Hämmentynyt olo. Ystävä ollut niin masentunut, ettei ole jaksanut edes hampaitaan harjata

Lääkityksen säätäminen on pitkä prosessi, joten jos lääke ei heti tunnu tepsivän, se ei merkitse, etteikö se voi kuukausien aikana alkaa tehotakin - masennuslääkkeiden vaikutuksen alkaminen ei välttämättä ole päivien asia.



Mutta ilman muuta kannattaa kannustaa olemaan sinnikkäämpi. Tietenkin voi ajatella, että jos kaverisi sentään kykenee sinnittelemään, masennus ei ole kovin paha VIELÄ. Mutta se voi hoidotta pahentua vaikeaksikin, joten nyt olisi hyvä tilanne toimia.

Äitiyden haasteet voi toisilta viedä voimat todella. Väsyminen ei ole sama asia kuin masennus! Ja kansankielellä puhuttu masennus esim. sateiset päivät masentaa, eivät ole sitä masennusta, jota hoidetaan lääkkeillä. Se on ihan toinen juttu!

Mun mielestä voisit kysyä ystävältäsi, että mikä se masentaa sitten niin kovin. Voisit olla kuuntelevana korvana, jo pelkkä puhuminen toiselle voi auttaa. Sitten voisitte miettiä yhdessä, mistä asioista ystäväsi voisi piristyä, mikä ois sellaista mukavaa tekemistä, mistä hän saisi voimia.

Onko ystäväsi yksinhuoltaja/ onko lapsi tai lapset raskaita hoidettavia/ onko mies paljon töissä/ onko ystävälläsi muita sosiaalisia kontakteja kuin sinä/ milloin viimeksi hän on käynyt lomalla siis vaihtanut ympäristöä? Tällaiset asiat esim. voivat viedä kovasti voimia ja väsyttää - kansankielellä siis masentaa. Niihin muutosta hakemalla voi helpottaa tilannetta, mutta näissä tilanteissa ei masennus lääkkeet auta millään tavoin. Olemalla ystävä, voit parhaiten auttaa.

Itse olen seurannut ystäväni taistelua masennusta vastaan ja hoidon puolesta jo kohta pari vuotta. Tänä aikana masennus pahimmillaan meni jo sykoottiseksi, ja ystäväni oli täysin eristynyt. Nyt eräänlaisessa hoitojärjestelyssä, mutta yksilöterapiaa ei ole saanut päivääkään. Katsos, kela toimii tukipäätöksiä antaessaan siten, että jos olet liian masentunut et saa terapiaa (tukipäätös oikeuttaa vain yhteen terapiajaksoon, ja jos oletetaan, ettei tämä auta ihmistä, ei tukipäätöstä anneta) ja jos taas olet liian terve, et saa silloinkaan terapiaa (sairaammat menevät jonossa ohitsesi). Saa siis olla hyvin kapealla sektorilla masentunut, jotta yhteiskunta viitsii hoitaa...



En osaa neivoa sinua valitettavasti mitenkään. Itse olen yrittänyt olla tukena. Kuunnella, auttaa käytännön asioiden hoitamisessa, auttaa byrokratiaviidakossa sotimisessa. Aika kuluttavaa ja masentavaa tämä on ollut itsellekin. Toivottavasti sitä itse pytyy terveiden kirjoissa, sillä tämän maan yleinen mielenterveyshoito on ihan perseestä.

välillä helpottaa. nyt taas menossa kausi, ettei jaksa mitään muuta kuin nukkua. mutta pakkohan sitä lasten kanssa on jaksaa. olin välillä töissä, mutta pakenin sieltä takaisin kotiin vapaille, koska en jaksanut tehdä niitä. mutta kun puhun jollekin, olen kuin durasel tai ainakin niin reipas, että en saa edes sairaslomaa. valittaminen kun ei kuulu arvoihin.



en tiedä oikein, mikä ystävääsi auttaisi. kai sitä vaan pitää tsempata. vaikka sitähän juuri ei saisi kai sanoa. yksi lääkäri antoi kerran masentuneelle kuurin: joka aamu ylös ja päiväsi laskettelurinteeseen ja sitä joka päivä kk ajan. ei kuulemma enää masentanut, kun oli tullu tilalle muuta.



että kaipa sitä vain pitää innostua elämästä ja jostakin tekemisestä. vaikka minäkin mielummin makaisin peiton alla.

ja turha sanoa että etsi jotain mielenkiintoista, masentuneelle mikään ei ole mielenkiintoista eikä mistään saa iloa. Voi pystyä tsemppaan pakolliset askareet mutta mitään iloa ja lämpöä semmoisesta ihmisestä ei lapsellekaan ole tai puolisolle.



Jos terapiaa ei saa niin edes lääkekuuri, ja tiedän että jollekulle on työpaikan vaihto tms. auttanut, jostainhan se lähtee alkuun, lähiomaisen kuolemasta, vaikeuksista työpaikalla, umpikuja-elämäntilanteesta.

Itse olin samanlainen, ja löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta.

Kun menen ihmisten ilmoille niin peseydyn ja tsemppaan. Mutta se on niin kamalan raskasta että en juuri ihmisten ilmoilla käy. Makaan kotona paskakasan päällä eikä lapset saa edes ruokaa :(