voi miten mukavaa, nimiäisissä minä ja 6 muuta " kummia"
olin vähän järkyttynyt että ihanaa olla uniikki ystävä lapselle kuuden muun " ystäväkummin" kanssa! onko tämä yleistäkin? lahjojen saantiko tässä on taustalla? ahneutta?
Kommentit (11)
jos kyseessä on esikoinen, onkohan vanhemmat aatelleet ketä " kummiksi" seuraaville lapsille?
mä oon ainakin tarkka et kaikille ois saman verran kummeja ja kun on neljä lasta se tekis kuudella kummilla yhteensä 24 henkilöä.. ei meillä ainakaan niin paljon läheisiä sukulaisia/ystäviä oo...
kummit kuuluu kirkkoon ja sillä sipuli.
Mistäs sitä tietää vaikka kyseissä suvussa olisi tapana pyytää lapsille legioona kummeja..?
Minusta kummiudessa tärkeintä ei ole lapsen lahjominen, pikemminkin nolottaa kun lasten kummit ostavat kalliitakin lahjoja. Tärkeimpänä kriteerinä kummien valinnassa olemme pitäneet sitä, että kummi on lapsirakas ja helposti lähestyttävä, että lapsella olisi sitten isompanakin joku aikuinen jonka kanssa on helppo olla. Vanhemmathan poikkeuksetta muuttuvat jossain vaiheessa lapsen mielestä rasittaviksi...
Ekan lapsen kohdalla mietittiin kauan , kenet pyydetään kummeiksi, koska niin monet ihmiset olisivat olleet yhtä tärkeitä. Ehkä kummilapsesi vanhemmat eivät halunneet asettaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen ja pyysivät siksi noin monta kummia. Entä jos ajattelisit asiaa kunniana: joku pitää sinua niin hyvänä ihmisenä, että haluaa sitoa sinut lapsensakin elämään. Ei niillä lahjoilla ole mitään väliä, miksi ihmiset aina on noin materialisteja :(
Kun kutsuu kummaltakin puolelta pariskunnan, siinä tulee jo neljä.
Tiesin, että lisäkseni oli kummeina yksi pariskunta. Mutta paikanpäällä valkeni, että meitä oli yhteensä kuusi kummia... Meni tovi toipua " järkytyksestä" . Olisi toki ollut fiksua tuoda kummien nimet ja määrä esille kaikille ennen tilaisuutta.
No, tässä tapauksessa kyse lie juuri tuo ahneus. Lahjoja odotettiin ja paljon ja vuosien saatossa soiteltiin ennen synttäreitä ja esitettiin toivomuksia; rahaa sänkyyn, polkupyörään...
Lapsi oli jo vähän isompi ja menimme ennen joulua viemään joululahjaa ja annoin lahjan lapselle ja toivotin hyvää joulua. Ja tästäkö äiti suuttui! Sanoi mulle suoraan, että nyt on sitten yksi lahja vähemmäksi jouluna... Ja itse kun nimeenomaan halusin antaa lahjan lapselle, jotta tietää että minä halusin muistaa häntä jouluna.
Nykyään en ole missään tekemisissä kummilapseni kanssa, valitettavasti. En jaksanut sitä äidin touhua ja ainaista vaatimusta. Toisaalta, kun en jaksanut pitää yhteyttä, ei mitään kuulunut toiseltakaan puolelta. Toivottavasti edes joku viidestä jäljelle jääneestä on jaksanut...
Ehkä koin jo aluksi tulleeni petetyksi tuohon lahjusten tuojan rooliin...
että kukaan ajattelisi lahjoja kummeja valitessaan. Meidän lapsellakin on kuusi kummia ja ihan siitä syystä, että enempää lapsia ei ole tulossa ja haluttiin varmistaa näin lapsellemme iso läheisten piiri (vain yksi kummeista on sukua, kaikki muut ystäviä) ja muutenkin pyytää kaikki hyvät ystävät kummeiksi, kun toista tilaisuutta siihen ei tule.
Ja me olemme varakkaita. Pystymme hankkimaan itse kaiken tarvittavan emmekä ole mitään ihmeellisiä lahjatoiveita koskaan esittäneet.
Sekin on kiva, kun on paljon kummeja, että juhlista tulee aina isot, minä nimittäin pidän isoista juhlista ihan tunnelman takia.
Eli olisin ollut 6. Nyt olen saman perheen toisen lapsen kummi, ja meitä on yhteensä mielestäni kohtuulliset 4kpl. Halusin, että olisin tärkeälle kummilapselleni jotenkin " spesiaalimpi" , sitä en olisi ollut, jos kummeja olisi ollut enemmän..
Ja tämä kieltäytymiseni otettiin ihan positiivisesti vastaan, ei tullut riitoja.. =D
Vai onko teillä tapana pyytää kummiksi vain pariskunnan toinen puolisko?
Itsekin olisin ehkä kieltäytynyt kummiudesta, koska emme olleet edes kovin vanhoja tuttuja lapsen vanhempien kanssa. Jotenkin sitä kuvittelin silloin nuorempana ja kummiksi lupautuessani, että olisin juuri jotekin " spesiaali" ja minusta tulisi läheinen lapselle.
Vaan kyllä tuo lahjasammon rooli tuli hyvin pian selväksi :(
t: 12
kaikkihan ristiäisiin/nimijäisiin vievät lahjan. Me ei järjestetty edes nimiäisiä, täytettiin vaan kuponki väestörekisteriin ja se oli siinä. Ei haluttu käydä matkimaan ristiäisiä, kun ei kerran olla kirkossakaan.