Lue keskustelun säännöt.
Ainokaisten itsekkyydestä
24.10.2008 |
Lueskelin lehteä tuossa ja siinä oli juttu lasten itsekkyydestä. Asiaa oli tutkittu ja itsekkäimpiä olikin ne joilla oli sisaruksia. Olen kyllä tätä itsekin ihmetellyt oman ainokaiseni kohdalla, että missä se luvattu itsekkyys viipyy. Juuri vietiin lapsen kaverille synttärilahja ja lapsi halusi ihan väen vängällä antaa kaupasta ostetun lahjan lisäksi sekä synttärisankarille että tämän sisarukselle omista leluistaan yhden jutun.
Kommentit (6)
Työkaverin 6-vuotias on surullisen hyvä esimerkki siitä, miten itsekkäistä ainoista lapsista voi tulla. Mutta kun on isän, äidin, mummin, ukin, papan ja mamman voimin paapottu yhtä lasta kuin maailman suurinta ihmettä, niin ihmekös tuo...
Oikeasti vaan suru tulee lapsen puolesta, sillä jää jo nyt aivan yksin sillä ei osaa tippaakaan jakaa, ei osaa ottaa muita huomioon, ei osaa kuunnella muiden mielipiteitä ym. Kuka sellaisen lapsen kaveri haluaisi olla.
Sinä olet ainokaisesi ilmeisesti osannut kasvattaa paremmin.
Lueskelin lehteä tuossa ja siinä oli juttu lasten itsekkyydestä. Asiaa oli tutkittu ja itsekkäimpiä olikin ne joilla oli sisaruksia. Olen kyllä tätä itsekin ihmetellyt oman ainokaiseni kohdalla, että missä se luvattu itsekkyys viipyy. Juuri vietiin lapsen kaverille synttärilahja ja lapsi halusi ihan väen vängällä antaa kaupasta ostetun lahjan lisäksi sekä synttärisankarille että tämän sisarukselle omista leluistaan yhden jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäiden lapset on itsekkäitä. Ja monilapsisessa perheessä saattaa oppia surullisen tavan taistella omista eduistaan kyynärpäätaktiikalla ellei vanhemmat pysty puuttumaan tähän millään. Meilläkin on viisi, ja itsekkäitä lapset ovat ainakin ajoittain. Joskus taas eivät.
.. ja meistä kukaan ei todellakaan ole itsekäs eikä ahne, meille ei sellasta ole opetettu.. Oma mieheni, siskoni mies sekä toisen veljeni avopuoliso ovat kaikki itsekkäitä, ahneita omaan napaan tuijottajia, eikä antaisi mitään koskaan kenellekkään.. Taas kun on joulu tulossa niin nyt jo tapellaan,kun en saisi edes joulukortteja lähettää kenellekkään,kun menee rahaa.. Että siinäpä se tutkimus meni.. Oliko nämä tutkittavat aikuisia vai vielä lapsia..?
kun vanhemmat voivat ehkä tukea ja opastaa lapsia enemmän. Voivat hankkia hienot lelut ja harrastusvälineet ja myöhemmin ehkä asunnonkin. Ei se kuitenkaan tee lapsesta itsekkäämpää tai velvoita jakamaan omastaan vaikkapa kavereille, koska esim. ystävyydessä pitää olla reilu, ei niin, että jonkun (paljon omistavan) omaisuus jotenkin automaattisesti kuuluu kenelle tahansa vähemmän omistavalle.
Eli havainnot perustuu itseen (olen ainokainen) mieheen ja ystäviin joilla kaikilla on sisaruksia.
Muutamia esimerkkejä:
* Meillä on suklaalevy minulle ei tule paniikkia hotkia se jotta saan suklaata yhtä paljon tai jopa enemmän kun toinen.
* Minulla on aina tapana tiedustella jos on esim yksi keksi jäljellä haluaako joku tämän vai voinko ottaa. Miehelle eikä kenellekkään muulle tule edes mieleen tiedustella nopeesti vaan sisuksiin koska kohta sen kuitenkin syö joku toinen.
Muistan kun lapsena ystäväni mittasi viivottimella isoveljensä kanssa cokis laseja ettei toinen saa vaan enemmän.
Eli nämä joilla on sisaruksia ovat aivan pimeitä herkkujen suhteen ihan kuin ne maailmasta loppuisi. Ja saman olen havainnut meidän omissa kullannupuissa joita on kaksi.
mulla on viisi ja joskus saa pelätä, että noi kuristavat toisensa,kun kukaan ei luopuisi omastaan.
Ovat vissiin joutuneet liikaa jakamaan.