Mä lähden töihin, koska en kykene olemaan tarpeeksi hyvä äiti lapsilleni.
Tarhassa niiden on parempi, ja kun ovat päivät siellä niin jaksan sitten iltaisin panostaa lapsiin. Kokopäiväisesti en vaan jaksa, olen huomannut.
Meillä on mennyt siihen, että minä olen tietokoneella liikaa. Ulkoilemme jos jaksan, emme joka päivä. Lapset leikkii hirmu paljon keskenään. Teen kunnon ruokaa jos jaksan, usein syödään vähän sitä sun tätä. Siivouspuolikaan ei toimi. Ja vaikka menen siitä mistä aita on matalin niin minulla on uupunut ja rasittunut olo.
Kohta lähtee lapset (taas) tarhaan ja minä pääsen töihin saamaan energiaa.
Kommentit (3)
mistä sen etukäteen tietää?? Aina ei vaan kaikki suju just niinku suunniteltiin. Ja jos ei niiden lasten kanssa jaksa 24/7, niin eihän se nyt tarkoita, ettei niitä olis pitäny tehdä ollenkaan. Jos vähän vähemmän kärjistettäis, syntyis paljon hedelmällisempiä keskusteluita.
niin heistä tuli paljon iloisempia ja reippaampia ja vähemmän kiukuttelevia. Varmaan olivat turhautuneita kotona mun kanssa. Ovat melkoisia elohiiriä enkä ilmeisesti saanut aikaan kunnon toimintaa heille. Päiväkoti on ihan just omiaan heille. Iltaisin ei sitten tarvitsekaan toimia narrina eikä askartelutätinä kun ovat päivät pitkät puuhanneet päiväkodissa. Ihanaa. Näin saa tosiaan parhaat palat päältä!!!
Sitäpaitsi, ennen äitiyttä kyllä kuvittelin olevani energisempi kotiäitinäkin. Ja kun lapsia kerran oli jo yksi niin en tahtonut hänelle sitä kohtaloa että elää koko ikänsä enemmän tai vähemmän nääntyneen äidin ainokaisena, parempi kun heitä on kaksi, niin on edes jotain seuraa, jos ja kun äiti ei jaksa leikkiä.
ap