miten 11kk teil muilla osaa syödä leipää tms.tukehtumatta siihen?
meilä kävi näin tänää, 11 kk tyttö söi vaaleeta leipää, on ennen kin syönyt , useemmin kyllä tummaa leipää, mutta sillä oli leipä pala kädessä josta sitten haukkasit aina palan , söi ja nielas, sitten otti seuraavan jne. seurasin koko ajan syömistä kunnes otti uuden haukun ja alkoikin kakomaan yhtäkkiä, ja yritti oksentaa..otin syöttäristä nopeesti pois ja yritin lyödä selkää(olen siis ensiapu kurssin käynyt jo ammatinikin puolesta mutta tässä tilantees oman lapsen kohal en tod.muistanut mitää pitää tehdä jos lapsi meinaa tukehtua)! ei ollut hyötyä, sitten otin jaloista kii pää alas päin ja lattialle tippu oiee pullamössö palan, vieläkin kakoi ja yritti itkeäkin, säikähti itsekin, ja työsin sormen suuhun(jota yirtti pitää kiinni), eli väksin kaivoin kurkusta vielä yhen palan mössöksi mennyttä leipää), varmaan raapasrin kynnellä samalla kun verta oli kynnessä, ,sitten helpottui, sitten itki siihe kauan, varmaan säikähdystä, ja halus halia äitiä vaan koko ajan! voitte uskoa kuinka mun sydän heitti kuper keikkaa!!=(
miten ihmees enää uskallan antaa enää mitää tollasta itse syötävää, mulle tuli kauhee paniikki, en haluu enää antaa ikinä mitään tollsta, pitääkö mun antaa valmiiks pieniä paljoa eikä siis antaa lapsen syödä ite, mutta miten hän oppii itse haukkaamaan mitään jos en anna. mä oon vielki ihan paniikis täs, kauheeta jos en ois aanu sitä palaa pis, ois tukehtunut eikä taatusti ambulanssi ehdi ajoissa, ois voinu kuolla.
sit kun noin pieni ei ees tajua mitää, säikähtää vaa iteki, aikuinenha tajuu ite ruveta yskiii jne. mut toinen ei tajua ees miksei meinaa saada henkeä. entä jos näin käy vaikka lapsen ollessa hoidossa mummolassa, ei mummot osaa antaa ensiapua, miten tollasta voi antaa anteeks jos tapahtuski jotai hoidos ollessa, musta tuli aivan neuroottinen tän aisan suhteen, sanoin ainaki kaikille ettei saa antaa enää mitään itse syötävää...nyyh=(
onko kellää vastaavaa kokemusta... näin meillä muuten kävi joskus pari kk sit jonku ruuan kans, en muista minkä ,ei ihan näin pahasti mut kuitenki nniin et alko kakomaan ja otin sormella pois suusta ruuat...=(
Kommentit (3)
syö näkkileipää, naksuja ja riisikakkuja pilkkomattomina, mutta pehmeän leivän annan suuhun sopivina paloina ja seuraavan palan vasta kun näyttää edellisen nielleen. Tosin tyttö ei muutenkaan ole mikään hamsteri vaan jos seuraavan palan antaa kun edellinen on vielä suussa, hän ottaa sen käteen mutta ei laita suuhun. Muutenkaan tyttö ei ole mikään sihtikurkku vaan kiinteiden aloituksesta asti on menty tyylillä " mitä kokkareisempi, sen parempi" - siis vauvan mielestä. Kerran on vetänyt omenanpalan kunnolla kurkkuun. Nappasin syöttötuolista lapsen samantien pää alaspäin ja napautin kunnolla lapaluiden väliin. Kerrasta lähti pala kurkusta, ei kumpikaan ehditty kunnolla edes pelästyä. Jälkeenpäin ihmettelin vaan miten sellainen refleksi niin nopeasti tulikin. Kiva oli tietty nähdä että osaa tarpeen vaatiessa toimia :-)
parempaa neuvoa ei ole kuin että anna pehmeä leipä paloina jos vauvalla on tapana kerätä suunsa liian täyteen. Kyllä se puremaan oppii muunkin ruuan kanssa kuin tuollaisen joka kunnolla klimppiytyy suussa.
Nypin edelleen leivän pieniin palasiin kohta 1-vuotiaille pojilleni. Jos annan kokonaisen pojat änkee koko käntyn suuhunsa kerralla ja tukehtuu... Mikään kovin kova ei mene (ei riisikakut, ei näkkileipä tms), koska aiheuttava yskänpuuskan. Korkeintaan jotain Cheerios -muroja olen antanut ajankuluksi.
Tukehtumistilanne oli esikoisella aikoinaan - maissinaksu 6kk iässä. Jouduin myös pitämään päätä alaspäin ja hakkaamaan lapojen väliin, onneksi meni ihan vaistomaisesti oikein, vaikken ollut perehtynyt toimintatapoihin. Selvittiin siis perusteellisella järkytyksellä.
Mä olen antanut lapsille leipää n. puolivuotiaasta asti (jolloin söivät muutenkin kaikki viljoja), eikä ole onneksi ongelmia tullut. Lähinnä vasta nyt kun nuorempi on 1v8kk, hän tunkee suuhun niin paljon ruokaa kun saa, mutta tietysti tässä iässä osaa jo sylkeä ne suusta pois, mutta muutaman kerran on enemmän yskinyt jolloin ollaan sitten tyhjennetty suu.
Eipä tästä siis apuja ollut muuta kuin se, että kannattaa aina ennen seuraavan palan antamista vahtia että suu on tyhjä.