Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Abortti vai ei?

Vierailija
17.10.2007 |

Olen ihan alkuvaiheessa raskaana miehelle, jonka kanssa en seurustele. Seksisuhteessa olemme olleet jo 3,5 vuotta ja olen miettinyt pitkään sen lopettamista, mutta seksi on loistavaa. Suhteella ei ole tulevaisuutta, vaikka toisistamme välitämmekin ja olemme ystävystyneet vuosien varrella. Kumpikaan meistä ei ole enää naimisissa, seurustelusuhteessa tms., mutta tiedän takuuvarmasti, että mies haluaisi minun tekevän abortin. Itse olen aina vastustanut sitä, enkä ole vielä uskaltanut kertoa miehelle raskaudesta. Tein testin viikko sitten. Lisäksi pelkään keskenmenoa, koska vuodan hieman verta (ei kirkasta).



Minulla on murrosikäinen tytär avioliitosta ex-mieheni kanssa ja olen aina halunnut toisen lapsen. Lapset pystyisin itse elättämään, sillä olen suht. isotuloinen, mutta totta kai haluaisin mieluummin miehen rinnalleni. Lapsen biologisesta isästä ei sellaiseksi ole, kuten ei ollut exästäkään (hän sentään halusi isäksi, mutta rakastui toiseen pian vauvan syntymän jälkeen).



Kannattaisiko mielestänne kertoa miehelle vai katkaista välit ja jättää kertomatta? Tai kertoa vasta sitten, kun aborttia ei enää saa. Kannattaisiko tehdä abortti ja odottaa, että löytyisi sellainen mies, joka haluaisi naimisiin, lapsen jne. Toisaalta se on luultavasti jo myöhäistä, sillä olen jo 37-vuotias...



Kokemuksia ja kommentteja, please. :)

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnet raskauden jo koko kehollasi ja kaipaat lasta.

Jos keskeytät raskauden tunnet sen myös, kun se hormonimyrsky vaimenee. Ikävä syntymätöntä kohtaan saattaa tuntua musertavalta. varsinkin, jos olet jo periaatteessa keskeytystä vastaan.

Vierailija
2/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kertoisin raskaudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kertoisin raskaudesta miehelle myöhemmin ja antaisin hänelle mahdollisuuden olla isänä lapselle tai pysytellä poissa lapsen elämästä. Jos mies ei kiinnostuisi isyydestä, en vaatisi myöskään elatusmaksuja vaan ilmoittaisin isäksi tuntemattoman yhden illan jutun.



Tsemppiä sinulle vaikeassa asiassa. Päätit sitten mihin suuntaan tahansa.

Vierailija
4/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

pidin lapsen ja vauva nyt muutaman kuukauden. Lapsen isän kanssa meillä oli suhde reilun 3 vuotta ja mies ei halunnut lasta.

Nyt elän vauvan kanssa ja arki mennyt ihan hyvin, apua kannattaa lähteä etsimään ajoissa ja hommata kunnon tukiverkko varsinkin raskauden loppuun ja vauvan ollessa pieni.

Itselläni ikää 40 ja isompia lapsia myös.

Vauvan isä ei halua olla tekemisissä vauvan kanssa, on kyllä nähnyt hänet kerran.

Vierailija
5/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis piti vielä sanoa, että itse päätät teetkö abortin vai pidätkö lapsen.

Mutta isälle kannattaisi kertoa kuitenkin ja miettiä lapsen tulevaisuutta koska lapsella oikeus isään ja voi isän kaivaa esiin täyttäessään 15 vuotta, silloin myös lapsella oikeus vaatia isyysselvitystä.

Vierailija
6/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on reilua kertoa, silläkin uhalla ettei isä tahdo olla lapseen missään yhteydessä. Lapsi varmasti jossain vaiheessa tahtoo tietää edes jotain biologisesta isästään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luultavasti mietin asiaa vielä pari yötä ja kerron sitten miehelle. Jos pidän lapsen, niin hän saa valita, että onko mukana lapsen elämässä vai ei. Todennäköisesti ei ole, mutta asia tulee vaivaamaan häntä aina, enkä haluaisi satuttaa miestä. Valitettavasti tässä ei ole sellaista vaihtoehtoa, joka ei satuttaisi jotakuta. Aborttiin en todennäköisesti pysty.



Elatusmaksuja tms. en mieheltä missään tapauksessa halua, mutta isyyden tunnustamista ja sitä kautta myös elatusvelvolliseksi ryhtymistä ei käsittääkseni voi estää, jos mies sitä haluaa. Elatuksen määräksi voidaan onneksi sentään sopia myös 0 euroa.



Vierailija
8/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiennyt sitä, että 15 vuotiaana voi vaatia isyysselvitystä. Pitää jatkaa asioiden selvittelyä...

Kiitos!

Vierailija:


siis piti vielä sanoa, että itse päätät teetkö abortin vai pidätkö lapsen.

Mutta isälle kannattaisi kertoa kuitenkin ja miettiä lapsen tulevaisuutta koska lapsella oikeus isään ja voi isän kaivaa esiin täyttäessään 15 vuotta, silloin myös lapsella oikeus vaatia isyysselvitystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä nyt hyvä nainen miehen takia aborttia tee! Pärjäät varmasti yksin vauan kanssa. Mieti rauhassa kerrotko miehelle. Ei sillä ole kiire.

Vierailija
10/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kävin tämän vauvan kanssa lastenhuoltajalla isyydenselvitysasioissa ja elatusasioissa ja siellä lastenvalvoja kertoi että lapsella oikeus isyydenselvitykseen 15 vuodesta alkaen jos lapsi sitä itse haluaa selvittää. Selitettiin kaikki muutkin asiat mielestäni todella tarkasti.

Kannattaa selvittää ja miettiä mahdollisia eteen tulevia asioita, koska lapsen pitäminen vaikuttaa kuitenkin moneen ihmiseen, suku on olemassa vaikka kuinka yksin tahtoisi lapsen pitää. Joskus ne vauvatkin kasvavat ja alkavat kysellä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet jo yhden lapsen kanssa pärjännyt, tiedät mihin olet ryhtymässä. Nuorena toisaalta jaksaa valvoa paremmin. Mieti tukiverkko tarkkaan.

Vierailija
12/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis kiusattu lapsena yms., kun asuivat pienellä paikkakunnalla ja vanhempien suhde ei kestänyt päivänvaloa. Mies ei halua lapsia. Ei minun kanssani, eikä muidenkaan kanssa. Hän täytti juuri 50-vuotta (minä olen 13 vuotta nuorempi) eli on yleensäkin ottaen aika vanha isäksi... Kuten myös minäkin olen aika vanha äidiksi, mutta onneksi minulla sentään on yksi lapsi jo ennestään ja tiedän sen, mitä yksinhuoltajuus merkitsisi (hyvässä ja pahassa).

Mies murtuu ihan kokonaan, kun kerron, että olen raskaana. Tavallaan haluaisin siis säästää hänet tältä tiedolta ja mieluummin katkaista välit. Toisaalta hän kyllä kuulisi ennemmin tai myöhemmin joltain yhteiseltä tuttavaltamme raskaudesta/lapsesta eli tämä ei taida olla potentiaalinen vaihtoehto... Ehkä suurin kysymys onkin se, että kerronko asiasta jo nyt vai vasta sitten, kun ei enää voi tehdä aborttia?

ap

Vierailija:


Älä nyt hyvä nainen miehen takia aborttia tee! Pärjäät varmasti yksin vauan kanssa. Mieti rauhassa kerrotko miehelle. Ei sillä ole kiire.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kerro raskaudesta vasta kun 12 viikkoa on kasassa tai olet nähnyt ultran kautta että on oikeasti kyseessä sikiö eikä esim. tuulimuna.

Vierailija
14/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

- sitten on suurin keskenmenon riski ohi, turha kertoa jos vielä saattaa huonostikin käydä

- olet varmistunut ultrassa että kaikki ok

- ei painosta sinua aborttiin



Kaikella on tarkoituksensa. Ehkä tämä on sille miehellekin jollain tapaa kasvunpaikka vaikka tietenkin hän saa itse valita kantaako mitään vastuuta lapsesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kun teet päätöksesi, pysy rohkeasti siinä ! Älä mieti ja vatvo liikaa miehen kantaa. Fakta on että hän on isä ja jos ei rohkene isyyteen niin se ei siitä ihan äkkiä muutu. Jos elättelet haaveita että lapsen pitäminen saisi miehen muuttamaan kantaansa, on riski että petyt.

Mieti mikä on motiivisi haluta pitää lapsi.

Pärjäät kyllä kun olet saanut päätöksen tehtyä, jos siis päädyt pitämään lapsen. Ja selviät kyllä jos päädyt aborttiin.

Vastuu lapsesta on kuitenkin suuri ja työmäärä yksinhuoltajana ISO.

Vierailija
16/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on toki paljon kavereita, mutta hyviä ystäviä ja potentiaalisia lastenhoitajia vain vähän. Työni on sellainen, että joudun tekemään ilta- ja viikonlopputöitä, mutta rahallahan noita lastenhoitajia saa... Omat vanhempani ja lähisukulaiseni asuvat kaukana, enkä voi muuttaa tyttäreni vuoksi heitä lähelle. Haluan siis, että hän saa asua lähellä isäänsä. Ex-aviomiehelläni on siis uusi perhe lapsineen päivineen, mutta tyttäreni viettää lähes puolet ajasta isänsä luona (pääsyynä epäsäännöllinen työni).



Minulla ei ole syyllinen olo siksi, että olisin jättänyt ehkäisyn väliin tms. En kuitenkaan olisi halunnut, että tämän masuasukin isä joutuu tällaiseen tilanteeseen, jossa ei missään tapauksessa halunnut IKINÄ olla. Mies kyllä tietää, että olen haaveillut lapsesta ja voi olla, että hän uskoo minun hankkiutuneen tilanteeseen tahallaan. Se minua eniten harmittaakin. Menetän hyvän ystävän.







Vierailija - 17.10. 20:21 vastaa tähän viestiin

Syyllisyys painaa ? Raskaaksi tulo ei yllätys kuin miehelle ?

Olet jo yhden lapsen kanssa pärjännyt, tiedät mihin olet ryhtymässä. Nuorena toisaalta jaksaa valvoa paremmin. Mieti tukiverkko tarkkaan.

Vierailija
17/17 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerrot miehelle hyvissä ajoin raskaudesta ettei kuule asiasta jostain muualta. Voi olla ettei mies halua koskaan enää nähdä sinua eikä tulevaa lasta, mutta sinä kyllä pärjäät.



Toisaalta miksihän mies ei haluasi kantaa vastuutaan lapsesta, vaan jättää lapsen ja äidin samaan tilanteeseen kuin isänsä aikoinaan..