Lue keskustelun säännöt.
G: Mitä ajattelet masennus diagnoosisesta ihmisestä?
28.09.2007 |
Olen törmännyt ikäviin ennakkoluuloihin. Mulla siis taustalla todella traumaattinen lapsuus, väkivallan uhrina oloa + vaikea ero ja jatkuva pelko omasta ja lapsen hengestä. Olen kuntoutksessa ja suhteellisen pitkällä sairaslomalla ja tilanteeni on vaikea mutta parempaa päin menossa.
Minkälaisia ajatuksia masennus sinussa aiheuttaa ja miksi?
Kiitos
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja ovat minulle ihan yhtä ihania ja tärkeitä kuin ennen diagnoosiakin.
meidän välillä ei mikään ole muuttunut, ei myöskään omissa ajatuksissani.
yritän parhaani mukaan auttaa jossain jos voin, päivä kerrallaan mennään eteenpäin. eikä nuo asiat minua ole mitenkään liikaa kuormittaneet, kaikki ok, ja hauskaakin osataan edelleen pitää!
jotka eivät saa aikaiseksi tai viitsi tehdä oloaan paremmaksi. Sitten itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja tajusin miten tyhmä ja tietämätön olinkaan ollut.
Jos joku alkaisi mainostamaan ja ikään kuin leveilemään tilallaan, varmaan vähän karttaisin. Mutta muuten ei kuulu minulle, eikä vaikuta minuun, eikä sitä todellakaan voi päältä päin aina sanoa. Mielialalääkkeitäkin syö niin moni nykyään.
mikä ihmeen käsitys tämä on? ROhkea on se ihminen, joka uskaltaa sanoa ääneen sairastavansa/sairastuneensa masennukseen tai muuhun mielensairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun se vedetään jokaiseen asiaan ja sitä käytetään syynä kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elän suhteellisen normaalia elämää, olen 4 hengen perheen " pää" . Hoidan isoäitiäni säännöllisesti, tapaan muutamma ystävää, urheilen, mutta sisälläni tiedän että olen haamu ja oma itseni on jossain piilossa.
En toitota sairauttani mutta toki sen olen lähimmillseni kertonut ja jos joskus olen voinut huonosti sen olen heille sanonut esim. perunut lenkkejä tms. Mutta sekin on saanut ärtyneisyyttä aikaan : (
ap
ja yhdellä puhtaasti itsekkyyttä, laiskuutta ja huomion hakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ajattelen, että toivottavasti henkilö saa terapiaa, sillä siitä on varmasti suuri apu tilanteeseen. Yksi erittäin hyvä ystäväni kertoi saaneensa masennus-diagnoosin. Enpä olisi ikinä uskonut, sillä hän on hyvin iloisen oloinen ja pärjäävä, sosiaalisesti pidetty ja aktiivinen. Ehkä hän sitten stressitilanteissa ahdistuu helpommin ja tarvitsee keskimääräistä enemmän tukea ystäväpiiriltään?
Tuttavapiirissäni on myös muita diagnosoituja. Kaikki ovat miellyttäviä ihmisiä, hyviä ystäviä ja ihania tyyppejä.
mutta ei kyllä aiheuta minussa sen kummempia mietteitä kuin migreenidiagnoosin saanut kanssaihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran läheiseni sairastui ja olin todella huolissani ja onneton.
masennuspotilas