Nelivuotiaan päänympäryksen nopea kasvu?

Nostan, jospa joku tietäisi jotain...

koska meillä lopetettiin pään ympäryksen mittaaminen 2 v käynnillä.

Moi,



mielenkiinnolla luin viestiäsi, mutta petyin, kun vastauksia ei tullutkaan. vuodatan tähän meidän tilanteen, vaikka onkin hieman erilainen; jotain vinkkiä voit ehkä saada tästäkin.



meidän vaavin päänympärystä alettiin seuraamaan 3 kk ikäisenä juurikin myös kiihtyneen pään kasvun myötä. käyrä vetäisi kerralla eli parissa viikossa +4:lle. saatiin lähete keskussairaalaan, mutta hermoheikko äiti kiikutti vaavin yksityiselle lastenneurologille, joka tyynnytteli tilannettta.



Neurologin kommentti heti alkuunsa oli, että pidempään olisi pitänyt seurata neuvolassa kun mitään muita oireita ei ollut. Keskussaisairaalan neurologit seurasi reilun puolen vuoden ajan 3 kk välein (eeg ja pään ultraääni), mutta mitään ei tullut esiin - luojan kiitos. Nyt papereissa on merkintä " molemmat vanhemmat isopäisiä" (helpottavaa joskaan ei kovin imartelevaa ;)ja kyse on näillä näkymin hyvänlaatuisesta familaarisesta pään kasvusta - tulevaisuudesta en ota nyt pulttia, koska siihen ei ole aihetta.



Tuossa vaiheessa poissuljettiin mahdollinen vesipää, mikä tietenkin silloin oli tosi pelottavaa vaikka tiesin että se nykyään osataan aika hyvin hoitaa kirurgisesti. Neurologisista oireista etsivät lähinä " auringonlaskukatsetta" ja karsastusta (tämä viittaisi kai kallon sisäiseen paineeseen) - en tiedä mitä tuo auringonlaskukatse on mutta veikkaan jotakin sumeaa ja lurpsahtelevaa, laiskaa silmän liikettä alaspäin. Myös tärinät ja poissaolokohtaukset haastateltiin, ja neurologi otti tietenkin neurologisen statuksen. Itse tarkkailisin myös tuossa vaiheessa vartalon mahdolisia puolieroja vasemman ja oikean puolen motoriikan osalta. Myös voimakkaat taantumat (mitkä ei sovi tavallisen kehityksen taantumisiin, mistä sen nyt ikinä sitten tietääkin - äidin mutu lienee luotettavin) voisi olla merkityksellisiä.



Paljon kontrollikäynneillä puhuttiin myös mittaamisen epätarkkuudesta, mikä on ilmeinen ongelma, koska neuvolan tädeillä on muovimitat, jotka venyy. Ja puolen - sentinkin ero on näillä käyrillä suuri heitto. Tietenkin mitan voi laittaa pyöriviin päihin aika moneen kohtaan, eli mittavirheetkin pitää huomioida. Keskussairaalassa tutkivatkin sitten metallimitalla, oli oikein mukavaa :(



Summasummarum: Jälkiiviisaana olen sitä mieltä, että olisin voinut ottaa paljon paljon vähemmän pulttia asiasta. Jos lapsi on kerran terveen oloinen, ei kivulias tai ärtyisä tai muutenkaan ei äidin mutu tavoita huolta ulkoisen olemisen perusteella, en murehtisi ennen kuin jos jotain poikkeavaa itse huomaa tai pään kasvu kiihtyy - voihan sen käydä vaikka mittauttamassa neuvolassa parin viikon kuluttua, jos nyt jotain haluaa tehdä.



Tässä meikäläisen kokemus ja näkemys - toivottavasti tämä toi jonkinlaista viitettä. Neurologiset jutut on kuitenkin aina tosi pelottavia, voimia!

meillä kaksi poikaa, 5 v ja 3 v, joilla molemmilla massiiviset päät (onpa imartelevasti ilmaistu ;D )



Isommalla pojalla oli syntyessään py 40 cm (pienemmällä 37 cm), ja tasaisesti OMILLA käyrillään on kasvanut molempien päät.



Neuvolassa olen aina saanut kuulla siitä, että " kuinka tuon pää voi olla noin iso?" :/

Neuvolalääkäri pelotteli mua, että " sillä voi olla nesteenkiertohäiriö päässä..." , ja selosti juurta jaksain mitä sille ehkä joudutaan tekemään :(

Saimme lähetteen lastenlinnaan, jossa kävimme neurologin vastaanotolla.

Mitään poikkevaa ei todennut, mutta passitti pään magneettikuvaukseen.

Siellä todettiin aivan normaalisti kehittyneet aivot yms., ja pieni nestekysta (josta ei tosin mitään haittaa/vaaraa), mikä ei aiheuta mitään toimenpiteitä.



Perinnöllisyyslääkärillä kävimme päänkoon sekä puheviivästeen takia, ja kun perinnöllisyyslääkäri tapasi mut (äidin) sekä mieheni (lasten isän), tuumasi, että " no, ette tekään järin pienipäisiä ole" ;)

Mittasi meidänkin päänympärykset, ja tuumasi, että " pluskäyrillä menette kummatkin" ;)

Ja tuumasinkin, että " tuonko tänne näytille vielä puolisukuani, isopäisiä riittää" ;)

Ei tarvinnut sukukokousta pistää sinne pystyyn ;), uskoi kertomani, ja totesi epikriisissä, että " todetaan, että molemmilla vanhemmilla isot päät" :D (tosi mieltä ylentävää ;)

Tutkimukset päänkoosta päättyivät siihen, eikä sen koommin kukaan oo tullut mainitsemaan asiasta mitään ;)



Pojilla on tosiaan isohkot päät, mutta niin on, etenkin tuo 5 v poika, pitkä ja isoluinen (hoikkeliini tosin), ja arvioksi aikuispituudeksi tuli 189 cm, joten olishan se kornin näköistä jos pitkällä miehellä olis pieni pää ;)



Hattujen/pyöräilykypärien hankinta tuppaa välillä olemaan vaikeaa, mutta...tähän asti ollaan hattuja/kypäriä löydetty :)



5 v poika käyttää 54 cm myssyjä, ja pienemmällä taitaa olla 52 cm myssyjä.



Ja tuo on niin totta (kokemusta on!), että mittausvirheitä sattuu...on tosi tarkka juttu, mistä kohtaa päätä mittaa...

meillä joskus kävi jopa niin, että neuvolassa mittasivat päänympäryksen aiempaa pienemmäksi...joten...se siitä ja niitten luotettavuudesta ;)



En vähättele asiaa, joskus varmaan pelko saattaa olla aiheellinenkin, mutta tuosta myös väittelin terkkarin/lääkärin kanssa, että JOS pojalla olisi jotakin vakavaa, varmasti siihen reagoisi.



Mulle korostettiin sitä, että " jos lapsen päänympärys kasvaa OMALLA KÄYRÄLLÄÄN tasaisesti, ei syytä huoleen" , isommat pienen ajan sisällä tapahtuvat vaihtelut varmasti ovat tutkimisen arvoisia.



Ja neuvola tuppaa kyllä pitämään vallalla meininkiä, että kaikkien pitäisi olla samasta muotista tehtyjä, yksilöllisyyttä ei tupata ottamaan huomioon.



Toivottavasti teidänkin lapsellanne on kaikki hyvin, ja saatte mielenrauhan asiaan!

Ymmärrän tuskan ja huolen, tunsin sitä itsekkin taannoin, mutta...parempi sitten niin, että tutkivat, vaikka turhaankin.



t: kahden isopäisen lapsen isopäinen äiti (ja yhden isopäisen vaimo ;) )