historiaa yliopistolla opiskelleita linjoilla?

Omia kokemuksia en voi antaa, sillä graduni on edelleen kesken, ja kesken taitaa perheenäidiltä jäädäkin... Mutta vanhoista opiskelukavereistani en tunne ketään, joka olisi työssään tekemisissä varsinaisesti historian kanssa. Poislukien tietenkin historianopettajiksi valmistuneet. Museologia voisi olla varteenotettava sivuainevaihtoehto, mikäli haluat "historiallisen" työuran?

Kiertävät maata sijaisuuksien perässä. Ei käy kateeksi. Valitse jotain muuta jos haluat vähänkään helpommalla päästä.

en ole lainkaan kaupallisen alan ihminen, matemaattiset lahjat ovat olemattomat myöskin. Sosiaalialakaan ei kiinnosta. Onko mikään humanistisen tiedekunnan aineista sellainen että sillä työllistyy??

Hissanmaikkoja on työttömänä pilvin pimein. Jokaista virkaa hakee vähintään 30 hakijaa, oli missä tuppukylässä tahansa.



Jos ehdottomasti haluat humanistiksi, äikänopeille voi olla paremmin töitä.



Iso osa humanisteista kyllä päätyy matalapalkka-aloille, valitettavasti. Mutta muut kiinnostuksen kohteet ja työkokemus opiskeluaikana vaikuttavat tietysti paljon. Voit toisaalta päätyä johonkin ihan huippupaikkaan - vaikka takuuta ei ole.

Minä olen jäänyt yliopistolle tutkijaksi ja hissa opiskellut mies on opettajana.

ja olen tyytyväinen opettaja...



meidän kurssilta tuli opettajia, tutkijoita, sekatyöläisiä, toimittajia, arkisto -ja museohommissa taitaa olla myös jokunen



hankalaa tuntuu olevan työllistyminen

tässä pohdin vain... Muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia siis. Tuntuu vaan siltä, että on niin paljon asioita jotka eivät kiinnosta minua vähääkään, enkä halua niitä myöskään opiskella. Näitä kiinnostavia on vähemmän.



Myös teologiaa/uskontotiedettä olen pohtinut. Jotain "pehmeätä", mutta ei sosiaalialaa. En ajattele olevani tulevaisuudessa kovapalkkainen. Toivoisin vain olevani onnellinen.

ON helpompi olla onnellinen jos perheellä on panna leivän päälle välillä muutakin kuin ylähuuli. Joskus minua suorastaan sieppaa kun nuorille tolkutetaan, että opiskele sitä mikä kiinnostaa, eikä hetkeäkään mietitä, mistä sen leipänsä sitten aikoo repiä.



Kokeile vähän työelämässä oloa ja mieti millainen työ sinua kiinnostaisi (jolla ehkä tulisi jotenkin toimeen). Sitten alat pohtia opiskelupolkua siihen ammattiin. Ei kannata haaskata monta vuotta elämästään yliopistolla pohdiskellen mukavia, jos se ei johda mihinkään.



Anteeksi jos kuulostaa tylyltä. Meikäläisellä on lapsia ja asuntolaina maksettavana...

nyt on aika elämänmuutoksen :) takana siis todella epätyydyttävät vuodet työssä

Uskontotieteestä ei valmistu suoraan mihinkään.



Jos alat opiskella historiaa, sinuna valitsisin sen seuraksi jotain "kovaa", en mitään kirjallisuustiedettä, joka työllistää sekin huonosti. Valitsisin tiedotusoppia (onko se kovaa, en tiedä, mutta toimittajan työt jos kiinnostaa tms niin voi sopia), taloutta tms mitä voi soveltaa valtionhallinnossa tai yrityspuolella.

Historialla ja kirjallisuustieteellä - mihin sillä pääsee?

Suuri osa kirjallisuustiedettä opiskelleista on ollut pulassa työllistymisen kanssa.

ja sivuaineina yleinen hissa, kasvatustiede, valtio-oppi ja taloustiede.



Opiskelin toisen tutkinnon oikiksessa ja olen juristi. Päivääkään en ole katunut. En ole toiminut hissan alan hommissa.

sivuaineena yleinen historia, kasvatustiede, yhteiskuntatiede ja teologia.Tällä hetkellä olen historian opettaja, joskaan en virassa. Päivääkään en ole ollut työttömänä ja aina olen tehnyt historia-alan töitä. Joten toisenlaisiakin tarinoita on. Tulevaisuudestahan ei kukaan koskaan tiedä, mutta sanoisin, että jos ei ole liian niuho, töitä löytyy. Historian opinnot ovat monella alalla plussaa.

että perhe on huono tekosyy, jos ei saa gradua aikaiseksi. Itse tein omani valmiiksi oikikseen nyt kesällä ja oon 3 lapsen äiti. Lapset hankin kaikki opiskeluaikana.

8 vuotta työnteon ja lasten kanssa.

suurin osa juoksee sijaisuuksien ja pätkätöiden perässä ympäri suomea, sama juttu uskonnon opettajilla.

sillä mun opiskelukavereistani melkein kaikilla hissanopeilla on virka. TOki me ollaan valmistuttu jo 1990-luvun lopulla, joten onhan tässä ollut melkein vuosikymmen niitä virkoja hankkia. Opiskelukavereistani on siis kymmenkunta opettajaa opettajan töissä, joista kaikilla paitsi yhdellä on virka. TÄllä yhdellä ei ole virkaa, koska vaihtaa paikkakuntaa miehensä perässä parin vuoden välein. TYypillisimmät sivuaineet (toiset opetettavat aineet) ovat olleet äidinkieli, uskonto, filosofia, elämänkatsomustieto ja yhteiskuntaoppi. Tuo ympäri maailmaa seikkaileva yksi on myös hankkinut myöhemmin erityisopettajan pätevyyden, se lisää työnsaantimahdollisuuksia missä vaan aika lailla.



Sitten on kolme tyyppiä, jotka lukivat opettajatutkinnon ja tekivät jonkun vuoden niitä töitä, mutta eivät tykänneet hommasta ja päätyivät sitten virkamiehiksi (yksi on kulttuurisihteeri, yksi työvoimatoimiston joku suunnittelija, ja yksi päätti vaihtaa alaa ja luki itsensä papiksi - sillä ei ole virkaa, mutta töissä on kyllä). Näiden sivuaineet ovat olleet kaikkea antropologiasta yrityksen hallintoon, mutta veikkaan, että julkiopolitiikastta ja kunnallishallinnosta on ollut eniten hyötyä.



Useita opiskelukavereita on museoissa töissä, monilla heistä ei ole museologian opintoja - sillä niitä ei tuolloin 1990-luvulla vielä ollut tapana vaatia - mutta kaikki kyllä aikovat nuo opinnot vielä suorittaa. Näillä on pääaineena joko Suomen historia tai taidehistoria ja sivuaineena sitten aina se toinen ja yleensä myös jotain hallinnollista.



Pari kaveria on myös päätynyt arkistoiin töihin, joko yksityisille tai kansallisarkistoon ja HYKiin. Yksityispuolella on ihan sama, mitä sivuaineita sulla on, mutta yrityksen hallinnosta varmaan on hyötyä. Teoriassa arkistopuolella pitäisi olla arkistonhoitotutkinto (sivuaineita yomaisterintutkinnossa + KA:n järjestämä harjoittelu) mutta yhdelläkään kavereistani ei sellaista oikeasti ole. Kansallisarkistoon päätyneet kaverit ovat kyllä toisaalta jo tohtoreita, että ehkä se korvaa tuon arkistonhoitotutkinnon.



Yksi kaveri päätyi johonkin yk-hommaan ulkomaille, mutta epäilen, että se johtui järjestökokemuksesta enemmän kuin ainevalinnoista.



Yksi kaveri taas päätyi yksityisen tekniikan alan keskisuuren firman toimitusjohtajaksi. En tiedä miten.



Takavuosina toimittajia oli paljon. Enää ei kai juurikaan.

Up

Opiskelin historiaa, museologiaa, aikuiskasvatustiedettä ja kasvatustiedettä. Olen museossa projektitöissä. Välillä tehnyt myös sihteerintöitä. Opeksi en halua.

Yleistä historiaa luin pääaineena, valtio-oppia, sosiologiaa ja kasvatustietä sivuaineina. Eli maikan pätevyys, mutta työllistynyt olen kyllä yksityiselle sektorille.

Jos työllistyä haluat ja opettajan hommat eivät kiinnosta niin kansantaloustiede ja valtio-oppi ovat varmaan parhaimmasta päästä mutta pääaineena toki olisivat parempia.

Jos taas kulttuurihäröily kiinnostaa niin silloin on ihan sama mitä luet sivuaineena (olipa se antropologiaa, argeologiaa, kirjallisuutta, taidehistoriaa tms.) koska silloin sinun pitää olla oikeasti hyvä noissa aineissa ja haluta töihin joihin on erittäin vaikea päästä ja palkka on pieni.

Minusta tuli ope. Mutta töitä on vaikea saada, koska päteviä hakijoita on paljon. Itselläni kävi sairaan hyvä tuuri kun sain heti gradun palautettuani äitiyslomansijaisuuden ja sitä kautta jalan oven väliin.