Monet ystäväni ovat korkeasti koulutettuja ja hyvä palkkaisia. Työskentelevät johtotehtävissä.
Sanovat, että hankkivat lapset vasta myöhemmällä iällä siksi, että voivat tarjota heille nyt parempaa. Rahaa kun on, niin elämä on vakaampaa.
Nämä samat ihmiset ovat kuitenkin vieneet lapsensa vuoden ikäisinä tarhaan, koska työt kutsuvat jo takasin. Myös rahallinen tilanne sitä kuulemma vaatii.
Miksi ihmeessä on äärimmäisen tärkeätä hankkia korkeakoulututkinto ennen lasten hankintaa ja saavuttaa töissä virstanpylväitä, jos sille lapselle ei sitten kuitenkaan kaikesta mammonasta huolimatta ole yhtään sen enempää aikaa kuin vähän köyhempänäkään?
Mitä hyötyä on rahasta ja korkeista asemista, jos ne menevät " lapsen edelle" ?
Kommentit (7)
Itsekin olen kyllä korkeakoulutettu ja ihan hyvä vakipaikka on, mutta kun lapset tuli kuvaan, niin prioriteettijärjestys muuttui automaattisesti. En silti moralisoi ketään. Kukin tekee niin kuin parhaaksi tekee. Tietysti toivoisin aina, että päätökset tehtäisiin lasten ehdoilla, kun lapset ovat pieniä.
Itse olen maisteri, hyvässä ja arvostetussa työssä, mutta perhe tulee aina ensin ja niinpä hoidin lapset kotona 3-vuotiaiksi asti.
Joten ei voi kyllä yleistää, tosin tradenomeilla taitaa muutenkin mennä " aika lujaa" noin yleensä ottaen :)
Vaikka ehkä olette täydellisiä äitejä, olette myös aikamoisia moukkia arvostellessanne toisten elämää. Jonka ilmeisesti tunnette todella hyvin?
tenkin vahvasti.
Ja kyllä sen verran hyvin tunnen nämä ystäväni, että tiedän varaa olevan kyllä kotiin jäämiseen. Ura menee lapsen edelle. Sen heille suon, mutta saan kai asiaa täällä ääneen pohdiskella.
T: Ap
Miten onnistuit TÄSTÄ aiheesta vääntämään tradenomi/maisteri-keskustelun? Jep, sulla on omakohtaista kokemusta asiasta näköjään...syihin en ota kantaa, mutta oudolta kuulostaa tuo tradenomien leimaaminen.
Eiköhän nyt kuitenkin sovita niin, ettei tässä asiassa koulutuksella ole kerta kaikkian YHTÄÄN MITÄÄN tekemistä.
Jos tradenomeilla " menee lujaa" teidän duunipaikalla ja sinulla on jäänyt asiasta selvästikin jotain hampaankoloon, niin yritä nostaa itsetuntoasi edes sen verran, ettet harrasta moista leimaamista.
Vierailija:
Itse olen maisteri, hyvässä ja arvostetussa työssä, mutta perhe tulee aina ensin ja niinpä hoidin lapset kotona 3-vuotiaiksi asti.Joten ei voi kyllä yleistää, tosin tradenomeilla taitaa muutenkin mennä " aika lujaa" noin yleensä ottaen :)
kanssa ja oikeasti kaipaavat töihin. En tiedä mikä on lapsen paras, olla kotona vastentahtoisen vanhemman kanssa vai hoidossa. Ehkä tällaiset ihmiset " löytävät lapsensa uudestaan" kun ne ovat vähän isompia ja mielenkiintoisempia?
Itse FT ja lapsi hoitoon 2v
Lasten syntymän myötä ystävyyteni näiden uraäitien kanssa on unohtunut. Meillä on niin erilaiset arvot, huomasin ne jo opiskeluaikana, mutta nyt äiteinä olemme todella erkaantuneet toisistamme.