Pihaleikit.... mites muilla " maalaisilla" ?
Olen vähän harmissani ja ihmeissänikin, kun tuntuu, etteivät lapset keksi itselleen tekemistä. tuntuu, etteivä tosaa käyttää mielikuvitustaan. Meillä 6-vuotias tyttö olisi vallan sisällä. Toisinaan on pakko komentaa ulos leikkimään, ja pyydän hakemaan vaikka jonkun kaverin mukaan. Kuinkas ollakaan, usein sitten jäisivät kaverin kanssa sisälle leikkimään bratzeilla, katsomaan lastenohjelmia ym.
Tänään sitten miehen kanssa keskusteltiin asiasta niin, että tytärkin oli kuulemassa. Oli innokas kuulemaan mitä me lapsena leikittiin (ihan samoja leikkejä molemmat, vaikka ikäeroa on lähes 10 vuotta). Hän ei ole koskaan leikkinyt kirkonrottaa, kymmentätikkua, nurkkajussia, neljää maalia, rosvoa ja poliisia tms. Eli nyt olisinkin udellut minkä nimisiä leikkejä te nykyiset vanhemmat lapsena leikitte? Leikivätkö omat lapsenne nyt samoja leikkejä? Kuka on opettanut nämä leikit lapsillenne? Ovatko lapsenne mielellään ulkona? Itse muista kuinka vanhempani saivat lähes joka ilta huudella meitä sisälle, kun oli niin hauskat leikit, että kotiintuloaika pääsi unohtumaan. Oma tyttäreni taas kavereineen viettää mieluummin iltapäivät ja illat sisällä.
Pohdimme myös sitä mistä tämä kaikki johtuu. Yhtenä mahdollisena syynä pidämme sitä, että nykyisin lasten lelut ym. ovat sellaisia, että lapsen mielikuvitukselle jää vähän tilaa. Lapsilla riittä mielenkiintoa enemmän videoiden katseluun, tietokoneella pelaamiseen kuin esim. ulkoleikkeihin. Meillä ollaan kyllä aika tiukkoja sekä telkun katselun, että tv-pelien suhteen, mutta ymmärrän kyllä ettei tyttö jaksa kauaa yksin touhuta pihalla.
Eli yksi ongelma on varmaan myös se, että asumme maalla ja matkat kavereille on pitkät ja kavereita on melko vähän. Eli jotta lapset pääsisiävät yhdessä leikkimään pihalle isommalla porukalla, pitäisi meidän vanhempien kuskata lapsia johonkin ennalta sovittuun paikkaan sovittuna aikana, jossa voisivat leikkiä. Muuten ei koskaan ole oikein riittävästi porukkaa leikkeihin.
Nyt olisinkin utelias kuulemaan teiltä muilta, jotka asutte haja-asutus alueilla, jossa välimatkat ovat pitkät kukoistaako teillä pihaleikki kulttuuri ja miten se käytännössä on hoidettu? itse olen jopa ajatellut, että alan vetämään jotakin pihaleikkikerhoa kerran viikossa, jossa sitten kävisin kerran viikossa leikittämässä lapsia ja opettamassa heille pihaleikkejä. ja ehkäpä siinä sitten lopulta kävisi niin, että lapset alkaisivat itse kokoontua viikottain esim. koulun pihaan leikkimään yhdessä. Tosin meiltä se kyllä vaatisi kuljettamista, mutta pääasia olisi se, että saisi lapset innostumaan pihaleikeistä.
Kommentit (2)
Emme tosin enää asu maalla ja täällä missä nykyään asumme on helppo hakea kavereita ja useampiakin.
Meillä vanhin lapsi (poika) on leikkinýt paljon 10tikkua laudalla, purkkista yms. Lisäksi pelannut jalkapalloa ja sählyä. Yhdessä välissä oli myös polttopalloinnostus, varsinkin jos vanhemmat osallistuivat. Tuntui että nuo perinteiset pihaleikit alkoivat pyöriä leikeissä sen jälkeen kun esikoulussa ja myöhemmin koulussa opetettiin näitä- tämä oli tosi kiva juttu. Lisäksi yhden kaverin isoisä on leikittänyt pojille näitä vanhoja leikkejä. Nyt viime aikoina tosin jalkapallo ja sähly on ollut in.
Mutta meillä ei keskimmäinen lapsi esikoululainen (tyttö) olekaan ollut ihan niin innoissaan näistä samoista leikeistä kun isoveljensä. Tosin leikkii mielellään kavereiden kanssa väriä, peiliä, hippaa yms. mutta purkkis on ollut aikaisemmin vähän vaikeata. Ja jalkapallo ei kiinnosta niin paljoa. Eli kyllä on jotain leikkinyt ulkona isommassa joukossa, mutta ei niin innokkaasti keskenään kavereiden kanssa kuin veljensä. Tämä keskimmäinen tuntuu eniten leikkivän sisällä ja tykkäävän piirtää, lukea ja askarrella.
Sitten kotoa löytyy vielä alle 3v tyttö, joka tuntuisi elävän ulkona- kuten esikoinenkin. Nämä kaksi rentoutuvat parhaiten ulkona ja kotiin tultuaan jäävät aina ulos puuhailemaan (esikoinen tekee syksyllä läksytkin mielellään siellä). Heitä ei ulos paljoa tarvitse innostaa, keskimmäisen innostaa ulos lähinnä kaveriseura.
Tosin parhaiten meillä lapset saa ulos kun sinne menee itsekin (olemmekin tosi paljon ulkona). Pihalla oleva trampoliini houkuttelee varsinkin tyttöjämme, kun poika ei siitä niin välitä. Lisäksi pienempänä lapset ovat mielellään osallistuneet pihatöihin (haravointi, puuhommat yms.) ja nyt isoin mielellään leikkaa ruohoa. Pienillä lenkeillä käynti yhdessä vanhempien kanssa tuntuu onnistuvan tytöillämme ja varsinkin jos kyllästyttää on kiva lähteä liikkeelle, vaikka rannalle tai puistoon tai edes katsomaan löytyykö jotain eläimiä. Leikittämisessä olemme vähän huonoja, mutta pelaamme mielellämme juuri polttopalloa tai jalkapalloa tai sählyä lasten kanssa. Lisäksi talvella tulee käytyä paljon pulkkamäessä ja luistelemassa. Eli pyrimme tekemään sellaisia asioita mistä me aikuisetkin tykkäämme.
Asutaan kaupungissa, mutta ongelmana on myös se että useimmat pihaleikit vaativat useamman lapsen. Naapuriin ja lähistölle on nyt onneksi muuttanut lisää lapsia, joiden vanhempiin olen tutustunut, joten elän toivossa että ainakin nuoremmat lapseni oppisivat myös pihaleikit luontevasti.
Luulen kyllä että vasta kouluikäisenä nämä parhaiten onnistuvat. Tai sitten kun lapset saavat itsenäisesti kulkea tässä lähistöllä ja hakea muita lapsia leikkimään. Mutta aikuisen ne tosiaan pitää opettaa, enää ei ole vanhempia lapsia joilta luontevasti oppisi.
Esikoisella on onneksi samassa talossa ja nyt naapurissakin (kerrostaloja siis) hyvä kaveri, joiden kanssa tulee oltua paljon pihalla. Semmoista rakenteluleikkiä paljon, hiekkalaatikolla kunnon kaivaukset ja asunnot. Harvemmin liikunnallisia leikkejä mutta toki välillä hyppynarun hyppimistä tai rosvoleikkejä jos pienemmätkin ovat mukana.
Välillä tuntuu että lapsilla on niin paljon ohjattuja harrastuksia että senkään takia eivät jouda pihalle leikkimään.
Meille jos tulee kavereita niin telkkaria ei katsota. Samoin jos menee jollekin kaverilleen, olen sanonut että se on leikkiaikaa, ei telkkarin töllöttämistä varten. Joskus tästä on joustettu, mutta siitä on erikseen sovittu. Onneksi kaverit ovat samanhenkisiä.
Muistatko tosiaan lapsuuden leikkien säännöt hyvin? Omasta muistista osa on kadonnut osittain tai kokonaan ja oikein harmittaa. Useat onneksi löytyvät nettisivuiltakin, mutta kyselin av:lla hiljattain leikistä jossa " munitetaan" . Eli yhdessä leikin vaiheessa piti keksiä jokin hassu nimi yhdelle leikkijälle, palloa kuljetettiin tietyllä tavalla hänen selkäänsä pitkin (seisoi seinää vasten) ja lopuksi asetettiin pallo toisen jalan taakse, jos potkaisi taakse väärällä jalalla, sai sen sen nimen. Sitä ei heti kerrottu, vaan vasta leikin myöhemmässä vaiheessa joku heitti pallon ilmaan ja huusi tämän nimen, jolloin pallo piti kopata ja tehdä taas jotain sillä. Lopuksi kaikilla saattoi olla niin hassut nimet että oli naurulta vaikea saada palloa kiinni, jollakulla saattoi olla pitkä rimpsu hassunkurisuuksia jos oli joutunut useamman kerran munitettavaksi.
Muistaisiko kukaan miten tämä leikki kokonaisuudessaan meni?
Nurkkajussi (sääntöjä en taaskaan muista), kirkonrotta ovat tuttuja, luuta, peili, väri, kuka pelkää mustaa miestä, oma versio pesäpallosta, roke ja poke olivat meidän leikkejä. Omille lapsille aion kokeilla hailii hailoo -leikin opettamista myös.
Tosi hienoa jos saat aikaiseksi opettaa noita leikkejä isommallekin porukalle. Noissa leikeissä on hyvää myös se, että tytöt ja pojat voi leikkiä luontevasti yhdessä.