jos on yhteishuoltajuus ja se halutaan muuttaa yksinhuoltajuudeksi

Mikäli etävanhempi haluaa joskus yhteishuoltajuuden takaisin, voi tuo uusi sopimus vaikeuttaa asiaa oikeudessa. Mitä järkeä on muuttaa yhteishuoltajuus yksinhuoltajuudeksi? Etävanhempi menettää muutoksen myötä paljon oikeuksia lapseensa. Mielestäni erittäin TYHMÄ ratkaisu.

Mikäli lähivanhempi kuolee, siirtyy lapsi automaattisesti toisen huoltajan luokse. Mikäli toista huoltajaa ei ole, saattaa kierros olla pitkä ennen etävanhemman luokse pääsemistä. Ajatelkaa AINA oman lapsenne parasta, älkää itsenne.

ylemmältä tasolta olen saanut neuvon että yksinhuoltajuus on perheellemme paras vaihtoehto. ap

...näitä etävanhempia, jotka haluavat päästä eroon oikeuksistaan (ts. lapsen oikeuksista) katsoessaan niitä vain omiksi ikäviksi velvollisuuksiksi. Heille elämä on helpompaa ilman turhaa taakkaa vanhemmuudesta.



Meillä piti mennä väkisin oikeuteen saakka ilman etävanhemman neuvotteluhalukkuutta, jolloin etäisä sitten päätti luovuttaa huoltajuuden vapaaehtoisesti yksin mulle - vaikka perusteet olisivat riittäneet myös tuomarin päätökseen.

Nyt se ei ole kolmeen vuoteen pitänyt enää lapsiinsa yhteyttä.

Passin saa vaikka toinen ei siihen suostuisikaan, ei tosin mitään 10v. passia, mutta matkustamaan pääsee kuitenkin.

Nyt on parempi kun lapsilla ei ole isää?

niin ei muuta kuin aika lastenvalvojalle ja nimet alle paperiin.

yllä keinotekoista yhteishuoltajuutta, jos toinen on käytännössä kuitenkin täysin yksinhuoltaja? Jos isä itsekin haluaa luopua huoltajuudesta?

tavallinen hankaloittaminen jatkuu varmasti, oli huoltomuoto mikä tahansa.

Yhteishuoltajuuden mukanaan tuomat haitat ovat hyvin pienet: yksinhuoltajuuteen verrattuna yhteishuoltaja voi kiusata passin hankkimisessa, pankkitilin avaamisessa, nimen vaihtamisessa, jos lapsi olisi muuttamassa toiselle paikkakunnalle, eipä pahemmin muuten.



Passin voi hankkia ilman toisen lupaa, pankkitilin voi avata ilman toisen lupaa, ja nimenvaihto + muutto olisi joka tapauksessa hyvä neuvotella sen toisen vanhemman kanssa jos lapsen etua ajatellaan.



Eli käytännössä ero on hyvin pieni, varsinkin kun passin hankkiminen, pankkitilin avaaminen jne eivät ole joka päiväisiä asioista vaan ehkä kerran kaksi tapahtuvia (kunnes lapsi on täysi- ikäinen)

isä n edelleen isä, jolla on oikeus tavata lastaan ja velvollisuus osallistua lapsen elatukseen.

olisiko kuule ihan sen lapsen takia? Jos asian psykologista puolta ajatellaan.



Mutta aika moni mamma väkisin vääntää ja haluaa yksinhuoltajuuden tajuamatta mitä se oikeasti tarkoittaa. Lasten etua ei ainakaan ajatella.



terveisin tyytyväinen yhteishuoltaja jonka ex mies on vain satunnaisesti lasten elämässä mukana.



Lapsille voi jossain elämän vaiheessa olla hyvinkin tärkeä se tieto, että se poissaoleva vanhempi halusi kaikesta huolimatta ainakin virallisesti olla toinen tasavertainen huoltaja. Tämä ei tietenkään päde jos katkeroitunut mamma vaahtoaa lapsille isän hyljänneen heidät.

ollessa kyseessä VAADITAAN molempien nimi. Varsinkin erityislapsilla, joilla on vaikka jotain fyysisiä tai henkisiä erityistarpeita byrokratiamylly on usein monitahoinen. Molempien vanhempien nimet vaaditaan paperille esim. kun haetaan erityisopetuspäätöstä, kuntoutusta, hoitotukia tai tehdään sairauden hoitoon liittyviä lääketieteellisiä tai muita päätöksiä...Tapauksissa, joissa etävanhempi on ns. hankala tai muuten vaan ei niin kovin kiinnostunut tapaus, on toisen vanhemman kohtuuttoman vaikea pyörittää arkea (jonka pyöritys täysin yksin on muutenkin ihan tarpeeksi vaativaa, oli erityislapsia tai ei) toimivasti.



Meidän perheessä on ollut vähän tällainen tilanne. Jos esim. erityisopetuspäätöstä piti hakea tietyssa ajassa, ja lapsen toiseen huoltajaan ei saanut edes yhteyttä kuukauteen, niin siinähän sitten ihmettelit papereinesi, että mitä tehdään...Kokemusta löytyy myös siitä, kuinka tämä etävanhempi harjoitti huoltajan oikeuksiaan tyhjentämällä lapsen säästötilin omiin tarkoituksiinsa (kun molemmilla huoltajilla on oikeus alaikäisen lapsen rahoihin).



Toinen huoltaja voi siis hankaloittaa lähivanhemman arkea monin tavoin, niin tarkoituksellisella vittuilulla kuin ihan vain olemalla liian vähän kiinnostunut. Ei ole reilua, että se vanhempi, joka lasta muutenkin kasvattaa TÄYSIN YKSIN, on ainoa asioista tietoinen ja päätöksiin kykenevä taho jne, joutuu lasta koskevissa päätöksissä olemaan sellaisen ihmisen armoilla, joka ei välttämättä edes tapaa ja tunne lasta. Tai ole tavoitettavissa kun jotain nimeä paperiin pitäisi saada. Ei elämän hankaloittaminen tarkoita vain tahallisia tekoja, ja monet tällaiset " ei juurikaan kiinnosta" tapaukset ovat ihan valmiitakin luopumaan huoltajuudestaan.

lapsen hoidon aloitukseen, on aina kamapäissä ja vaatii lasta luokseen. ap

sitten metsästettiin, kun isällä ei ollut puhelinta eikä vakituista osoitetta.

äiti ei tiedä osoitetta tai puhelinnumeroa, ja kaikenlaisten papereiden ja lupien kanssa aina kova sähläys

Et voi olla noin yksinkertainen, oikeasti?

Lapselleko riittää se, että isä on joskus halunnut nimensä johonkin yhteishuoltopaperiin. Kuule kyllä se lapsen kans eläminen on vastuunkantamista ja yhteisten asioiden elämistä läpi. Ei mikään nimi paperissa. Mitä se lapsi siitä nimestä saa? Läheisyyttä, arvostuksen tunnetta, mitä? En ymmärrä.

Jos ei isää kiinnosta olla läsnä lapsen elämässä, on paljon selkeämpää kaikille että äiti on yh, ja isä saa sinne fuckin Paperille ne tapaamisoikeudet, joita sitten ei kuitenkaan viitsi useimmiten käyttää.

Elatusmaksut sun muut hoituu selkeämmin yh:na. MIKSI tollasen lapsistaan piittaamattoman miehen pitäisi saada niistä jotain hyvitystä kun muka joskus pitää lapsia luonaan vaikkei pidäkään?

VAIN AV-MAMMA PYSTYY TUOHON LOGIIKKAAN.

Vierailija:

olisiko kuule ihan sen lapsen takia? Jos asian psykologista puolta ajatellaan.

Mutta aika moni mamma väkisin vääntää ja haluaa yksinhuoltajuuden tajuamatta mitä se oikeasti tarkoittaa. Lasten etua ei ainakaan ajatella.

terveisin tyytyväinen yhteishuoltaja jonka ex mies on vain satunnaisesti lasten elämässä mukana.

Lapsille voi jossain elämän vaiheessa olla hyvinkin tärkeä se tieto, että se poissaoleva vanhempi halusi kaikesta huolimatta ainakin virallisesti olla toinen tasavertainen huoltaja. Tämä ei tietenkään päde jos katkeroitunut mamma vaahtoaa lapsille isän hyljänneen heidät.

Huoltajuuden vaihdos ei kuitenkaan vaikuta mitenkään elatusvelvollisuuteen eikä tapaamisiin. Isä taitaa luulla, että vaikuttaa, kun on niin suostuvainen. Tosiasiassa isä vain menettää, ei saa mitään helpotusta mihinkään. Etkä itse asiassa kyllä sinäkään. Mutta jos yksinhuoltajuus tekee sinut onnelliseksi niin siitä vaan!



Jos isä haluaa myöhemmin yhteishuoltajuuden takaisin etkä sinä suostu, hän joutuu menemään siitä oikeuteen. Ellet pysty osoittamaan, että yhteishuollosta on lapselle (huom. ei sinulle) haittaa niin hän myö saa sen, koska meillä vallitsee voimakas yhteishuoltoa suosiva ilmapiiri. Tämä johtuu tutkimuksista, joiden mukaan ne isät, joilla on huoltajuus, huolehtivat elatusmaksuista ym. paremmin kuin ne, joilla ei ole huoltajuutta. Ja yhteiskunnalle on raha tärkeää.