Saako tästä edes puhua - haaveileeko

kukaan muu kuolemasta? Ja juu, en aio tehdä itsaria eikä tarvitse ruveta selittämään masennuksesta ja terapiasta ja lääkityksestä siitä miten kaikki kääntyy hyväksi blaa blaa. Tuo kaikki on jo osa arkipäivää, kiitos vaan.



Vanhoille ihmisille sallitaan kuolemasta haaveilu, mutta entä nuorille? Minä käytän kuolemasta haaveilua siihen että jaksan elää. Leikin illalla nukkumaan mennessä että on rakastava jumala joka sanoo että rakas lapsi, sun ei tarvi kärsiä enää. Ja sitten hän poistaa lempeästi minut ja vaikutukseni elämästä kokonaan. Saan hetken kävellä auringonlaskussa lämpimällä rannalla ja puf, olen poissa niin kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan. Tuo on niin järjettömän lohduttava mielikuvitusleikki, että sen avulla jaksan taas päivisin tsempata itseääni kestämään tätä elämää edes suurin piirtein järjissäni.