan uskomattomin eri tavoin. Joten kai tämän aloituksen on tarkoitus alleviivata sitä, että ihminen tarvitsee hyvin vähän mitään, ollakseen tyytyväinen elämäänsä, vaikka kuolisi huomenna!
Kiitos.
Kommentit (19)
Hienoa, että olet onnellinen. Kirjoituksesi oli mielestäni hämmästyttävä, e tunne yhtään kaltaistasi ihmistä. Tätä en sano pahalla, vaan ihan vain totean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olet elänyt tuntematta ketään joka olisi kuollut ja käymättä koskaan yksissäkään häissä tai hautajaisissa tai riipujuhlissa? Vai kuulutko johonkin uskonlahkoon jossa ei moisia juhlia juhlita ja kuolevat katoavat johonkin suolle ja sitten heidän olemassaolonsa kielletään?
Tuo minusta oli aika käsittämätön osa tarinaa. Muuten kyllä voin kuvitella tämmöisen ihmisen, vaikka kaukana omasta maailmastani onkin.
monia tavallisia asioita! :) Kuten muutkin ovat sanoneet, pääasia että olet onnellinen ja tyytyväinen. Ja vielähän ehdit tekemään kaikenlaista jos haluat..
Mutta sen allekirjoitan, ettei ihmisen tarvitse olla " kukaan" tai " mitään" ollakseen arvokas ihminen.
Ja kaikki eivät menetä läheisiään ensimmäisen elämänpuoliskon aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin juuri tuota kirjoituspuolta. Jotenkin ristiriidassa sisällön kanssa tuo sujuva ja oikea kirjoitus. Siksi vähän provoksi epäilen... Sisältö sinällään veti mut aika hiljaiseksi. Meillä ei olisi mitään yhteistä, mutta hyvä jos onnellinen voi noinkin olla.
Olet iäkkäiden vanhempien ainut lapsi, jonka tekivät vanhemmalla iällä. Olet jäänyt asumaan kotipaikkakunnalle tai peräti lapsuuden kotiisi hoitamaan vanhempiasi. Teet jotakin pieni palkkaista työtä kotikylälläsi.
Ei siinä mitään, jos olet elämääsi tyytyväinen. Onnea valitsemallesi elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mutta kun hän ei siis ole tuntenut ketään ihmistä, joka nyt olisi kuollut mutta samalla hänellä ei ole ollenkaan sukulaisia.
En ole heidän parissaan kasvanut.
Ja rakastan kirjoittaa, joten pilkkusäännöt ovat siksi lähellä sydäntä;)
Kiitos ystävällisitä kommenteista!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettää tunnustaa etten ole edes Virossa käynyt ikinä.
Kiitokset kirjoituksestasi ja onnea elämääsi! Toivottavasti sinulla on puoliso ja lapsia niin et ole yksinäinen :)
Vierailija:
Olet iäkkäiden vanhempien ainut lapsi, jonka tekivät vanhemmalla iällä. Olet jäänyt asumaan kotipaikkakunnalle tai peräti lapsuuden kotiisi hoitamaan vanhempiasi. Teet jotakin pieni palkkaista työtä kotikylälläsi.Ei siinä mitään, jos olet elämääsi tyytyväinen. Onnea valitsemallesi elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanhempia, puolisoa, omia lapsia? Ole edes koskaan ollut mitään näistä?
Jos rakastat kirjoittamista, kenties myös luet paljon? Eikö sinua yhtään kiehdo lähteä näkemään oikeasti niitä paikkoja, joista kirjoissa luet? Vai riittääkö asioista lukeminen?
Etkö ole syönyt edes pizzaa tai kebabia? En itse pidä niitä ollenkaan eksoottisina, mutta ovat ne sitä enemmän kuin lihapullat :-)
Entä mitä mieltä olet minun elämästäni: olen asunut ulkomailla kymmenen vuotta, käynyt 50 maassa, matkustan vieläkin lähes joka viikko, ja olen syönyt aina kaiken, mitä eteeni tarjotaan - tähän mennessä olen onnistunut välttämään gratinoituja hyönteisiä :-) Olen nähnyt kuolemaa ihan läheltä, mutta myös juhlinut läheisteni valmistujaisissa, häissä ja lastensta kastajajisissa. Kotini on täynnä merkkitavaroita, joita ostan koko ajan lisää - elegantin ja muodikkuuden välillä tasapainoileminen on haastavaa hommaa! Ahdistaako tämä kuvaus sinua, onko siinä jo kaikkea ihan liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuulostaa minusta siltä, että jos minä olisin kokenut tuon kaiken, höpöttäisin siitä varmaan koko ajan ja kirjoittaisin sitä kynä/näppis sauhuten muistiin yksityiskohtia myöten!
Minua kyllä kiinnostaa matkailu, ja ehkä joskus vielä pääsenkin. Kohteet on tarkkaan tiedossa jo siltä varalta.
Ja kyllä, rakastan lukemista, luen kaikkea laidasta laitaan!
ap
Kuulostat hyvin paljon anopiltani, joka ei ole käynyt koskaan edes Ruotsissa. Nyt hän sitten eläkepäivien saapuessa harmittelee kaikkia tekemättömiä asioita ja toisaalta pelkää suunnattomasti lastensa matkailuja ja rohkeampia ratkaisuja jopa haitaksi asti.
Minulla tosin oli sukua ja sukujuhlia. Muutin pois maalta ensimmäisen kerran opiskelemaan, kun olin 16 vuotias. 18 vuotiaana asuin vuoden ulkomailla. Nyt olen 35 vuotias ja todella onnellinen siitä, että olen pikkuhiljaa pystynyt laajentamaan elämänpiiriäni. En viihtynyt maalla, kylällä jossa kaikille oli suunniteltu oma paikkansa ja sen mukaan olisi täytynyt elääkin. Tietynlainen kastijako oli voimissaan. Luin kylän koko kirjaston kirjat läpi ja pakenin sitten suureen maailmaan.
Vieläkin joudun opettelemaan kantapäänkin kautta suuren maailman käytöstapoja. Minusta tuli kaupunkilainen. Merkkituotteilla ei ole edelleenkään minulle merkitystä. Jos mahdollista leikkaan merkin mieluiten pois. Nautin kuitenkin vatteiden ym laadusta ja hyvästä, terveellisestä ruoasta.
Ensimmäiset 10 vuotta maailmalla olivat köyhää aikaa. Elätin kuitenkin itseni, mutta välillä näin nälkääkin ja jouduin paikkailemaan vaatteitani. Sain kuitenkin suoritettua pari tutkintoa, hankin työkokemusta ja viisi vuotta sitten minusta tuli perheellinenkin.
Sinänsa onnellisuus on lähinnä omien korvien välistä kiinni. Todellinen onni löytyy vain omasta lähipiiristä ja pienistä asioista. Onnellinen se ihminen joka huomaa pienet asiat kuten esim. kasteen kimaltelun.
Kerro vielä kuinka tuo on mahdollista?
Siis kaikilta noilta asioilta välttyminen. Onnellisuuttasi en hämmästele.
Onnea sinulle elämääsi! =)