Onko 1,5-vuotias liian pieni päiväkotiin?
Tarkoituksenani olisi palata töihin, kun nuorimmainen on 1,5-vuotias. Olen ollut jo poissa töistä lasten takia yhteensä 5 vuotta kahdessa jaksossa ja tuntuu, että työantajalla ei enää ole ymmärtämystä mun poissaoloihin ja oma ammattitaito alkaa rapista. Toisaalta huolettaa, jos 1,5 v kärsii päiväkodissa. Alueemme perhepäivähoitajat ovat niin tympeitä, että ei kiinnosta. Hoitajan palkkaaminen kotiin taasen vaikeaa siksi, että meillä ei ole ketään, joka paikkaisi hoitajan sairauspoissaolot.
Tää on näitä ikuisuuskysymyksiä... En haluaisi liian stressaavaa ympäristöä pikkuiselle, mutta vaakakupissa painaa omakin tulevaisuuteni...
Kommentit (6)
Ap:n kysymykseen: ei mielestäni, jos pk on pieni.
veikkaan että tosi moni. En minä ainakaan ota riskiä, että lapseni joutuu juuri tuollaiselle vetelylselle hoitoon.
Päiväkodissa ja akateemisen tutkinnon suorittaneet opettajat ja sosiaalialan tukinnon suorittaneet hoitajat. Siellä on tietty opetusohjelma, joka sisältää tietyt tavoitteet (leikit, askartelut, varhaiskasvatus jne). Lisäksi ruoka on terveellistä ruokaympyrän mukaan valmistettua monipuolista ruokaa. Eli lapsen perushoito ja perustarpeet täyttyvät. Lisäksi useampi aikuinen silmäpari vahtii touhua ja toinen toisiaan, jolloin luisumiselle ei ole varaa kuten pph:lla.
-2
vaikka 1.5 v. lapseni on reipas ja sosiaalinen persoona en voisi kuvitellakaan häntä isoon lapsilaumaan tappelemaan hoitajien huomiosta. Vaikka meille on vasta syntynyt toinen lapsi niin esikoisen saama huomio ja hoiva kotona on ihan toista luokkaa kuin päiväkodissa. En halua syyllistää mut itse en veisi...
Toinen lapsi taas oli toista maata ja vajaa 2-vuotiaana aloitti päiväkodissa ja viihtynyt alusta asti hienosti. Paremmin kuin perhepäivähoidossa.
kun täytti 1,5v. Ensimmäisen kuukauden kyselin monesti itseltäni oliko tämä nyt varmasti oikea päätös... tämän toisen kuukauden aikana helpottanut: itseltä töihinpaluu" stressi" helpottanut ja lapsikin jää jo ihan mielellään päiväkotiin, eikä illat ole pelkää sylittelyä ja kiukkua. Helpotusta antoi myös perhekeskustelu-tuokio henkilökunnan kanssa, kun huomasin, et ovat oppineet tuntemaan lapseni ja ovat kiinnostuneita hänestä. Tämä on hankala aihe, neuvoja vaikeata antaa. Itse olin päättänyt, et jos päivähoito ei ala sujumaan jään uudestaan kotiin.
Meidän esikoinen ei olisi sopeutunut päiväkotiin alle 3- vuotiaana, koska on hyvin arka, ujo ja varovainen kaikessa. Olisi siis stressaantunut siinä touhotuksesta ja lapsivilskeestä. Olisi siis 4- vuotiaaksi kotihopidossani ja siihen mennessä iän myötä reipastui ja sosiaalistui ja nykyään 5- vuotiaana pyytää jo viikonloppuisinkin päiväkotiin =)
Kuopus meni päiväkotiin tasan 2- vuotiaana. Hän on supersosiaalinen, superreipas ja todella vilkas lapsi joka kaipaa aktiviteettia ja vilskettä. Olisi mielestäni voinut luonteensa puolesta mennä jo 1,5- vuotiaanakin tarhaan, mutta halusin hoitaa kotona 2- vuotiaaksi.
En itse veisi koskaan lastani perhepäivähoitoon. Kotiäitivuosinani näin puistoissa hoitajia ja se kertoi kaiken. Sieltä mentiin missä rima oli matalin, lasten kanssa ei leikitty ja ruuaksi oli jatkuvasti tarjolla uunilenkkiä ja ranskiksia. Luksusruokaa oli keitetyt perunat ja jauhelihakastike. Lapset tappeli keskenään puistossa ja teloi itseään liukumäissä ja hoitajat vaan juorusi keskenään eivätkä edes regoineet jos lapsi itki. Ei kiitos meille.
Nyt meidän lapset on aivan ihanassa pienessä yksityisessä päikyssä ja on tosi mahtava paikka. Moilemmat tenavat haluaisivat sinne viikonloppuisinkin. Eli ei voi olla kovin kurja paikka :)