Lue keskustelun säännöt.
Vuodatus äidin visiitistä (ei tarvitse lukea)
30.10.2008 |
Äitini tuli sovitusti aamupalalle puoli yhdeksältä, söimme yhdessä ja juttelimme. Lapseni meni leikkimään ja keskustelu meni todella ikävään suuntaan... aloimme puhua joulusta ja mm. siitä, mihin kuusi kannattaisi laittaa. Meillä on olohuoneessa sellainen sopiva nurkkaus johon olemme sen ajatelleet pistää (pistorasia vapaana lähellä jne.), mutta äitini veti herneet ihan kunnolla nenään! :O "Ihan tyhmän näköinen se olisi tuossa, tehkää kuten MINÄ ja laittakaa se parvekkeelle!"...aha. Sanoin että siitä voi tulla ongelmia kun luoksemme tulee useampi pieni lapsi (tänä vuonna vietämme joulun ystäväperheemme kanssa) joka kuitenkin haluaa hyöriä kuusen luona jne. mutta toivon että olisin pitänyt suuni kiinni...taas saivat kyytiä suunnitelmani, sisustamisena, rahan tuhlaukseni...aivan uskomatonta. Ja kun lapseni tuli lelu kädessä katsomaan että mitä ihmettä mummi huutaa, äiti alkoi sättimään kun annoin lapsen leikkiä "epäilyttävillä" leluilla (kädessä kun oli peräti vesipyssy, ilman vettä tietenkin ja päässä sombrero)...
Äskin pääsin hänestä eroon ja olen vähän hukassa. Olen alkanut sanomaan vastaan monessakin asiassa eikä äiti määrää elämäämme, mutta en jaksa ymmärtää tuota arvostelun määrää. Tiedän että hän on katkera monestakin asiasta, mutta en enää jaksaisi osoittaa pienintäkään myötätuntoa kun saan itse vain haukkuja. Äiti vanhenee ja tällä menolla hänestä tulee juuri sellainen vanhus, jota kukaan ei halua käydä katsomassa...=( Ehkäpä pitäisi sanoa se hänelle?
Kommentit (20)
Olisit heittänyt jo aiemmin pellolle, niin ei olis mennyt päiväsi noin pilalle! Itsekkyyttä peliin nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi siedän äidiltäni tuollaista, ehkä siksi että säälin häntä? Hän asuu kaupungin vuokra-asunnossa, me yksityisellä, hänen asuntonsa on mukavalla alueella ja meidän taas pahamaineisella (mutta oikeasti rauhallisella), ja JOKA KERTA hän jaksaa kehua sitä asuntonsa sijaintia...tekisi mieli sanoa että helppohan se on huudella kun yhteiskunta kustantaa hänenkin asumisensa ja vielä senioriasunnossa asuu. Meillä on törkeä vuokra emmekä osta omaa vielä hetkeen, joten sekin luo jännitteitä- äitini tottui isäni eläessä ns. leveään elämään, asettui valmiiseen taloon jne.
Ja ilmeisesti vieläkin kuvittelee olevansa jotenkin arvostettu rouva, joka voi soittaa suutaan kaikesta "totuutena"...
Äiti tuo usein meille vanhoja astioitaan ja/tai koriste-esineitä, joita bongaa kirppikseltä. Olen sanonut että melkein jokainen lapsiperhe hukkuu krääsään mutta viesti ei mene perille. Viimeisin tempaus oli, kun hän osti keräämäni astiasarjan halpakopioita kakkoslaatuna ja omahyväisenä toi niitä kasan "kun halvalla sai".
Ap
olen kokenut samaa oman voimakastahtoisen anoppini kanssa joka tomerasti haluaa järjestellä meidän elämäämme ja asuntoamme. Kun sitten huomauttaa jostain asiasta, tämä loukkaantuu verisesti kun ollaan niin kiittämättömiä.
Ei kai tuossa auta muu kuin että sanot nätisti että te elätte omalla tavallanne ja hän omallaan. Jos ei teidän elämäntyyli passaa, älä pyydä kylään.
Minkä ikäinen olet? Ei tartte vastata, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn?
Hän on erittäin dominoiva persoona. Itse olen kai niin kiltti ja hyväkäytöksinen kuitenkin + etten oikein USKALLA sanoa hänelle vastaan! Toki väitän vastaan mutta tiedän että pitäisi sanoa vielä suoremminkin että nyt hoidat omat asiasi.
Äitini mm. usein kritisoi meidän valintojamme. Hänen mielestään muka ostamme aina liikaa tavaroita (ehkä verrattuna heihin, he eivät osta koskaan mitään uutta!), Lapsiakaan emme osaa kasvattaa tietenkään oikein. Hän on usein kysynyt että "emmekö ole opettaneet XX:lle tekemään noin ja noin".
Hän haluaa usein sekaantua verhovalintoihin yms. Todella ärsyttävää!!!!!
Itse olen kyllä vähentänyt visiittejä äitini luo todella paljon enkä pyydä häntä meillekään. Tulen vain pahalle tuulelle.
Äidistäni on todella tulossa ihminen jonka luona kukaan ei halua käydä. On katkera ja masentunut:((.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaankin vaikeaa on, kun on opetettu siihen että käyttäydytään hyvin ja otetaan vanhemmilta vastaan neuvoja. En kyllä mielestäni ole ihan tossukka, koska repäisin itseni irti teininä enkä ollut vuosiin tekemisissä äitini kanssa. Itsekin olen voimakastahtoinen ja erittäin itsepäinen- mutta jotenkin "viisaampi väistää", mitä tulee omaan äitiin...
Ja 7, tutulta kuulostaa! Tuli muuten verhoista mieleen, että niistäkin tuli haukkuja, oikeastaan "ne ovat väärässä paikassa". ;) "Miksi ne eivät ole kohdassa x, vaan tuossa?" No koska aurinko paistaa muuten telkkariin niin ettei mitään näe... "aivan, juu. Mutta ei teidänkään tarvitsisi KOKO AIKAA sitä katsoa!" Digiboxin päällä on kerros pölyä, viimeksi katsoin kesäkuussa yhden elokuvan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinullakin samanlainen ihminen elämässäsi, otan osaa :(. Tuo on ehkä vielä pahempi, tuo anoppiskenaario, koska joutuu olemaan vähän varpaillaan "vieraan" ihmisen kanssa...jos ymmärrät, mitä tarkoitan?
Ap
eikä häntä pysty muuttamaan millään :(
Silloin saa asua ja elää rauhassa kun asuu ulkomailla -- mikä ihana 4 vuoden rauha se olikaan. Mutta se sekaantumine ja säätäminen alkaa heti kun palaa suomeen.
Tuommoiseen ihmiseen ei auta mitkään sanomiset. Olen sanonut hyvästi ja olen sanonut pahasti, useita kertoja mutta ei sillä ole mitään vaikutusta.
Ei auta muu kuin kestää ja yrittää pitää etäisyyttä mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli tällanen anoppi. Eli meidän puolesta meidän elämää, työnsi nenänsä ihan joka asiaan, oli jopa heittämässä joitakin huonekalujamme pois, mietti että mihinkäs laittais ne kun hän ostaa nyt meille uudet :D Se oli viimeinen pisara, sanoin etten tykkää kun meidän asoista päätetään kysymättä mitään ja hän tietysti loukkaantui...En ihmettelisi vaikka olisi panetellut ilkeää miniää kaikille tuttavilleen. No, ainakin tämän jälkeen anoppi "rauhottui", on joko yhä loukkaantunut tai sitten tosiaan tajusi ettei voi sekaantua joka asiaan.
voi aina heittäytyä tyhmäksi ja ottaa kommentit huumorina. Sii s alkaa naureskella ajatukselle siitä, että kuusi olisi ulkona ikäänkuin se olisi ollut mammalta tahallinen vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT, mutta en tajunnut tuota "keräämäni astiasarjan halpakopioita kakkoslaatuna". Häh? Siis esim. Arabian KoKo astioiden KOPIOITA kakkoslaatuna? Mistä tuollaisia edes löytää? Vai tarkoitatko vain kakkoslaatuisia? Ja jos niin mikähän niissä on vikana? Esim. Arabian astioiden kakkoslaaduthan ovat oikein hyviä, kakkosuuden perusteena saattaa olla vaikka vinossa oleva pohjan leima...
jotka eivät kuitenkaan "ihan" ole aitojen väärtejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä taustalla olikin jotain muuta, olisi halunnut että vietätte joulun yhdessä ja alkoi sitten pahan mielen vallitessa kiukutella epäolennaisuuksista...?
mäkin ihmettelin tuota astiajuttua...jooo tosi olennaista...
on kuitenkin sinulle hyvin rakas! Äidilläsi on varmasti huono olla henkisesti, kun hän purkaa omaa oloaan sinuun....yleensä tunteita puretaan siihen kaikista rakkaimpaan ja läheisimpään ihmiseen. Jos otat nyt etäisyyttä hänestä, äitisi
voi vielä huonommin. Ehdotan siis, että katsot häntä siinä valossa, että yrität auttaa häntä saamaan henkisen hyvinvointinsa kuntoon tukemalla häntä, kuuntelemalla häntä, ottamalla hänet mukaan vaikka myös joulunviettoon ja muihin perhetapahtumiin. Varmasti osaa äitisi olla hankala (niin osaa minunkin, joten tiedän mistä puhut), mutta itse olen huomannut että paras asenne on olla aina toiselle ystävällinen (no, kaikkihan välillä riitelee, mutta...)
Mietin vaan että olen itse joskus nähnyt tarjoustalossa "Kartio"-laseja, siis saman näköisiä mutta jonkun halpafirman valmistamia.. Että jos näistä löytyisi vielä kakkoslaatuiset versiot niin mahtaisivat olla ihanat :D
Samassa kaupassahan on myynissä myös UPEITA Mariskooli kopioita hintaan 9,90... Se mallihan on tietty vanha jne. mutta nuo on kyllä niin kauheita ettei mitään rajaa :D
Terv. se astioista kysellyt
Ei todellakaan ole ap:n tehtävä ruveta hoivailemaan keskenkasvuiseksi jäänyttä ikävuosiltaan aikuista ihmistä.
Minun äitini ei puutu sisustukseen tai Joulukuusen paikkaan ja jos puuttuu, niin sanon kyllä suoraan mitä mieltä itse asiasta olen. Minua ärsyttää että äitini arvostelee minua siitä, että hänen mielestään yritän esittää parempaa kuin olen. Hänen mielestään en muista "työlaäisjuuriani". En tiedä miten pitäisi käyttäytyä, elämme varojemme mukaan. Elämämme on "leveämpää" kuin vanhemmillani oli tässä iässä.
Nytkin hän arvosteli, että minun olisi pitänyt jättää äänestämättä koska olen äänestänyt kokoomusta. Hän ei tiedä ketä äänestin, jäi vain sellaiseen käsitykseen, kun tuumasin että huomasin erään tutun olevan kokoomuksen listoilla, kun etsiskelimme miehen kanssa sopivaa ehdokasta. Enkä muuten edes äänestänyt kokoomusta, sitä en ole vielä äidilleni kertonut enkä tiedä kerronkokaan.
Minusta tuntuu että äitini on myös katkera ja vähän kateellinen. Hänen elämänsä ei ilmeisesti ole mennyt suunnitelmien mukaan.
Pääosin äidilläni ja minulla on ihan hyvät välit, ei hän aina arvostele minua, joskus vain päästää suustaan noita sammakoita. Isäni on kuollut ja minä olen läheisin henkilö äidilleni tällä hetkellä, luulen että hän kiukuttelee minulle, kun ei ole ketään muuta kelle kiukutella.
Ei sulla ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan.