miten itkuherkkiä muiden ekaluokkalaiset ovat?

kiinnostais ihan oikeesti tietää, et miten normaalia tuollainen ison lapsen uhma nyyhkytys on?? ap

Meidän kuopus, poika on aika herkkä. Loukkaantuu herkästi ja kiukunkyyneleet tulee aika pian, on muissakin asioissa selkeästi herkempi kuin esikoisemme. Tyttö on poikaan verrattuna jopa "kova". Nyt jo iso tyttö, teini, mutta ei se koskaan ole ollut mitenkään erityisen herkkä lapsi itkemään tai loukkantumaan.

Meillä poika purskahtaa kyyneliin hyvinkin helposti, joskus oudoissa tilanteissa. Yleensä kyseessä on ollut jokin meidän välisemme keskustelutilanne. Kun kysyn syytä, hän satuilee kuinka häntä on kohdeltu väärin. Viimeksi istuimme ruokapöydässä syömässä ja hän olisi vielä sen jälkeen halunnut lähteä kaverin luo. Emme antaneet lupaa. Poika sitten soittaa kaverilleen, käskemme häntä pari kertaa lopettamaan puhelun ja laittamaan sen pois. Laittaessani astioita tiskikoneeseen hän lopettaa puhelun ja purskahtaa itkuun(suuriin kyyneliin), koska olemme huutaneet liian kovaa ja kaveri on suuttunut hänelle??? (Olin hieman korottanut ääntä ja sanonut tiukasti, mutta en huutanut.)

Hän myös suuttuu helposti ja on naama väärinpäin.

koulu on lapselle raskasta monella tapaa ja kyllä se itkuherkkyys on näkynyt meilläkin. Pitäisi olla yhtä aikaa iso ja pieni, miellyttää opettajaa, kavereita ja kotiväkeä kaikkia - ja tulee ristiriita ketä mielyyttää eniten.

Päivät on pitkiä ja tapahtumaa täynnä - oppimista riittää, luokat on isoja (yli 20 lasta ja yksi opettaja), luokissa todella eritasoista porukkaa eli yhdet villit vie huomion ja opetus ei etene..., sosiaalista asemaa etsitään luokassa kovasti ja siitä taistellaan, pitäisi pärjätä jo yksin ja osata pukea ja valita tekemisensä yms. aina oikein.... Syliinkin pitäisi päästä ja vahnemmilla olla aikaa olla seurassa ja samalla pitäisi ehtiä kavereitten kanssa ulos ja ja ja ja....

Näin ainakin meillä. Jutellen, sylitellen, paljon yhdessä touhuten, illat kotona olemiseen rauhoittaen - näin on meillä yritetty pärjätä tätä ekaluokan syksyä esimurrosiän kolkutellessa ovia. Ne tunteet on isot ja niitä on vaikea hallita - sen pienen ekaluokkalaisen ja myös sen aikuisen.

Todella hyvin muotoiltu. Ihan liikutuin, vaikka oma lapsi vielä eskari.

Näinhän se on.

t. Itsekin pienten opena ollut

koulu on lapselle raskasta monella tapaa ja kyllä se itkuherkkyys on näkynyt meilläkin. Pitäisi olla yhtä aikaa iso ja pieni, miellyttää opettajaa, kavereita ja kotiväkeä kaikkia - ja tulee ristiriita ketä mielyyttää eniten.

Päivät on pitkiä ja tapahtumaa täynnä - oppimista riittää, luokat on isoja (yli 20 lasta ja yksi opettaja), luokissa todella eritasoista porukkaa eli yhdet villit vie huomion ja opetus ei etene..., sosiaalista asemaa etsitään luokassa kovasti ja siitä taistellaan, pitäisi pärjätä jo yksin ja osata pukea ja valita tekemisensä yms. aina oikein.... Syliinkin pitäisi päästä ja vahnemmilla olla aikaa olla seurassa ja samalla pitäisi ehtiä kavereitten kanssa ulos ja ja ja ja....

Näin ainakin meillä. Jutellen, sylitellen, paljon yhdessä touhuten, illat kotona olemiseen rauhoittaen - näin on meillä yritetty pärjätä tätä ekaluokan syksyä esimurrosiän kolkutellessa ovia. Ne tunteet on isot ja niitä on vaikea hallita - sen pienen ekaluokkalaisen ja myös sen aikuisen.

näinhän mä sitä jo itsekkin olin vähän ajatellut.. onhan se lapselle rankkaa olla sekä iso että pieni yhtaikaa. ja sen lisäks tämä meidän esikoinen on kyllä myös tosi herkkä, et senänsä tuo itkeskely ei kauheasti yllätä.

minä vaan kun olen jo miettinyt kaikkia ongelmia kiusaamista ym. niin huoli oli kyllä kova. ap

tai jos muuten joku menee "pieleen". Ei ole kovin herkkä muutoin enää (siis puheelle), mutta aika pienetkin vastoinkäymiset (esim. jos ei saa nappia kiinni housuissa!) saa aikaan "raivoitkun".

Pari kuukautta on vissiin tsempannut oikein tosissaan, sillä ihmettelin oikein, miten "helposti" koulun aloitus meni. Meilläkin suhteellisen herkkä ja rauhallinen poika, joka on todella vilkkaassa, poikavaltaisessa luokassa. Tuntui kuitenkin sopeutuvat suht hyvin.



Nyt on alkanut valittaa, ettei jaksaisi mennä kouluun ja "miks ei aina voisi olla viikonloppu". Parin viime päivän aikana on myös purskahdellut itkuun pienistä asioista.



Täytyy nyt antaa oikein extra-annos hellyyttä ja huomiota vaikka poika saa sitä muutenkin aika paljon (olen kotona). Mutta ei kai sitä liikaakaan voi saada :)