Yhden lapsen äidit - naureskeletko joskus monen lapsen äideille.
Sellaisia touhomarttoja kun ovat ilman omaa elämää.
Kommentit (10)
Minulle vittuillaan, kun minulla on " vain" yksi lapsi- en tiedä mistään mitään, ei ole hajuakaan elämän rankkuudesta jne.! Ilmeisesti ainoa oikea tapa on tehdä väh. 2 lasta peräperään ja elää asuntovelkahelvetissä, koska PITÄÄHÄN lapsilla olla oma piha jossa leikkiä! :D
Ps. Jos jonkun mielestä pääsen helpolla niin tiedoksi että se yksi lapsi on tietoinen valinta (siis kahden sijaan)...
en kun olen vetänyt herneen niin syvälle nenuun ettei oo aikaa kun sitä sieltä kaivelen pois.:=)
Koti kaaoksessa, ei aikaa mihinkään omaan juttuun, lapset käyttäytyvät kuin apinat koska kukaan " ei jaksa enää yrittää komentaa" heitä.
Heillä kaikki lapset pieneillä ikäeroilla (1-2v) ja meno sen mukaista, mies paljon poissa kotoa ja äiti yksin lauman kanssa. Taloudellisesti tiukkaa ja tuntui ettei hän kerennyt ollenkaan keskitttyä vauvaansa ja nauttia tästä.
Välillä hävetti kun itse sain olla tämän ainokaiseni kanssa, työnnellä häntä uusissa rattaissa ja nauttia rauhallisesta kotielämästä. Nyt meillä kaksi lasta ja heillä 8, yhä joskus sama olo.
Ehkä tuo ystäväsi nautti/nauttii kotonaolosta ja lapsistaan säälien samalla sinua jolle materia ja uudet lastenrattaat ovat tärkeämpiä kuin oma perhe. Tuskin hän olisi yhtään lapsistaan valmis vaihtamaan uusiin rattaisiin ja hienoon kotiin.
Vierailija:
Ehkä tuo ystäväsi nautti/nauttii kotonaolosta ja lapsistaan säälien samalla sinua jolle materia ja uudet lastenrattaat ovat tärkeämpiä kuin oma perhe. Tuskin hän olisi yhtään lapsistaan valmis vaihtamaan uusiin rattaisiin ja hienoon kotiin.
Minä käsitin, että 9 sääli tuota monen lapsen äitiä kun tuntui ettei tällä ollut aikaa nauttia vauvasta ja elo vaikutti muutenkin stressaavalta. Ja 9:lläkin oli jo kaksi lasta, joten tuskin se materia on perhettä tärkeämpää hänellekään vaikka uudet, toimivat ja ehkä nätitkin vaunut hänestä ovatkin kivat.
Ymmärsit ideani. Tarkoitin lähinnä sitä että saadessani esikoiseni koin hänen vauva-aikansa todella ihanana. Oli upea tunne kun sai olla rauhassa kotona ja nauttia pienestä vauvasta, samoja tunteita jaoimme usemammankin kaverini kanssa. Kuitenkin tämän suurperheen äidin luona tuli erilainen olo. Hän itse puhui usein väsymyksestään ja siitä kuinka ei muista lapsistaan mitä kukakin on missäkin iässä tehnyt jne. Päivien pyörittäminen oli ja on yhä täyttä työtä, aina joku isompi ympärillä pyörimässä niin ettei edes imettäessään pysty keskittymään vauvaan rauhassa.
En tiedä miten materialisti ole, tykkään kyllä kaniistä ja siisteistä lasten vaatteista ja tavaroista. koska haaveenamme oli 2-3 lasta, niin ostettiin paljon kaikenlaista uutena niin että kestäisi kierrättää nuoremmillekin. silloin siis tuli outo olo kun tuntui että minulla oli vaunut ja tavarat " viimeisen päälle" ja toisella kaikki aikansa elänyttä.
Nyt meilläkin siis kaksi lasta ja kakkonen on perinyt vaatteita ja tavaroita isoveljeltään, jos vielä joskus kolmas saadaan niin vauvatavarat ja hyväkuntoiset vaatteet säästetään tällekin. Ikäero meillä vähän isompi, koska halusin tälläkin kertaa nauttia rauhallisesta vauva-ajasta niin että isoveli olisi jo hieman isompia ja itsenäisempi. Tietenkään asiat ei ole nyt niin kuin esikoisen vauva-aikana, mutta ihan mukavasti olen saanut tästäkin vauvasta nauttia. Enemmän kuin materiaa arvostan kuitenkin juuri sitä aikaa ja mahdollisuutta keskittyä lapsiin ja näiden kanssa olemiseen.
Tottaki ystäväni rakastaa lapsiaan eikä olisi heitä pois vaihtamassa. Toivoisin kuitenkin että myös hän saisi välillä helpotusta arkeen ja hieman omaa aikaa.
9
Tai ehkä ihan alussa. Ei suinkaan jatkuvasti, vaan mistäpä sinä raukka sen voisit tietää
Toisaalta vähän käy sääliksikin, kun meillä on ihan eri tavalla aikaa parisuhteelle ja perheenä touhuamiseen. Myös rahat luonnollisesti riittää paremmin virkistäytymiseen, kuin monilapsisissa perheissä...
Mutta jos olisi mahdollista, ja voisin vielä tulla raskaaksi, varmasti valitsisin mieluummin monilapsisuuden.
jotka valittavat kuinka ei ole yhtään omaa aikaa ja kuinka lapset ovat rasittavia ja koskaan ei oo mitään kivaa kun aina vaan pitää hoitaa lapsia jne jne marttyyrimeiningille. Luulisi sen olevan selvää että monta lasta vaatii enemmän kuin yksi.
Yleensä siis en, kun aniharva nyt on tuollainen koko ajan. Ajoittaiset purkaukset on ihan ymmärrettäviä.