Suvi Lindén lulee, että äidiksi oppii työskentelemällä päiväkodissa. - huh-

Minä ymmärtäisin tuon niin, että äidillään on vain enemmän tietämystä erilaisista lapsista, minkä pohjalta hän on iso apu.

Kun lapsi ei ole saanut vauvana tarvitsemaansa läheisyyttä, vanhempana saattaa ilmetä jonkinasteisia käytöshäiriöitä. Luultavasti päiväkodissa työskennenneellä on enemmän kokemusta sellaisesta kuin ensimmäisen lapsensa saaneella. Eli hyvä että perheellä on " asiantuntija" omasta takaa.

eikä kuvitella omiaan!

Minusta on aika fiksusti todettu kun osaa arvostaa kokemusta lasten kanssa ja samalla vähän niinkuin myöntää että sitä hänellä ei ole.

Äidillä on kuitenkin äidin tietämys.

paljon vähemmän kuin äiti, jolla on kokemusta monenlaisista lapsista.



Oma yhden kiltin tytön äiti-mummoni on joskus varsin koominen lapsenkasvatusneuvoineen, ja paheksuessaan muiden kasvatusta.

omaa enemmän kokemusta kuin nainen jolla on kokemusta vain ja ainoastaan siitä omastaan.

tietää lapsista enemmän kuin viiden lapsen äiti. Toki määrä tuo tietämysta - mutta äitiydessä ei ole kyse määrästä. Ja vaikka äidillä olisi viisi lasta, lapsella on aina vain se yksi äiti.

Siinä me kaikki naiset olemme samassa tilanteessa, opettelemme äitiytty sitten kun saamme lapsen - kehitymme samalla kuin lapsemme, yhdessä, yhteisten kokemusten kautta.



Adoptiolapsella on tosiaan taustalla kiintymyssuhdevaurio ja hylkäämistrauma, ehkä myös karut lastenkotiolosuhteetkin tai pahoinpitelyä tms. Siksi on hyvä, että paljon lasten kanssa ammatikseen tekemisissä oleva ihminen voi myös seurata lapsen kehitystä - jos/kun lapsen (sosio-emotionaalisessa )kehityksessä huomataan jotain sellaista, mihin pitäisi esim. terapialla puuttua, lapsi saa apua ajoissa.