Kaverini haluaa kolmannen lapsen, kahdesta ekasta ollut masennus!
Puhjennut siis pian synnytyksen jälkeen. Molemmilla kerroilla on tarvittu lääkehoitoa masiksen nujertamiseen. Vauvavuodet olleet rankkoja, varsinkin esikoinen valvottanut. Kaverini sanoi, ettei enää ikinä lapsia. Nyt kun nuorempi on pian kolmevuotias, niin kaverini on ruvennut vauvakuumeilemaan, puhuu vauvoista ja haaveilee. Miten sanoa kohteliaasti, ettei todellakaan enää riskeeraisi jo olemassa olevien lastensa elämää, kun masennus melko varmasti taas uusii. En haluaisi loukata, mutta kun luin tästä vauvanhylkäysjutustakin niin tuli kaikenlaista mieleen.
Kommentit (4)
Vierailija:
Älä tuomitse, ole tukena.
pahassa masennuksessa joutuu (tai pääsee..) suljetulle.
Eikö kaverillasi ole miestä? Kuinka hän aikoo osallistua (3 kk:n palkaton vapaa töistä vauvan syntyessä tms?), kun vaimollaan on tämä tiedetty sairastumisriski?
Omat valintansa tekee, kannattaako puuttua.. vaikka hyvällä varmasti olisitkin asiassa. Eiköhän hän mpuhu miehensä kanssa ja tietää itsekkin riskit.. Aikuisiahan tässä kaikki ollaan.. (aina vaan kaikki laittamassa nenäänsä muiden asioihin sillä " luvalla" että tarkoittaa vaan hyvää..)