Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko eron paikka vai ?
27.10.2008 |
Meillä kaksi pientä lasta ja minä kotona. Päivä päivältä alkaa tuntua enemmän siltä, että olen ihan väärän miehen kanssa.
Seksi ei kiinnosta pätkääkään, mies ärsyttää ja inhottaa mua. Tuntuu, että meillä on aivan erilaiset ajatukset monista asioista, vaikka kaikesta oltiin ennen lapsia puhuttu. Ehkä mies on muuttanut mieltään tai jotain, mutta esim. lasten kasvatuksessa tekee mun mielestä asioita ihan hölmösti, todella vanhanaikaisesti.
Haluaisin kuulla onko muut jatkaneen samanlaisessa tilanteessa vai eronneet? Miten tästä pääsee yli ja alkaa taas arvostaa miestä?
Kommentit (10)
En vaan tiedä miten saisin miehen lähtemään terapiaan kanssani.
Tilanne ahdistaa erityisesti siksi, että en haluaisi erota. Olen aina ajatellut, että avioliitosta pidetään kiinni ja suhteen eteen tehdään töitä ihan viimeiseen saakka. En siis oletakkaan elämän aina hymyilevän, mutta nyt on jo n. 1.5 vuotta tuntunut todella ankealta tämä liitto.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaan vaan, että kyllä ihan normaalissakin liitossa tunteet välillä laimenee ja siihen vaikuttaa hormonaalisetkin jutut esim. imetysaikana ite olen seksin suhteen, et ei vois vähempää kiinnostaa ja mies tuntuu todella torvelolta.
Voisitte koittaa päästä vaikka Perheasiain neuvottelukeskuksen asiakkaiksi pariterapiaan, se on maksutonta palvelua kirkon taholta, siellä on psykologeja.
Miehen kanssa on todella vaikea puhua, hän vain pyrkii loukkaamaan minua, eikä ole rehellinen vaan tekee keskustelusta jonkun ihme valtataistelun. En enää jaksaisi keskustella kun ei siitä ole mitään apua. Pariterapiaa olen ehdottanut, mutta mies ei suostu.
Täytyy vielä yrittää ottaa asia puheeksi, hankalaa vaan kun en haluaisi lasten kuullen...
-ap
Nyt kun ajattelen asiaa, niin mies tuntuu aika etäiseltä, mielestäni henkistä yhteyttä ei siis ole.
Tuntuu ikävältä, mutta en usko, että minua kiinnostaisi mikäli mieheni kävisi vieraissa. Tai siis, kiinnostaisi periaatteellisella tasolla, sillä mielestäni ulkopuoliset suhteet eivät kuulu liittoon, mutta henkisesti se ei minua varmaan kovasti hetkauttaisi.
Kuinka kauan 9 on ollut miehensä kanssa ja minkä ikäisiä lapsia teillä on?
-ap
...ja tilanne paheni vain. Loppujen lopuski oli vastenmielistä palata töistä kotiin, ja kaikki toisessa inhotti.
Keskustelu ei auttanut, koin rakkauden kuolleen.
Hän olisi halunnut jatkaa, ja rakasti edelleen, mutta itse en edes halunnut "oppia rakastamaan" enää.
Lähdin suhteesta. Ero oli aika rankka, (olimme 7 vuotta naimisissa) ja syyllisyys kova, mutta koin tekeväni oikean ratkaisun. Parempi yksin, ja vapaana, kuin ahdistavassa suhteessa.
Tsemppiä asioiden selvittelyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa tai miten ymmärsit, että ero tosiaan oli ainoa ratkaisu?
Minä aina toivon, että mieheni nukahtaa mahdollisimman aikaisin, sillä en halua viettää kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan iltaisin.
ap
Olemme olleet yhdessä myös 11 vuotta. Olen kyllä kiintynyt mieheeni, mutta en enää jaksa taistella samojen asioiden takia, joita jo kymmenisen vuotta ollaan työstetty. Olen siis luovuttanut henkisesti, vaikka vielä yhdessä ollaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten voi tietyti käydä vuosia terapioissa ja saada aikaan jotain vähän välillä. Mutta tietyn pisteen yli mennessään suhdetta ei enää voi pelastaa. koska ihmisellä on olemassa tunnemuisti ja kemia. Mitä järkeä saada kymmenen vuoden työllä aikaan jokunen sidettävä hetki silloin tällöin? No ehkä se on jollekin elämää- mut kyllä mä kanssa kaipaisin elossaolon tunnetta sen toisen kanssa. Ja itse olen kyllä hyvin elossa- etten siitä vastuuta toiselle vieritä.
valintoja. Ennen naiset piti kulissit pystyssä ja näivettyi sisäisesti ukkokutansa vierelle. Mut tarviiko niin enää tehdä...
Musta tuntuu samalta, en jaksa käydä läpi niitä samoja keskusteluja parin kuukauden välein, kun aina palataan samaan. Tuntuu, että koko suhde on puurtamista ja taistelua ja jankutusta.
Minä myös välitän miehestäni, mutta välillä toivon, että hän vain lähtisi.
ap
Alue: Aihe vapaa
Itse kamppailen samankaltaisten asioiden kanssa...