Lue keskustelun säännöt.
Kaverini ulkomaalainen mies, 9 v Suomessa, valittaa kun ei saa töitä.
09.10.2007 |
Hän ei puhu Suomea, kun ei kuulemma kiinnosta oppia. Hän osaa enkkua ja se saa riittää. Suomi on ihan paska maa kuitenkin.
Hänellä ei ole ammattitutkintoa.
Mun mielestä ei oo mikään ihme, jos ylimielisesti Suomeen, suomalaisiin ja suomen kieleen asennoituva, kielitaidoton ja ammattitaidoton ihminen ei saa töitä :D Ei sillä ole rasismin kanssa mitään tekemistä.
Mullakin on ulkomaalainen mies. Hän on ollut Suomessa 2,5 vuotta ja on vakituisessa työpaikassa. Hän päivitti kotimaassaan saatua ammattitaitoa täällä ja sai todistuksen siitä. Hän opetteli kielen heti, kun muutimme Suomeen. Ja hän muistaa, ettei ole isäntä täällä, vaan vieras. Ei hän suomalaisille pokkuroi ja nöyristele heidän edessään, mutta ei katso heitä (meitä) nenänvarttaan pitkin eikä pidä itseään meitä suomalaisia parempana, koska ei sitä edes ole (ei kyllä ole huonompikaan, vaan täysin samanarvoinen).
Molemmat miehet on Lähi-Idästä ja muslimeja uskonnoltaan. Kaverini ja hänen miehensä eivät ollenkaan tunnu ihmettelevän sitä, miksi muut saman maan kansalaiset on töitä saaneet. Kannattaisiko katsoa peiliin kenties.
Kommentit (6)
Onhan se kyllä huono asenne jos ei viiti opetelle kieltä ja jos pitää Suomea huonona maana.
Minunkin mieheni on maahanmuuttaja, muslimi muuten, Afrikkalainen ja hän puhuu täydellisesti suomenkieltä, opiskelee ja tekee siinä sivussa töitä. :) Tosin hän on tullut Suomeen jo lapsena, n. kymmenvuotiaana. Ei voi muuta sanoa kuin että mieheni on sopeutunut todella hyvin.
Ehkäpä ystäväsi miehen olisi syytä hieman tarkistaa asennettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asuin rapakon toisella puolella perheen kanssa ja fakta oli, että pakko oli alkaa elää niin kuin sikäläiset, että itse ja lapset ei olisi silmätikkuna ja puheiden keskipisteenä.
Meillä lapset ei siis enää käyttäneet haalareita jaan farkkuja ja toppatakkia talvellakin. Ei Kuomia vaan jotain söpöä. Turha oli haaveilla makaroonilaatikon ja nakkikeiton syöttämisestä, pitsat, donitsit ja mac n cheese oli meillä normaali aruokaa koulussa ja kotona =(
No nyt ollaan Suomessa onneksi ja mässäily loppui.
Muutenkin oli pakko elää sikäläisten tapojen mukaan meidän aikuistenkin.
Oliko pakkoa puhu mac(aroni a)n(d) cheese:stä. Nyt tekee sitä ihan hirveesti mieli! Oi apua... Miten jotain niin älytöntä voikin oikeesti tehdä mieli.
Vastustaa kaikkea uudessa maassa, kieltä, tapoja tms. Johtuu koti-ikävästä, ei ole sopeutunut tänne. Kurja juttu :( Kannattaisi heidän miettiä onko ihan pakko asua Suomessa, jos noin hankalaa toiselle on.
Kaikille tulee tuo vaihe uudessa kulttuurissa, mutta siitä pääsee yli kun sen tajuaa olevan normaali osa ja lähtee reippaasti integroitumaan. Jos ei lähde vaan jää märehtimään, käy just noin kun tuolle miehelle.
vähän sama, kun asuin Ranskassa ja ne muut tytöt ihmetteli kun opin niin nopeasti puhumaan ranskaa.. juu-u.. olin muuten ainoa, jolla oli ranskalaisia ystäviä ja joiden kanssa olin tekemisissä viikossa monta kertaa.. muut olivat koulussa yhdessä ja baarissa vain suomalaisten porukassa.. maassa maan tavalla, näin se vaan on..