Milloin voin lakata vertaamasta itseäni äitiini??

Elän omaa äitiyttäni tavallaan koko ajan oman äitini varjosta. Vertaan jatkuvasti itseäni häneen. En pysty näkemään omia vahvuuksiani, näen vaan heikkouteni, missä olen häntä huonompi.

Äitini oli loistava ruuanlaittaja. Hän laittoi monipuolisesti ruokaa, leipoi usein ja järjesti illallisia ystävillemme. Äiti oli sosiaalinen, hänestä pitivät kaikki. Äiti teki paljon käsitöitä, kutoi villapaidat, sukat, lapaset...

Äiti hoiti perheemme raha-asiat, oli kaikesta selvillä ja luki paljon. Äidillä oli aina omia projekteja.



Itse en ole juuri mitään tuota. Minulta puuttuu tietty suunnitelmallisuus, tarkkuus, luovuuskin ehkä... Tuntuu etten millään yllä hänen tasolleen.

Toisaalta panostan hirveästi lapsiin. Luen heille, pidän heitä paljon lähellä, kannustan, kehun, rakastan.. Vien lapsia harrastuksiin, lasten tapahtumiin, järjestän yllätyksiä, haluan ymmärtää heitä, HALUAN OLLA HYVÄ ÄITI piru vie. En vain " osaa" järjestää lastenkutsuja niinkuin äitini tai kestitsemään linja-autolastillista " tuosta vaan" .

Mutta miksi en vain pysty olemaan omalla tavallani äiti??