Haaveilen siitä ettei minulla olisi lapsia. Saisin tehdä ja harrastaa kaikkea mistä pidän
että pysyt tasapainossa ja saat ladata akkuja välillä.
Kommentit (8)
ja käyttää rahat itseeni.
Vaikken toki heistä luopuisi kun tuossa ovat.
Yksi, ihana lapsi on, mutta usein tulen miettineeksi, miten paljon helpompaa elämä olisi, jos olisi vain kaksin miehen kanssa - sitä "elämän sisältöä ja tarkoitusta", mitä niin hehkutetaan lapsesta tulevaksi, saisin kyllä elämään mielekkäiden ihmissuhteiden ja harrastusten myötä.
Toista ei kyllä tule, ei ikinä! Sääli etteivät suostuneet napsimaan piuhoja poikki, kun olen niin nuori...
En todellakaan luopuisi lapsistani, mutta väkisinki sitä väliin ajattelee ja mietiskelee millasta elämä ois ilman niitä ja miten paljon enemmän jäis rahaa käytettäväksi yms. yms.
Toisaalta - jos lapsia ei olisi niin veikkaan että olisimme miehen kanssa eronneet aikoja sitten. Ollaan kasvettu tiukasti yhteen lasten myötä vaikka ehdittiin seurustella melkeen kuus vuotta ennen ensimmäisen syntymää.
ja reilut 4 vuotta olen ollut äitinä, nyt kahdelle. Meillä on sairastettu, käyty leikkauksia läpi, kärsitty unettomuudesta ja stressistä, pelätty lapsen sairauksia jne.
OIkein yliväsyneenä olen tietysti toivonut että saisin nukkua, mutta mieheni on antanut siihen mahdollisuuden - samoin minä olen antanut hänen ladata akkujaan hänen toivomallaan tavalla.
Kun omat lapset sairastavat ja joudut jatkuvasti lohduttamaan heidän pelkojaan ja käsittelemään vielä itse omiaan, ei voi ajatella omia harrastuksiaan yhtään. Rahoja käytän silloin tällöin itseeni, mutta olen onnellinen että meillä on lapset - elossa.
Haaveilen vain siitä ettei meidän tarvitsisi asioida sairaaloissa jatkuvasti.
Toki ahistaa ja monestikin kolmen lapsen kanssa paljon kotona yksin. Mies tekee pitkää päivää töissä ja minä yksin omakotitalossa jossa ei kotihommat hevillä lopu. Mutta kun alkaa seinät kaatumaan päälle niin joku pienikin piristys, vaikka yksin tehty kauppareissu on aina mahdollinen. ja auttaa muuten kummasti. En koskaan antaisi yhtään noista ihanista tuhisijoista pois.
jolle kulle, elämällä on jokin suurempi tarkoitus kun vain ainainen itsensä kehittäminen (ja oman napansa ympärillä pyöriminen). Ehkä sitten elän liikaa lapsieni kautta, en tiedä...
Onhan tämä pikkulapsiaika rankkaa, sitä en kiellä, mutta pois en vaihtaisi!
Toki en lastani pois antaisi nyt, kun minulla hänet kerran on. En voisi edes kuvitella eläväni ilman häntä enää. Siis jos lapsi nyt otettaisiin minulta pois, en tiedä miten jatkaisin elämää.
Lähinnä iltaisin kun väsymys alkaa painaa, tulee mieleen miten ihanaa olisi jos lapsia ei olisi. Todellakaan en luopuisi lapsistani, mutta välillä tulee se olo että haluaisi vaan olla ihan rauhassa ja olemassa vain itseäni varten.