Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kehu itseäni, en tuomitse ketään toista!
24.10.2008 |
Mietin vaan kuinka jaksoin tai selvisin... 18v sai esikoisen (mies oli just mennyt inttiin) jolla oli paha koliikki ja putket laitettiin korviin 6kk. Olin 19v kun kakkonen syntyi, esikoinen valvotti vielä (2v hänelle laitettiin kolmannet putket). Kolmas lapsi syntyi kun olin 21v. Mieheni ei osallistunut lastenhoitoon vaikka sieltä intistä pääsi pois. Ei myöskään äitini tai anoppini. Pesukoneen ja puhelimen sain hankittua vasta kun odotin kolmatta. Kuvittelen muistavani tuolta ajalta jotain, elleivät sitten ole minun keksimiäni muistoja. Täytyi sen kuitenkin olla rankkaa.
Kommentit (6)
Taitaa rankka vauva-aika olla kuin synnytys. Muistaa vain ne hyvät hetket :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai! Minulla on aikuiset tasapainoiset ja omillaan toimeentulevat lapset. Olen myös ollut 10v naimisissa ihanan miehen kanssa. Vakituinen työkin löytyy. Olen onnellinen :))
Itse olin tuossa iässä opiskelemassa yliopistossa tosi työlästä alaa, jossa piti istua kaikki luennot ja harjoitustehtävät paikalla ja tehdä paljon harjoituksia. Päivät oli pitkiä, pahimmillaan 12-tuntisia. Luennot alkoi klo 8 ja viimeinen loppui illalla kahdeksalta, joku tunnin parin tauko välissä. Sen jälkeen oli sit seuravan päivän harjoitukset vielä tehtävä. Elämä oli käytännössä pelkkää opiskelua, joskus bileitä. Eikä tuokaan nyt vielä mitään oikeastaan, jollen olisi jännittänyt kaikkea niin pirusti! Elin 4 vuotta aivan kamalassa hermojännityksessä ihan koko ajan. Joka päivä oli joku juttu jossa piti esitellä omia töitään tai ruotia toisten suorituksia.
Miksi et voisi kehua itseäsi? Älä ole turhan vaatimaton. Sillä lailla elämässä jaksaa, että tsemppaa ja kehuu itseään siitä, että on sittenkin osannut, sittenkin jaksanut.
Alue: Aihe vapaa
ymmärrätkö, että sinulla on valtaa oman ruumiisi ja elämäsi suhteen? Voit suunnitella asioita ja sinulla on oikeuksia.