Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua, olkaa niin kilttejä..!
14.10.2007 |
Ihmissuhdeasioita.. toivottavasti jaksatte pistää nyt ne keittiöpsykologin piirteenne peliin ja vastailla.
Olen ollut sinkkuna kolme vuotta, takana kaksi pitkää suhdetta. Toinen oli narsisti, toinen psykopaatti. Koskaan en ole ollut " normaalissa" suhteessa, enkä taida edes tietää mitä on oikea rakkaus.
Tässä kolmen vuoden aikana olen käynyt itsekseni läpi helvetillisiä suhteitani, joissa meinasin oikeasti menettää henkeni. Elänyt yksin, ja oppinut rakastamaan itseäni ja olemaan onnellinen. Rakkauttakin olen kaivannut, mutta se suurin kiihko on mennyt ohitse. Olen onnellinen, minä ja lapseni.. en osaa ajatella edes ketään muuta tänne, meidän elämään.
Nyt olen tavannut tavallisen miehen. Kiltin, huumorintajuisen, älykkään. Ei mitään viitteitä luonnehäiriöistä, ihan normaali suomalainen mies. Ollaan tavattu, sähköä ilmassa.. mies vaikuttaa ihastuneelta.
Mutta minulla ei ole mitään kokemusta normaalista suhteesta, eikä sen alusta. Olisin heti ensi tapaamisella odottanut vanhaan tuttuun tapaan rakkauden tunnustuksia, kosintaa ja lupauksia tähdistä taivaalla. Tämä mies vain ei sitä tehnyt. Suuteli, piti hyvänä, katseli silmiin. Sovittiin että tavataan uudelleen.
Mutta ei mitään siitä, koska tavataan. Ok, ollaan yhteydessä päivittäin mesen ja kännyn kautta. Tapaamisenkin jälkeen mesessä oltu. Mutta olen niin epävarma. Ei mitään kuiskauksia kaipuusta (nähtiin viimeksi päivällä, tänään), ei mitään kiihkoa, ei paloa.
Vanhastako tottumuksesta kaipaan " kaikki heti tänne nyt" -menoa vai onko tässä jotain joka minua satuttaa? Pelkään niin paljon, että sydämeni särkyy.. Odotanko liikaa, heti alkuun? Miten mun pitäis käyttäytyä?
Mitä ihmettä kahden normaalin ihmisen välillä tapahtuu kun suhde on vasta alussa? Kertokaa, mä en oikeasti tiedä.
Kommentit (7)
Ei oo kaikki kotona jos lupaillaan ensitreffeillä ikuista rakkautta ja uskollisuutta ja kuumaa seksiä lopuksi iäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lapseni ovat nähneet tasan kaks miestä eroni jälkeen. Viimeisimmästä on yli vuosi aikaa. Joten älä murehdi. Seksiäkään en ole harrastanut kuukausiin, joten voit huokaista helpotuksesta.
Teille muille..
Tiedän että narsistit ovat niitä jotka lupaavat ensitreffeillä kaiken. Mutta en ole tottunut muuhun. En tiedä enkä tajua yhtään, mitä tuo mies minusta ajattelee. Olinko hetken huvi, joku joka ehkä kosketti? Vai jotain johon hän ihastui? En tiedä, en ymmärrä, en tajua miten mun pitäis olla?
Päällä on kamala lapsellinen uhma. Että pitäis saada sitä ihailua ja kiihkoa, ihan keltä vaan, nyt heti. Näyttää jotain.. Kipeää.
Tiedän senkin, tai toivon ehkä, että jos eteeni tulisi mies joka olisi kiihkeä heti alusta.. juoksisin karkuun. En tahdo enää samanlaisia suhteita kuin mitä nuo kaksi aiempaa olivat. Mutta kun en osaa muutakaan..
:(
ap
Oiskohan paikalla ketään narsisitsesta suhteesta lähteneitä? Tuntuuko tutulta tilanteeni..? Tuo typerä uhma ja kaikki..
Minulla on ehkäö tässä mies, jonka kanssa olisi mahdollisuus vaikka mihin. Ja mielessäni vain pyörii että haluan tuntea ja kokea jotain kiihkeämpää.. yhden illan suhde, kiihkoa ja intohimoa.. ja jättää kaikki siihen.
Ei minusta taida olla oikeisiin ihmissuhteisiin :((
ap
tosin mun ex ei ollut varsinaisesti mikään narsisti, omalla tavallaan ihan mukava mies, mutta ei minulle sopiva.
Hän oli heti suhteen alussa puhumassa rakkaudesta, antoi kotiavaimensa minulle, puhui yhteisestä tulevaisuudesta, oli kiihkeä, soitteli ja tekstasi lemmenviestejä jatkuvasti. Sittenkin kun asuttiin jo yhdessä soitteli jos olin paria tuntia pitempään poissa kotoa, tai joskus jo samantien kun olin lähtenyt. Sanoi ikävöivänsä. Meillä oli todella kiihkeää, ja totuin siihen että mies on koko ajan kimpussa, puhumassa, halimassa, kertomassa rakkaudestaan.
Mutta ne oli vain sanoja, teot puhui sitten toista ja homma ei toiminut.
Minäkin olen juuri tavannut ns. tavallisen miehen. Toisella tapaamisella sanoi sen verran että on vakavissaan etsimässä kumppania, mutta muuten ei ole ollut kiihkeä tai tehnyt mitään suuria rakkaudenjulistuksia. Jos ollaan vaikka maanantaina sovittu että tavataan perjantaina niin ei soittele tai laittele siinä välissä ylimääräisiä viestejä, ja minä olen jo epätoivon partaalla ja ajattelen että hän on unohtanut ja hyljännyt minut, vaikka tulee sitten sovitusti treffeille ja meillä on mukavaa yhdessä. Olen ollut todella ahdistunut tämän takia koska en ole tottunut tällaiseen, mutta nyt olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää hänen tapaansa toimia. Häneen voi oikeasti luottaa, jos jotain sanoo sen sitten tekee, ei turhaan puhu suurista tunteista tai yritä hurmata jollain muulla konstilla.
Ja oikeastaan tämä on alkanut tuntua aivan ihanalta, exän kanssa rupesi jo ahdistamaan kun hetkeäkään ei saanut olla " yksin"
Ehkä tää tästä.. Epävarmuus vaan ei ole mukavaa, pettymykset pelottavat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kahden kuukauden päästä - tämä olisi siis vaikka siinä joulun alla. Anna (tai pakota) itsesi nauttia vain tapailusta! Älä rakastu vielä vaan tutustu, vähän niin kuin ystävään tutustuisit. Jos rakastut siinä ohessa, hyvä niin!
Hiljaa hyvä tulee. Etene rauhassa :)